Muskettisodat

Muskettisodat olivat Uudessa-Seelannissa käytyjä maoriheimojen välisiä yhteenottoja 1810-luvulta 1830-luvulle. Sodat käynnistyivät eurooppalaisten tuotua alueelle musketteja, joita saaneet heimot alkoivat alistaa muita heimoja. Tämä johti varustautumisen ja sodan kierteeseen. Sodat loppuivat 1830-luvulla niiden tullessa liian kalliiksi maoriheimoille. Sotien johdosta vuoden 1818 ja 1830-luvun välisenä aikana kuoli jopa 20 000 maoria ja neljäsosa miespuolisesta väestöstä[1]. Sotaa käytiin sekä Pohjois- että Eteläsaarella.

Muskettisodat
Päivämäärä:

1810-luku–1830-luku

Paikka:

Uusi-Seelanti

Casus belli:

Kilpailu voimavaroista.

Lopputulos:

Jopa 20 000 maoria kuoli keskinäisten sotien kierteessä.

Nimityksestä

Muskettisodat-nimen soveltuvuus on kyseenalaistettu. Historioitsijoiden Angela Ballaran ja James Belichin mukaan muskettien merkitys jäi lopulta vähäiseksi. Laajamittaiset sodat alueella olisivat heidän mukaansa alkaneet ilman muskettejakin, vaikkakin niiden myötä sotiminen muuttui verisemmäksi kuin perinteisillä aseilla. Belichin mukaan musketteja paljon suurempi merkitys oli ruokahuollolla, jonka turvatakseen sotajoukkojen piti ryöstellä ruokaa muilta yhteisöiltä.[2]

Tausta
Maoripäällikkö Hongi Hikaa pidetään muskettisotien alullepanijana.

Maorit olivat jo kauan ennen muskettien saapumista käyneet keskenään sotia. Yhteisöjen väliset yhteenotot lisääntyivät, kun väestömäärä nousi ja kilpailu voimavaroista kiristyi. Taisteluita käytiin erilaisin käsiasein, ja ne olivat monesti pienimuotoisia. Voittanut osapuoli sai manaa, ja hävinnyt osapuoli joutui usein muuttamaan muualle. Sodat käytiin yleensä syksyllä sen jälkeen, kun ruokavarastot talvea varten oli kerätty kokoon.[2] Musketit tulivat ensimmäisen kerran käyttöön tiettävästi vuonna 1807, kun päällikkö Hongi Hikan johtama ngapuhi-heimo käytti niitä perinteisin asein varustautunutta ngati whatua -heimoa vastaan Moremonuin taistelussa. Ngapuhi kärsi tappion, mikä johtui suurelta osin muskettien epäluotettavuudesta ja pitkästä latausajasta.[3]

Hongi Hika koki olevansa velvoitettu kostamaan taistelun lopputuloksen ja jatkoi edelleen muskettien hankkimista eurooppalaisilta. 1814 hän matkasi Sydneyyn Australiaan, jossa hän tapasi Samuel Marsden -nimisen lähetyssaarnaajan. Hän taivutteli Marsdenin perustamaan lähetysaseman ngapuhi-heimon alueelle Bay of Islandsiin, mihin tämä suostuikin. Lähetysasema johti siihen, että eurooppalaiset alukset vierailivat alueella useammin, mikä taas edisti kaupankäyntiä heidän kanssaan. Maorit vaihtoivat ruokaa ja suojelusta eurooppalaisiin tavaroihin. Lähetyssaarnaajat eivät suostuneet myymään maoreille aseita tai ruutia, mutta niitä saatiin laivojen miehistöiltä. Tavaroiden ja aseiden kustantamiseksi perunat ja siat määrättiin myytäväksi ensisijaisesti eurooppalaisille, mikä johti monien paikallisten nälkäkuolemaan.[3]

Sodat
Hongi Hikan sotakanootti palaamassa sotaretkeltä vuonna 1819.

Muskettisotien alku

Hongi Hika ryhtyi hyökkäykseen hänet aiemmin kukistanutta ngati whatua -heimoa vastaan vuonna 1818. Tällä sotaretkellään etelään hän tuhosi 50 kylää ja otti 2 000 vankia orjiksi. Vuonna 1821 hän hyökkäsi Auckland-Coromandelin alueelle ja otti toiset 2 000 orjaa. Vuonna 1820 Hongi kävi lähetyssaarnaaja Thomas Kendallin kanssa Englannissa, missä hänen oli määrä auttaa maori-englanti-sanakirjan tekemisessä. Englannissa Hongi tapasi kuningas Yrjö IV:n, joka antoi tälle useita lahjoja. Hongi kuitenkin myi valtaosan saamistaan lahjoista paluumatkalla Sydneyssä, ja saamillaan rahoilla hän osti 300 muskettia. Lahjaksi saamansa panssarin hän piti itsellään.[3]

Eskaloituminen ja loppu

Ngapuhi-heimon saama muskettiylivoima johti nopeasti kilpavarusteluun pohjoisten heimojen välillä ja nämä ryhtyivät aseistauduttuaan hyökkäilemään etelään päin. Vuonna 1822 ngati toa -heimo hyökkäsi Te Rauparahan johdolla Pohjoissaaren eteläosaan, jonne matkatessa heihin liittyi muita heimoja. Waikato-heimot hyökkäsivät Te Wherowheron johdolla myös Pohjoissaarella muiden heimojen kimppuun. Heistäkin monet muuttivat kuitenkin etelään, jossa he liittyivät ngati toa -heimon johtamaan löyhään ngapuhi-heimon vastaiseen liittoumaan. Tämä liittouma hyökkäsi lopulta Eteläsaarelle. Tällä välin Hongi Hika järjesti edelleen retkiä ngati whatuan maille vuosina 1823 ja 1825. Heidän ylivoimansa muihin heimoihin nähden oli kuitenkin jo merkittävästi laskenut. Muut heimot olivat nekin saaneet musketteja ja alkoivat myös rakentaa musketteja hyvin kestäviä pā-linnoituksia. Ngapuhin tarmo tehdä hyökkäyksiä laimeni entisestään, kun Hongi haavoittui halvaannuttavasti taistelussa vuonna 1827 ja kuoli seuraavana vuonna.[4] Taistelut kiihtyivät vielä eri heimojen välillä 1830-luvun alussa, mutta kaikkien heimojen vahva aseistautuminen teki sodankäynnin paljon hankalammaksi. Taistelut loppuivat lopulta yleiseen sotaväsymykseen ja eurooppalaisten tuomien tautien vaikutuksesta.[5]

Lähteet
  1. Nile, Richard & Clerk, Christian: Cultural Atlas of Australia, New Zealand and South Pacific. New York: Facts On File, 1996. ISBN 978-081-603-083-5. (englanniksi)
  2. Overview - Musket Wars Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  3. Beginnings - Musket Wars Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  4. The arms race - musket wars Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  5. Aftermath - Musket Wars Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.