Musiikkiterapia

Musiikkiterapia on tieteelliseen tutkimukseen perustuva kuntoutus- ja hoitomuoto, jossa musiikin eri elementtejä (rytmiä, harmoniaa, melodiaa, äänensävyä, dynamiikkaa ym.) käytetään vuorovaikutuksen keskeisenä välineenä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Musiikkiterapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa sekä toteutua pääasiallisena hoitomuotona tai osana muita hoitomuotoja. Terapialla voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn vaikuttavien oireiden ja sairauksien hoidossa ja se soveltuu lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille.[1]

Suomessa musiikkiterapian laajempi käyttö alkoi 1960-luvun alkupuolella ensin kokeiluina Nikkilän, Hesperian ja Lapinlahden psykiatrisissa sairaaloissa. Ensimmäinen musiikkiterapiakoulutus käynnistyi Sibelius-Akatemiassa 1972 (alan koulutusta annettiin jo 1960-luvulla Jyväskylän yliopistossa), ja Suomen musiikkiterapiayhdistys perustettiin 1973. Ennen vuotta 1994 alkaneen musiikkiterapeutin koulutuksen suorittaneille TEO myös myönsi aikoinaan oikeuden käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Sen jälkeen Valvira (aiempi TEO) totesi vasta Oulun yliopiston järjestämän VET (vaativan erityistason) musiikkiterapiakoulutuksen vuosina 2007-2011 johtavan psykoterapeutin ammattiin ja ammattinimikkeeseen (psykodynaaminen yksilöpsykoterapia). [2] Useilla musiikkiterapeuteilla on Valvira-pätevyys myös muun terveydenhuollon ammatin kautta.

Musiikkiterapian Musiikkiterapian perinteisiä sovellusalueita ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus. Uudempia käyttöalueita ovat esimerkiksi kommunikaatiohäiriöt, oppimisvaikeudet, neurologiset ongelmat,[3] päihteisiin, työuupumukseen ja kipuun liittyvät ongelmat.lähde?

Musiikkiterapian menetelmistä

Musiikkiterapiaistunto on aina luova prosessi, jossa asiakkaalta ei edellytetä musiikillisia taitoja. Musiikki on väline, ei itsetarkoitus. Musiikkiterapian menetelmiä ovat mm. musiikin kuuntelu, laulaminen, soittaminen, improvisointi, liikkuminen musiikin mukaan, laulujen tekeminen, musiikkimaalaus ja fysioakustinen hoito.

Musiikissa on paljon mahdollisuuksia. Musiikki aktivoi alitajuista, tiedostamatonta mielenmaisemaa. Sen keinoin voidaan sekä paljastaa että parantaa. Musiikin avulla voi käsitellä vaikeitakin asioita turvallisesti, symbolisen etäisyyden päässä. Musiikki saa aikaan vuorovaikutusta, se antaa esteettisiä kokemuksia ja tuottaa mielihyvää. Musiikilla on myös fysiologisia vaikutuksia. Sen avulla voidaan stimuloida tai rauhoittaa. Musiikkia käytetään hyväksi myös kivun hoidossa.

Missä musiikkiterapeutit toimivat?

Musiikkiterapeutteja työskentelee esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, sosiaalihuollossa, kehitysvammayksiköissä, kouluissa, vanhustenhoidossa ja vankiloissa. Musiikkiterapeutteja toimii julkisen terveydenhuollon sekä yksityisten terveydenhuollon ja kasvatusalan yksiköiden viroissa. Suurin osa musiikkiterapeuteista toimii julkisten tahojen yksityisinä palveluntuottajina.lähde?

Miten musiikkiterapiaan pääsee?

Musiikkiterapiaan pääsee julkisen terveydenhuollon kautta, yksityislääkärin lähetteellä tai olemalla yhteydessä suoraan terapeuttiin. Terapian aloittaminen edellyttää yleensä lääkärin lähetettä. Erikoissairaanhoidon yhteydessä asiakkaan terapiakustannukset ovat lähinnä nimelliset, esimerkiksi aikuisilla pieni omavastuuosuus sairaanhoitopiirien ostopalveluterapioissa tai omakustanneosuus Kelan nuorten kuntoutuspsykoterapiassa. Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus on asiakkaalle maksutonta, samaten kuin yleensä lasten ja nuorten musiikkiterapia, joka toteutuu sairaanhoitopiirien ostopalveluterapioina. Yksityispuolella terapiapalvelun maksajana voi asiakkaan itsensä lisäksi olla esimerkiksi sosiaalitoimisto, mielenterveystoimisto, perheneuvola tai vakuutusyhtiö. Kela korvaa musiikkiterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena alle 65-vuotiaille sekä nuorten kuntoutuspsykoterapiana 16–25-vuotiaille edellyttäen, että terapeutti on suorittanut hyväksytyn koulutuksen ja on tehnyt palveluntuottajasopimuksen Kelan kanssa.

