Musiikkifilosofia

Musiikkifilosofia on taidefilosofian haara, joka tarkastelee musiikin olemusta ja sen merkitystä sekä yleisiä lainalaisuuksia inhimillisen kokemuksen tulkitsemana.

Musiikkifilosofian peruskysymyksiä

Musiikin määritelmä

Musiikkifilosofian keskeisimpiä kysymyksiä on musiikin määritelmä: mitkä ovat "musiikkiuden" riittävät ja välttämättömät ehdot?[1] Yleinen joskin ongelmallinen määritelmä kuuluu: musiikki on järjestettyä ääntä. Tämä jättää musiikin ja äänitaiteen välisen rajan avoimeksi.

Musiikin merkitys

Yksilölle musiikkia voidaan pitää tärkeänä tunteiden käsittelyn muotona. Tämä tarkastelutapa on lähellä musiikkipsykologiaa. Musiikin avulla yksilö luo tunteita tai purkaa tai tutkistelee niitä, tai musiikilla luodaan taustatunnelmaa.

Musiikki voi kuvastaa kulttuurin tai ajan vallitsevaa henkeä lyriikan tai tyylisuunnan avulla.

Katso myös

Lähteet

  1. Padilla, Alfonso 1995: Musiikin määritelmää etsimässä. — Musiikki 4 (25. vsk.), s. 311–337.

    Kirjallisuutta

    • Bowman, Wayne D.: Philosophical Perspectives on Music. Oxford: Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-511296-2.
    • Huovinen, Erkki & Kuitunen, Jarmo: Johdatus musiikkifilosofiaan. Musiikin käsitteelliset perusteet -projekti. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-232-9.
    • Kivy, Peter: Introduction to the Philosophy of Music. Hackett Publishing, 1989.
    • Rowell, Lewis Eugene: Thinking about Music: An Introduction to the Philosophy of Music.
    • Scruton, Roger: The Aesthetics of Music. Oxford: Oxford University Press, 1997.
    • Torvinen, Juha – Padilla, Alfonso (toim.): Musiikin filosofia ja estetiikka: Kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-581-9.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.