Museokeskus Vapriikki

Museokeskus Vapriikki on Tampereella Tampellan kaupunginosassa Tammerkosken rannassa sijaitseva museokeskus, joka avattiin yleisölle syksyllä 1996.[4] Vapriikin näyttelyt käsittelevät muun muassa Tampereen ja Pirkanmaan historiaa, luonnontieteitä, taidetta, teollisuutta ja tekniikkaa sekä arkeologiaa ja vieraita kulttuureita.

Museokeskus Vapriikki
Vapriikin sisäänkäynti
Vapriikin sisäänkäynti
Tyyppi Museo, rakennus
Osoite Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere, Veturiaukio 2 ja Alaverstaanraitti 5 [1][2]
Sijainti Alaverstaanraitti 5
Tampella, Tampere
Perustettu 1996
Ylläpitäjä Tampereen kaupunki
Johtaja Kimmo Antila [3]
Kotisivut vapriikki.fi
Koordinaatit 61°30′11″N, 23°45′36″E
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Vapriikki Palatsinraitin sillalta nähtynä.
Sisääntuloaula.
Ravintolasali.

Vapriikki on saanut nimensä ruotsinkielisestä tehdasta tarkoittavasta fabrik-sanasta.[5] Museokeskus toimii Tampellan tehtaan entisessä verstaassa, jonka vanhimmat osat on rakennettu 1880-luvulla. Vapriikin rakennus on osa valtakunnallisesti merkittävää Tammerkosken teollisuusmaisemaa, ja talo on suojeltu asemakaavalla vuonna 1995. Vapriikin noin 14 000 neliömetrin pinta-alasta puolet on varattu näyttelyille ja yleisötiloille. Loput tiloista on tarkoitettu keskuksen muulle toiminnalle, kuten tutkimukselle ja arkeologiselle työskentelylle.[4][6]

Vapriikki valittiin ”vuosisadan museoksi” lokakuussa 2017 pidetyssä Vuosisadan Kulttuurigaalassa, joka oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa.[7]

Museot

Vapriikin yhteydessä sijaitsevat Kivimuseo, Mediamuseo Rupriikki, Pirkanmaan maakuntamuseo, Postimuseo, Suomen Jääkiekkomuseo, Suomen pelimuseo ja Tampereen luonnontieteellinen museo.[4][8][9]

Aiemmin Vapriikissa ovat toimineet myös Tampereen nykytaiteen museo, Kenkämuseo ja Nukkemuseo.[10][11][12]

Näyttelyt

Vapriikissa on aina yli kymmenen samanaikaista näyttelyä. Kivimuseon, Rupriikin, Postimuseon, Jääkiekkomuseon, Pelimuseon ja Luonnontieteellisen museon perusnäyttelyt ovat jatkuvasti esillä. Pysyväisluonteisiin näyttelyihin kuuluvat myös sisällissotaa käsittelevä Tampere 1918 ja Finlaysonin historiaan keskittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Museokeskuksessa järjestetään lisäksi vaihtuvia näyttelyitä, joista osa on kansainvälisiä.[4][13]