Musiikkiterapiakoulutus

Musiikkiterapeutteja koulutetaan Roiha-instituutissa Jyväskylässä ja Tampereella. Ammattipätevyyden antavista opinnoista ja musiikkiterapian opiskelusta löytyy lisätietoa niin Roiha-instituutin kotisivuilta kuin Suomen musiikkiterapiayhdistyksen internetsivustolta. Kuka tahansa alasta kiinnostunut voi opiskella lyhyempiä, orientoivia jaksoja (3–50 op), ammatillisten opintojen laajuus taas on 185op sisältäen mm. koulutusterapia- ja työnohjausprosessit, kliinisiä opintoja, potilastyöharjoittelua sekä yliopistollisia opintoja. Musiikkiterapian maisteri- ja jatko-opintoja voi suorittaa Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella, jossa on myös musiikkiterapian professuuri (Jaakko Erkkilä). Musiikkiterapiaan liittyvä tutkimustoiminta on Suomessa vilkasta ja kansainvälisesti tasokasta. Tähän mennessä Suomessa on tehty musiikkiterapian useita väitöskirjoja sekä lisäksi runsaasti muita opinnäytetöitä. Myös Suomen Akatemian tukemia tutkimushankkeita on käynnissä.lähde?

Suomen musiikkiterapiayhdistys ry

Musiikkiterapeutteja ja eri koulutustahoja yhdistää Suomen musiikkiterapiayhdistys ry (SMTY), johon kuuluu noin 250 jäsentä. Yhdistykseen voi liittyä jäseneksi kuka tahansa alasta kiinnostunut henkilö tai yhteisö. Ammattilaisjäseneksi voi hakeutua musiikkiterapeutin ammatillisen koulutuksen suorittanut henkilö. SMTY tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten yhdistysten ja koulutustahojen sekä muiden tärkeiden sidosryhmien kuten Kelan, sosiaali- ja terveysministeriön ja eri viranomaistahojen kanssa. SMTY on myös SOSTE ry:n jäsen. Yhdistys järjestää vuosittain kaksi musiikkiterapiaseminaaria sekä pienimuotoisempia alueellisia neuvottelu- ja koulutustapaamisia. Yhdistys julkaisee jäsenlehteä, Musiikkiterapia-julkaisua sekä on mukana myös muussa alaa sivuavassa julkaisutoiminnassa.

Lähteet
  1. Super User: Mitä on musiikkiterapia? www.musiikkiterapia.net. Viitattu 6.11.2017.
  2. Alanne, Sami: Musiikkipsykoterapia: Teoria ja käytäntö, s. 49–53 Luku 3: Musiikkipsykoterapian kehitys Suomessa osana musiikkiterapian ammattialaa. Väitöskirja (kliininen lääketiede). Acta Universitatis Ouluensis D: Medica, 1248. Oulu: Oulun yliopisto, 2014. ISSN 0355-3221. ISBN 978-952-62-0435-2. Teoksen verkkoversio.
  3. Matti O. Huttunen, Hely Kalska (toimittajat): Psykoterapiat, s. 342–346 Luku 18, Jouni Aavaluoma, Kaija Oivamäki-Tähtinen: Musiikkipsykoterapia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015 (3. uudistettu painos). ISBN 978-951-656-519-7.

    Aiheesta muualla

    Kirjallisuutta
    • Alanne, Sami: Music psychotherapy with refugee survivors of torture: Interpretations of three clinical case studies. Diss. (musiikkikasvatuksen osasto). Studia musica, 44. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2010. ISSN 0788-3757. ISBN 978-952-5531-87-9. Teoksen verkkoversio.
    • Bunt, Leslie – Stige, Brynjulf: Music Therapy: An Art Beyond Words. Second edition. London: Routledge, 2014. ISBN 978-0-415-45068-3.
    • Erkkilä, Jaakko & Kimmo Lehtonen (toim.): Musiikkiterapian monet kasvot. Jyväskylä: Suomen musiikkiterapiayhdistys, 1999. ISBN 952-91-0827-3.
    • Kaskinen, Mirja: Polkuja, portaita, pitkospuita: Askelia suomalaisen musiikkiterapian vuosikymmeniltä. Artikkeleita ja keskusteluja musiikkiterapian varhaisvuosista Suomessa. Tampere: Suomen musiikkiterapiayhdistys, 2007. ISBN 978-951-98741-3-5.
    • Lehikoinen, Petri: Parantava musiikki: Johdatus musiikkiterapian peruskysymyksiin. Helsinki: Musiikki Fazer, 1973. ISBN 951-757-032-5.
    • Lehtonen, Kimmo: Musiikki psyykkisen työskentelyn edistäjänä: Psykoanalyyttinen tutkimus musiikkiterapian kasvatuksellisista mahdollisuuksista. Diss. Turun yliopiston julkaisuja, C 56. Turku: Turun yliopisto, 1986. ISBN 951-642-778-2.
    • Levinge, Alison: The Music of Being: Music Therapy, Winnicott and the School of Object Relations. London: Jessica Kingsley Publishers, 2015. ISBN 978-1-84905-576-5.
    • Odell-Miller, Helen – Richards, Eleanor: Supervision of Music Therapy: A Theoretical and Practical Handbook. London: Routledge, 2009. ISBN 978-0-415-41125-7.
    • Punkanen, Marko: Improvisational music therapy and perception of emotions in music by people with depression. Diss. Jyväskylä studies in humanities, 153. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2011. ISSN 1459-4323. ISBN 978-951-39-4295-3. Teoksen verkkoversio.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.