Muovijäte

Muovijäte on yleisesti mitä tahansa muovia sisältävää jätettä. Järjestäytyneessä jätehuollossa muovijäte voi olla kerättävä jätejae, joka sisältää vain tiettyjä sopivia muovilaatuja. Luontoon päätynyt muovi lasketaan saasteeksi. Vuodessa tuotettavasta noin 90 miljardista kilosta muovia noin 10 prosenttia päätyy meriin.[1] Lisäksi sitä on hengitysilmassa.


Muovijätettä rannalla Dominikaanisessa tasavallassa.

Muovijätettä syntyy paljon, koska muovi on huokeaa valmistaa ja monikäyttöistä. Lisäksi se on verrattain hyvin ympäristössä säilyvää verrattuna moniin aiempiin vastaaviin tuotteisiin käytettyihin materiaaleihin, kuten puuhun, nahkaan tai paperiin. Koska kuluttajien käyttäytyminen ja jätehuolto eivät monissa maissa ole pysyneet muovien kulutuksen vauhdissa, luontoon heitetty muovijäte on merkittävä ympäristöongelma.

Muovijätettä syntyy runsaasti hajautetusti kuluttajakäytössä, koska muovia käytetään paljon pakkauksissa ja myös itse tuotteissa. Pakkauksista tulee välittömästi jätettä, minkä lisäksi monet muoviset tuotteet ovat lyhytikäisiä.

Muovijäte saasteena
Roskaa Havaijin rannikolla.

Muoveja on monenlaisia, mutta pääosin muovi hajoaa luonnossa hyvin heikosti ja päätyy saasteeksi. Vaikka muovikappale hajoaisi pieniksi silmin näkymättömiksi palasiksi, sen osaset säilyvät ja muodostuu niin kutsuttua mikromuovia, jonka osaset ovat mikrometri-luokkaa. Lisäksi jotkin tuotteet kuten kosmetiikka voivat sisältää mikromuovia jo valmiiksi.[2]

Greenpeacen mukaan 10 prosenttia käytetystä muovista (100 miljoonaa tonnia vuodessa) päätyy mereen ja suurin osa siitä vajoaa meren pohjaan. Mereen joutuvasta muovista viidesosa tulee laivoista ja loput maalta, varsinkin tuulen mukana kaatopaikoilta.[3] Maailman meriin joutuu muovijätettä yli 500 tonnia tunnissa.[4]

Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa.[1] Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta.[1] Yli 90 % merten muovisaasteista tulee kymmenestä Aasian ja Afrikan joesta.[5] Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit sekä puutteellinen jätehuolto[1].

Mikromuovi
Pääartikkeli: Mikromuovi

Mikromuovit ovat läpimitaltaan alle 5 mm muovipartikkeleita, jotka eivät hajoa luonnossa tai hajoavat hyvin hitaasti.[6] Mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille.[7]

Mikromuovia tulee vesistöihin useista lähteistä.[8] Autonrenkaat ovat merkittävä mikromuovin lähde (sade huuhtoo renkaista irtoavat mikromuovit vesistöihin). Lisäksi mikromuovia päätyy meriin ja järviin myös mm. muoviroskan hajotessa pieniksi hipuiksi, tekokuituisten tekstiilien pesusta ja kosmetiikasta.[6]

Riittävän pieni mikromuovi voi läpäistä myös esimerkiksi juomaveden puhdistuksen.[8] Se kuinka pieneksi muovi lopulta pidemmän ajan kuluessa hajoaa on avoin tutkimuskohde.[8]

Mikromuovia on todettu myös hengitysilmassa. Tämän terveysvaikutuksista ei ole vielä täsmällistä tietoa.[9]

Muovijätteen aiheuttamat ongelmat

Monet muoviroskat aiheuttavat luontoon joutuessaan vakavia ympäristöhaittoja. Arviolta miljoona merilintua ja satatuhatta merinisäkästä kuolee muovijätteiden vaikutuksesta.[1]

Esimerkiksi irrallaan ajelehtivat muoviset kalaverkot ja muut roskat aiheuttavat runsaasti merieläinten kuolemia. Muoviroskat tukkivat myös viemäreitä ja aiheuttavat siten tulvia muun muassa Bangladeshissa.[10] Näistä syistä monet maat ovat esimerkiksi pyrkineet rajoittamaan muovipussien käyttöä.

