Muotokieli

Muotokieli ilmaisee materiaalisen esineen visuaalisen hahmon ja muodon. Visuaalinen muotokieli on symbolista kommunikaatiota yhteisöissä. Muotokieltä opitaan lukemaan kulttuurin sisällä itsestään selvänä käytäntönä, koska se on yksi muoto yhteisöllisestä merkitysjärjestelmästä, diskurssista,[1] ja se on osana visuaalista järjestystä.

Muotoilu on visuaalista ajattelua ja toimintaa. Muotoilijan tehtävänä muotoilutiimissä on havainnollistaa visuaalisin keinoin tuotteen tuotekehityksessä sovittuja periaatteita. Muotokielen ja konseptin määrittely tehdään sen vuoksi, että koko tuotekehitystiimi saa yksimielisen käsityksen ja havainnollistuksen muotoilukonseptin tavoitteista ja visuaalisista keinoista, joilla tavoite saavutetaan.

Muotokielen määrittelyä voidaan Ilkka Kettusen mukaan tehdä kolmessa eri vaiheessa visuaalisilla tauluilla:

• elämäntapataulu (lifestyle board)
• muotokielitaulu (visual theme board)
• kuvaskenaario (story board)

Vuokko Takala-Schreib on määritellyt muotokieltä kahteen erilaiseen luokkaan: symbolinen muotokieli[2] ja poeettinen muotokieli.[2] Käsitteet pohjautuvat sekä Michel Foucault’n diskurssin käsitteeseen että Julia Kristevan poeettisen kielen käsitteeseen. Symbolinen muotokieli on se jolla yhteisössä kommunikoidaan. Poeettinen muotokieli on se, jolla luova yksilö hakee ilmaisua omille ajatuksilleen eli on luovassa prosessissa ja hänen ilmaisuaan ei välttämättä heti ymmärretä yhteisön piirissä.