Musée du quai Branly

Kyse on ei-länsieurooppalaisesta taiteesta, joka 1900-luvun aikana on vallannut sijaa myös Euroopan museoiden kokoelmissa. Tämä kehitys on tapahtunut erityisesti useiden kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden vaikutuksesta. Myös Claude Lévi-Strauss on omalta osaltaan vaikuttanut tunnettuna ranskalaisena antropologina, filosofina ja kulttuurikirjoittajana museon syntymiseen. Ajatuksena oli avata Pariisissa vuonna 2006 museo, joka olisi omistettu kokonaisuudessaan Afrikan, Aasian, Oseanian ja Amerikan etnografiselle ainekselle. Näin olisi mahdollisuus laajentaa ja syventää esineiden ja muidenkin välineiden avulla näiden kulttuurien tuntemusta. Nämä kultturit usein jäävät myös Unescon maailmanperintöluettelon ulkopuolelle. Lisäksi kannustimena olivat ne 3,5 miljoonaa kävijää, jotka vierailivat Louvreen avatulla osatolla vuoden 2000 jälkeen.

Jacques Kercache, taidekauppias ja afrikkalaisen taiteen asiantuntija, yritti jo 1990-luvun alkuvuosina saada Louvren museon hyväksymään kokoelmiinsa "alkuperäistaidetta" (arts premiers), jonka termin hän oli itse kehitellyt. Hän julkaisi tämän sisältöisen artikkelin Libération-lehdessä vuonna 1990 ja tapasi samana vuonna silloisen Pariisin pormestarin Jacques Chiracin, jonka on sanottu olevan erittäin suuri alkuperäistaiteen ystävä. Vuonna 1995 Chirac valittiin presidentiksi. Heti kun Chirac oli tullut valtion johtoon, hän lisäsi Louvreen alkuperäistaiteen osaston. Vuotta myöhemmin hän ilmoitti projektista, jonka tarkoituksena oli luoda uusi museo. Chiracin suunnitelmat kohtasivat kuitenkin suurta vastustusta, eritoten Musée de l’Hommen (suom. Kansatieteellinen museo) henkilökunnan taholta vuonna 1999. Työntekijöiden mukaan Musée de l’Hommen kokoelmien eriyttäminen ja hajauttaminen oli suuri ongelma museon toiminnalle, ja mikäli kyseessä vielä olisi esineiden esteettinen valinta, se vähentäisi jo olemassa olevan ja tulevan museon tieteellistä arvoa ja arvostusta.

Alkuperäistaiteen museo toimii kolmen eri ministeriön alaisuudessa: kulttuuri- ja kommunikaatioministeriön, kansallisen opetusministeriön sekä tieteestä vastaavan apulaisministeriön.

Musée du quai Branly on samalla kertaa sekä museo, opetuskeskus että tutkimusinstituutti. Museo on rakennettu yhdelle viimeisistä Pariisin sydämessä olevista vapaista tonteista. Museon rakentamisen periaatteista ja alkuperäisestä konseptista on vastannut arkkitehti Jean Nouvel.

Koska museo on myös tutkimuskeskus, se toimii kohtauspaikkana yliopistomaailman ja museossa kävijöiden välillä. Sen lisäksi museo antaa tutkijoille ja konservaattoreille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä.

Näyttelyesineistöä

Näyttelyesineistöä: nigerialainen patsas

Museo koostuu aiemmista Musée de l’Hommen etnologisista kokoelmista, jotka sijaitsivat Chailloton palatsissa, ja Musée national des arts d'Afrique et d'Océanien (suom. Afrikkalaisen ja oseanialaisen kansallinen museo) kokoelmista valituista teoksista.

Musée du Quai Branly

Rakennus käsittää kokonaispinta-alaltaan 25 100 neliömetrin tilat, jotka jakautuvat neljään erilliseen mutta katoksin yhdistettyyn rakennukseen. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jean Nouvel. Viisikerroksisen rakennuksen yksi seinä on peitetty 800 neliömetrin suuruisella kasvustolla. Tämän viherseinän on suunnitellut seinäpuutarhojen uranuurtaja Patrick Blanc[4]. Kokonaisuuden lävistävän kulkusillan osittaisena innoittajana hänellä on ollut läheisyydessä sijaitseva Eiffel-torni, jonka hän on kuvitellut eräänlaisena jättimäisenä siltana. Rakennuksen puutarhan on suunnitellut maisema-arkkitehti Gilles Clément. Puutarha koostuu kasvillisuudesta sekä pienten kumpareiden ja polkujen muovaamasta maastosta ja kivetyistä puroista.

Museon neljä rakennusta ovat:

• Päärakennus, jossa on suurin keskusgalleria. Rakennus on 200 metriä pitkä, ja siinä on useita korkeita saleja. Tässä rakennuksessa on myös auditorio, opetustiloja, lukusali, vaihtuvien näyttelyiden tila sekä ravintola.
• Yliopistorakennus käsittää kirjaston, toimistoja ja työtiloja.
• Branly-rakennus, jossa on em. 800 m²:n suuruinen viherjulkisivu, käsittää keskuksen hallinnolliset tilat viidessä kerroksessa.
• Auvent-rakennus, jossa sijaitsevat mediateekki sekä monipuoliset varastotilat.

Museon perustaminen, joka oli omassa lajissaan maailman suurin projekti, herätti luonnollisesti monenlaista keskustelua ja hyvin vastakkaisiakin mielipiteitä jo ennen kuin museo avasi ovensa yleisölle.

• Taide vai kulttuuri? Keskusteluissa on kyselty siitä, kenellä on velvollisuus ja oikeus esitellä taidetta. Taiteen ja kulttuurin suhde, niiden liittyminen toisiinsa ja niiden erillään oleminen ovat myös olleet keskustelun kohteita.

• Tasa-arvo esillepanossa. Jos museolla kerran on tehtävänä esittää ympäri maailmaan kerääntynyttä kulttuuria ja taidetta, keskusteluissa on pidetty puutteena myös useiden osa-alueiden puuttumista museosta. Museon avautumisen yhteydessä Québecissä on kritisoitu voimakkaasti kaikkien kanadalaisten esineiden lähes täydellistä puuttumista museon kokoelmista. Tämä koskee tietenkin eskimoiden kulttuuria. Toisaalta museon kokoelmissa voidaan nähdä Ranskan läheinen suhde Afrikan maihin, sillä afrikkalainen taide on hyvin esillä.

• Virallinen sivusto
• Presidentti Chiracin avajaisissa pitämä puhe (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsingin Sanomat 21. 07. 2006