Musa Çelebi

Musan isä oli Osmanien valtakunnan yhdeksäs sulttaani Bayezid I ja äiti anatolialaisen ruhtinaan Germiyanoğlu Suleiman Shahin tytär Devletşah Hatun.[1] Musan lisänimi Çelebi tarkoittaa herraa tai herrasmiestä, mutta vielä Bayezid I:n aikana sitä käytettiin myös prinssin arvonimenä. Valtaantulonsa jälkeen Musan veli Mehmed I otti käyttöön shaahin poikaa tarkoittavan arvonimen Shehzade.[2]

Musalla oli seitsemän veljeä ja viisi sisarta. Hän kilpaili valtaistuimesta kolmen veljensä kanssa Osmanien interregnumina tunnetun hajaannuskauden aikana 1402-1413. Lisäksi yksi hänen veljistään Mustafa Çelebi nosti omat kapinallisarmeijansa Musan kuoleman jälkeen.

Hajaannuskausi sai alkunsa, kun sulttaani Bayezid I jäi vangiksi Timur Lenkille hävittyään Ankaran taistelun 1402. Osmanien valtakunta jäi käytännössä ilman hallitsijaa ja hallinnollinen tilanne vaikeutui entisestään kun Bayezid kuoli vankeutensa aikana seuraavan vuoden maaliskuussa. Osmanien valtakunta jakautui poikien kesken. Vanhin pojista Süleyman hallitsi pohjoista Kreikkaa, Bulgariaa ja Traakiaa, ja hän piti pääkaupunkinaan Edirneä. Toinen pojista İsa julisti itsensä Bursan itsenäiseksi valtiaaksi ja Mehmed, jonka tilukset olivat suurimmat, perusti sulttaanikunnan Amasyaan.[3] Musa jäi vielä Timur Lenkin vangiksi, kuten myös Mustafa, joka vapautui 1405 ja joka yritti nostaa uuden kapinan 1415. [3]

Myös vankina ollut Musa vapautettiin Mehmedin pyynnöstä ja hän tuli Mehmedin liittolaisen Yakub Germiyanilaisen vastuulle. Mehmed puolestaan kukisti İsan ja hänestä tuli valtakunnan Anatoliassa sijaitsevan osan yksinhallitsija. Hän ei kuitenkaan pystynyt haastamaan Süleymania yksin, vaan Süleyman marssi Bosporinsalmen yli ja valloitti läntisiä osia Anatoliasta. Vahvistaakseen asemaansa Mehmed liittoutui Musan kanssa Kırşehirissä ja suurin osa Anatolian beylikeistä (ruhtinaskunnista) asettui tukemaan liittoutumaa. [4]

Musa matkusti Eurooppaan ja liittoutui Valakian vasalliruhtinaan Mircea I:n kanssa Süleymania vastaan. Näin Süleyman joutui käymään kahden rintaman sotaa Mehmediä vastaan idässä ja Musaa vastaan pohjoisessa. Süleyman onnistui kuitenkin kukistamaan Musan pääarmeijan Kosmidionin taistelussa 15. kesäkuuta 1410. Musa jatkoi kahakointia Süleymania vastaan Serbiassa ja Bulgariassa sekä onnistui taivuttelemaan Süleymania tukeneita vasalleja kääntymään hänen puolelleen. Hän onnistui valtaamaan Edirnen 1411. Süleyman kuoli tässä yhteydessä, joko Musan käskystä tai pakomatkallaan Musalle uskollisten joukkojen tappamana. [5]

On epäselvää miten Musa ja Mehmed sopivat tulevasta vallanjaosta liittoutuessaan Süleymania vastaan, mutta Musa julisti itsensä Euroopan osien hallitsijaksi, samalla kun Mehmed näki hänet vasallinaan. Kostoksi Bysantille, joka oli tukenut Süleymania Kosmidionin taistelussa Musa ryhtyi piirittämään Konstantinopolia. Tämä tapahtui Mehmedin toiveita vastaan ja Bysantin kuningas Manuel II Palaiologos hakikin tukea Mehmediltä. Mehmed kääntyi Musaa vastaan ja liittoutui Bysantin kanssa.

Seuranneessa sodassa Musa oli aluksi voittoisa, mutta vuonna 1413 Serbian despootti Stefan Lazarević, turkkilaisten Dulkaridien Bey ja osa Musan kenraaleista siirtyivät Mehmedin puolelle. Musan armeija ja Mehmedin vahvistuneet joukot ottivat yhteen Çamurlun taistelussa Bulgariassa. Taistelu päättyi Musan tappioon ja hän haavoittui sen aikana. Musa kuoli pakomatkallaan 5. heinäkuuta 1413. Mehmed julistautui Osmanien valtakunnan kiistattomaksi hallitsijaksi ja Osmanien interregnum päättyi.