Musiikkikustantamo

Kustantajan tehtävät määritellään tekijän ja kustantajan välisellä kustannussopimuksella.[1] Kustannussopimuksen sisällöstä riippuu se minkä toimeinpiteiden tekeminen riittää täyttämään ns. kustantajan velvollisuudet. Vaikka sopimuksen muotoilu on vapaata, niin sopimus laaditaan usein Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n, Suomen Musiikkikustantajat ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n laatimien standardisopimusten pohjalta[9], joissa nykyisin valitaan nuotiton tai nuotillinen versio A tai B. Aiemmin kohdat nuoteista sovittiin sopimukseen sopivalla tavalla. Lain mukaan sovittu nuotti piti julkaista neljässä vuodessa.[10][11][12] Kustantajan velvollisuuksiin kuuluu tarjota kappaletta useille eri esittäjille ja markkinoida kappaletta mahdollisimman laajasti, muutoinkin kuin pelkästään yhden tallenteen muodossa, jotta se päätyisi useiden eri esittäjien keikkaohjelmistoihin ja julkaisuille. Etenkin kevyessä musiikissa tulot kertyvät pääosin äänitteiden käytöstä sekä konserteista.[1] Musiikin digitaalinen verkkojakelu saattaa entisestään muuntaa musiikinkustannustoiminnan roolia musiikkibisneksessä.[10] Kalliin nuotin teko ei ole välttämättä tekijän intressissä. Kustannussopimuksen sisältö on vapaasti musiikkikustantajan ja lauluntekijän sovittavissa, minkä vuoksi osa nykyisin suosii mm. tulosvastuullista kustannussopimusmallia[13].

Nykyaikaisessa musiikinkustannustoiminnassa kustannustoiminnan painopiste on siirtynyt yksittäisten kappaleiden hallinnoinnin sijasta lauluntekijöiden managerointiin. Kustannusyhtiöt solmivat lauluntekijöiden kanssa ns. house writer -sopimuksia, jolloin kustannusyhtiöllä on mahdollisuus hyötyä tekijän tuotoksista taloudellisesti. Tämä luo samalla kustantajalle intressin käyttää musiikintuotantoprojetkeissa omia tallikirjoittajia ulkopuolisten yksittäisten tekijöiden sijasta.[14]