Musa Cälil

Musa Cälil (oik. Musa Mostafa ulı Cälilev, Муса Мостафа улы Җәлилев, ven. Муса Мустафович Залилов / Джалилов, Musa Mustafovitš Zalilov / Džalilov; 15. helmikuuta (J: 2. helmikuuta) 1906 Mustafinon kylä, nykyinen Orenburgin alue – 25. elokuuta 1944 Berliini) oli neuvostoliittolainen tataarirunoilija ja toimittaja, joka myös toimi toisen maailmansodan aikaan vastarintäryhmän sotilaana Saksassa. Cälil teloitettiin Plötzenseen vankilassa.

Musa Cälil
Муса Җәлил
Муса Джалиь
Henkilötiedot
Syntynyt1906
Orenburgin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut1944
Berliini, Saksan valtakunta

Elämä

Musa Cälil syntyi köyhän talonpojan perheeseen. Hän opiskeli Orenburgin madrasassa ja alkoi kirjoittaa lehtiin vuonna 1919. Ensimmäinen runokokoelma Barabız (”Me menemme”) ilmestyi vuonna 1925. Runojen ohella Сälil kirjoitti libretot oopperoihin Altınçäç (”Kultatukkainen”, 1941; Stalin-palkinto 1948) ja İldar (1941).[1]

Сälil liittyi NKP(b):n jäseneksi vuonna 1929. Hän valmistui Moskovan yliopiston kirjallisuuden tiedekunnasta vuonna 1931. Сälil työskenteli tataarinkielisten lastenlehtien toimittajana, osallistui hänen nimeään nykyään kantavan Tatarstanin ooppera- ja balettiteatterin perustamiseen ja johti Tatarstanin kirjailijaliittoa vuosina 1939–1941. Vuonna 1941 hänet kutsuttiin neuvostoarmeijaan.[1]

Cälil haavoittui vakavasti ja jäi saksalaisten vangiksi kesäkuussa 1942. Vankileirillä hän liittyi saksalaisten sotavangeiksi joutuneista tataareista kokoamaan Idel-Uralin legioonaan. Sen harjoitusleirillä Cälil organisoi vastarintaryhmän ja auttoi sotavankeja pakenemaan. Helmikuussa 1943 legioonan ensimmäinen pataljoona ryhtyi kapinaan ja liittyi valkovenäläisiin partisaaneihin. Vastarintaan osallistumisen takia saksalaiset teloittivat Cälilin Plötzenseen vankilassa.

Vankilassa Cälil kirjoitti joukon isänmaallisia runoja, jotka hän sai toimitetuksi vapauteen belgialaisen sotavangin välityksellä.[1] Sodan jälkeen ne joutuivat Konstantin Simonovin käsiin, joka vuonna 1953 sai Neuvostoliitossa petturiksi syytetyn runoilijan maineen puhdistetuksi.

Cälilille myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi vuonna 1956. Saksalaisten vankina kirjoitettu runokokoelma Moabit däftäre (”Moabitin vihko”) sai vuonna 1957 Lenin-palkinnon.[2]

Katso myös

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 23.5.2010. (venäjäksi)
  2. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 8, s. 187. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.