Vapriikin näyttelyitä

Vuonna 2013 Vapriikissa oli esillä aitoja terrakottasotilaita.[14]
Birckala 1017 -näyttely esitteli viikinkiaikaista hämäläiskylää.[15]
  • Samaanit – Siperian luonnonkansojen salattu maailma (1998–1999)
  • Pirkanmaa – Matka maakunnan historiaan (2001–2009)
  • Metalli (2001–2011)
  • Tuhannen kengän tarina (2003–2015)
  • Samurai – tuhat vuotta kulttia ja kulttuuria (2004)
  • Tiedon palatsi – aarteita Pietarista (2004)
  • Ainut ja jumalten maailma (2004–2005)
  • Orinoco – Amazonian intiaanikulttuureita Venezuelasta (2004–2005)
  • Fabergén aika (2006)
  • Jadeprinsessa (2007)
  • Velomania! – Pyörällä halki aikojen (2007–2008)
  • Dora Jung – Pellavan lumo (2007–2009)
  • Tiibet (2008–2009)
  • Innovaatiot (2008–2016)
  • Tampere 1918 (2008–2017, uudistettuna 2018–)
  • Sitting Bull – Intiaanipäällikkö Istuvan Härän maailma (2009)
  • Aika leikkiä – lelulaatikon aarteita (2009–2016)
  • Tammerkoski ja kosken kaupunki (2009–2019)
  • Inrō – avain samuraiden aikaan (2010–2011)
  • Karhun vuosi (2010–2011)
  • Luokaamme uusi maailma! – Agitaatioposliinia Pietarin Eremitaasista (2011)
  • Ladyn tyyli – muotokuvaaja Lady Ostapeckin Amerikan pukuja ja potretteja (2011–2012)
  • Lennossa – Linnut Vapriikissa (2012–2013)
  • Muumiot – matka kuoleman valtakuntaan (2012–2013)
  • Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet (2013)
  • Afroditen valtakunta – kauneus, rakkaus ja erotiikka antiikin maailmassa (2014)
  • Revontuli – säkenöivää eleganssia Pohjolasta (2014–2015)
  • Viestinviejät (2014–)
  • Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla (2015)
  • Jääkauden jättiläiset (2016)
  • Hurriganes (2016–2017)
  • Nukkekekkerit (2016–2019)
  • Kielletty kaupunki – elämää Kiinan keisarien hovissa (2017)
  • Kadonneet kaunottaret – Tampereen rakennushistoriaa (2017–2018)
  • Birckala 1017 (2017–2019)
  • Marilyn – nainen roolien takana (2018)
  • Dracula – vampyyrit Vapriikissa (2019)
  • Ostia, portti Roomaan (2019–2020)
  • Teatterikaupunki (2019–2021)
  • Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi (2020–)
  • Ritarit (2021)
  • Apinat – kädellisten tarina (2022)

Katso myös

Lähteet

  1. http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21826. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Asemakaavojen rakennus- ja rakennekohtainen suojelu (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. Poikajärvi, Tähtitalvikki: Vapriikin vuosi 2023 on satumainen 29.11.2022. Museokeskus Vapriikki. Viitattu 29.11.2022.
  4. Monipuolinen museokeskus Museokeskus Vapriikki. Viitattu 14.11.2020.
  5. Louhenjoki-Schulman, Pirkko-Liisa & Hedenström, Kaius: Suomen kulttuurinähtävyydet, s. 145. Suom. Jyri Kokkonen & Kari Koski. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-12979-1.
  6. Lyyra-Seppänen, Anna: Museokeskus Vapriikki, rakennushistoriaselvitys: Yhteenveto (PDF) s. 39. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo, 2012. Viitattu 25.5.2022.
  7. Mattila, Mattias: Sibelius, Sinuhe egyptiläinen, Aki Kaurismäki... – Listasimme kaikki Vuosisadan Kulttuurigaalassa palkitut 18.10.2017. Yle Uutiset. Viitattu 30.10.2017.
  8. Pirkanmaan maakuntamuseo. Museokeskus Vapriikki. Arkistoitu 5.10.2016. Viitattu 17.10.2016.
  9. Suomen pelimuseo Museokeskus Vapriikki. Viitattu 5.1.2017.
  10. Nykytaiteen museo. 25.2.2015. Tampereen taidemuseo. Arkistoitu 30.10.2016. Viitattu 17.10.2016.
  11. Poikajärvi, Tähtitalvikki: Kenkämuseon näyttely Vapriikissa päättyy 4.9.2015. Museokeskus Vapriikki. Viitattu 17.10.2016.
  12. Museokeskus Vapriikki kokosi lelunäyttelyn Turun Sanomat. 10.2.2009. Viitattu 14.11.2020.
  13. Viihtymistä, oppimista ja yllättymistä Museokeskus Vapriikki. Viitattu 11.9.2020.
  14. Rämö, Marjo: Terrakotta-armeija on nyt Tampereella. Tamperelainen. 12.6.2013. Arkistoitu 20.9.2017. Viitattu 20.9.2017.
  15. Birckala 1017 Museokeskus Vapriikki. Viitattu 20.9.201.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.