Muovikassi on tutkimustiedon valossa ekologisin ostoskassi, mutta sen jättäminen luontoon on haitallista. Kangaskassit ovat satoja tai tuhansia kertoja haitallisempia, paperikassitkin 11 kertaa, vaikka käyttökertojen määrä otettiin huomioon.[11][12] Suomessa muovipussin ympäristöhaitta on merkityksetön.[13]

Mikromuovi on ongelmallinen myös siksi, että muovin lisäaineina käytetään usein haitallisiakin kemikaaleja. Nämä kemikaalit päätyvät sitten mikromuovipartikkelien mukana eliöihin.[6] Esimerkiksi kalojen syödessä mikromuovia voi osa myrkystä siirtyä niiden kudoksiin.[2]

Tyynenmeren jätepyörre
Pääartikkeli: Tyynenmeren jätepyörre

Pohjoiselta Tyyneltämereltä löydettiin 1990-luvun lopussa laaja, merivirtojen kasaama jätekeskittymä. Se sisältää arviolta 100 miljoonaa tonnia jätettä, josta 90 prosenttia on muovia. Muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi, ja sen poistamista alueelta pidetään lähes mahdottomana. Vastaavia jätepyörteitä löytyy kaikista valtameristä, suurimmilla merillä Tyynellä ja Atlantilla eteläinen ja pohjoinen sekä Intian valtamerellä eteläinen.[14][1]

Torjunta

YK:lla on ollut jo vuodesta 1982 lähtien merioikeuksia käsittelevä sopimus, jonka yhtenä osana on meriä koskevan jätteen ongelma.[1]

Lähinnä makroskooppisen pinnassa vielä kelluvan muovijätteen poistamiseksi kehitetään tekniikoita.[1]

Katso myös

Muovin kierrätys

Teollisuuden tuotannossa syntyvää muovijätettä kierrätetään paljon. Kuluttajien käytöstä syntyvää muovijätettä on vaikeaa kierrättää uusiomuovin raaka-aineena, koska muoveja on niin monta lajia, että erilaatuiset muovit pitäisi lajitella. Muovilaadun kertoo kierrätysmerkki. Soveltuvin osin muovijätettä käytetään myös polttoaineena, järjestäytyneimmin erityisissä jätteenpolttolaitoksissa.

Muoveja voi kierrättää myös kemiallisesti. Kemiallisessa kierrätystavassa muovit hajotetaan peruskemikaaleikseen kuumuudella tai kemiallisella käsittelyllä. Käsittelyssä syntyy monomeereja tai muita tuotteita, joita voidaan yhdistää polymeereiksi tai käyttää muihin sovelluksiin. Kemiallinen kierrätys jaetaan yleensä termolyysiin ja solvolyysiin. Termolyysiä kutsutaan myös termokemialliseksi kierrätykseksi. Termolyysi perustuu kolmeen pääprosessiin: pyrolyysi, kaasutus ja hydraus. Solvolyysissä käytetään liuottimia ja maltillisempia lämpötiloja kuin termolyysissä.

Lähteet
  1. Frilander, Jenni: Maailman merissä pyörii miljoonia tonneja muovijätettä – keksijät taistelevat jättiläisongelmaa vastaan Yle Uutiset. 7.2.2016 (päivitetty 15.2.2016). Viitattu 19.3.2017.
  2. Virtanen, Sofia: Tutkimus: Merissä lilluva mikromuovi voi tehdä kaloista myrkyllisiä Tekniikka&Talous. 18.8.2016. Viitattu 24.8.2016.
  3. The Trash Vortex Greenpeace. Arkistoitu 26.12.2007. Viitattu 29.11.2008. (englanniksi)
  4. Maailman tila 2010, s. 202.
  5. Hätkähdyttävä tutkimustieto: Meriä pilaava muovijäte on peräisin näistä kymmenestä joesta Aamulehti. 30.12.2017.
  6. Mikromuovit Ympäristömerkintä Suomi Oy. Viitattu 24.11.2021.
  7. Mikromuoveja löytyy kaikkialta vesistöissä, määrät vesieliöissä ja kaloissa vaihtelevat 24.8.2020. Suomen ympäristokeskus SYKE. Viitattu 24.11.2021.
  8. Nygren, Jussi: Päätyykö mikromuovi juomaveteesi? Yle Tiede. 11.10.2016 (päivitetty 12.1.2017).
  9. Joni Piirainen: Mikromuovia on jo hengitysilmassakin – suurtehoimurin haaviin tarttui Turun saaristossa runsas hiukkassaalis, joka yllätti tutkijatkin Yle Uutiset. 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
  10. Muovipussin valta hiipuu maailmalla, Helsingin Sanomat 14.10.2007, s. B3.
  11. Mikä näistä on ekologisin: muovipussi, paperikassi, kangaskassi vai luomupuuvillakassi? Yle Oppiminen. 1.4.2019.
  12. Monessa perheessä kannattaa suosia muovikassia kestokassin sijaan – Näin tiedät, mikä kassi sinulle on järkevin valinta (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.7.2020.
  13. Tuomas Mattila, Marjukka Kujanpää, Tuuli Myllymaa, Marja-Riitta Korhonen, Risto Soukka ja Helena Dahlbo: Ostoskassien ilmastovaikutusten vähentäminen (tiivistelmä, sivut 10, 35-36, 44) Suomen Ympäristö. 2009. Suomen ympäristökeskus. Arkistoitu 12.2.2009. Viitattu 19.7.2020.
  14. Merten muoviroska peittää jo 40 prosenttia merten pinta-alasta – keksijät taistelevat jättiläisongelmaa vastaan Yle Uutiset. Viitattu 13.2.2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.