Munkkiniemi–Haaga-suunnitelma

Munkkiniemi–Haaga-suunnitelma on vuonna 1915 valmistunut Eliel Saarisen laatima suunnitelma Munkkiniemen ja Haagan alueiden kaupunkirakenneratkaisuksi. Se liittyy suurempaan Suur-Helsinkiä käsittelevään luonnostelmaan, jonka pohjalta Saarinen ja Bertel Jung myöhemmin laativat Pro Helsingfors -suunnitelman. Suunnitelman tilasi M. G. Stenius Oy omistamilleen laajoille maa-alueille Helsingin maalaiskunnassa alueella, josta myöhemmin erotettiin Huopalahden kunta ja Haagan kauppala.

Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haagan kaavakartta vuodelta 1915
Yksinkertaistettu hahmotelma Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmasta verrattuna Helsingin vuoden 2008 katuverkostoon (punaisella)

Suunnitelma on kokonaisratkaisu ja käsittää liikennesuunnittelun, asemakaavan, yksittäisiä rakennuksia ja puistoja. Saarinen suunnitteli alueelle puistokatuja, aukioita ja julkisia palveluita. Keskeiset osatekijät olivat Iso Puistotie (nyk. Munkkiniemen puistotie), Keskus-Puistotie (nyk. Huopalahdentie ja osa Eliel Saarisen tietä), Laajalahdentie, Keskusaukea, -istutukset ja -vuori, Allasaukea; Tervaympyrä, Pitkäniitynpuisto, Länsiympyrä, -istutukset ja puistotie, Hagapuisto ja -kiertotie sekä Laajalahdenlinna-niminen suuri kerrostalo. Munkkiniemeen hän suunnitteli myöhemmin Kalevalatalon (1921).

Suunnitelmasta on toteutettu vain pieniä osia. Vanhan Munkkiniemen katuverkko on pääosin tämän suunnitelman mukainen, ja paikoitellen Etelä-Haagassakin kadut on rakennettu sen mukaisille paikoille, mutta kummassakin osa suunnitelluista rakennusalueista on myöhemmin päätetty jättää puistoiksi. Vihdintien varren suuri liikenneympyrä sijaitsee Eliel Saarisen suunnitelmaan kuuluneen pyöreän aukion paikalla, josta leveät kadut olisivat johtaneet säteittäisesti eri suuntiin. Sitä vastoin suunnitelman alueeseen niin ikään kuuluneet, mutta vasta 1950-luvulla tai myöhemmin rakennetut alueet kuten Munkkivuori, Niemenmäki ja Pohjois-Haaga eivät nykyisellään edes katuverkon osalta lainkaan muistuta Eliel Saarisen suunnitelmia.

Maankäyttö

Saarinen jaotteli maan käytön neljään luokkaan: julkisiin rakennuksiin, asuinrakennuksiin, puistoihin ja teollisuusalueeseen. Alueiden jakauma suunnitelmassa oli seuraava: huvila-alueet 14,2 %, terassiasunnot 13,4 %, 3–6-kerroksiset asuinrakennukset 26,7 %, julkiset rakennukset 3,0 %, teollisuusalueet 4,2 %, viheralueet 10,1 %, kadut ja muut päällystetyt alueet 28,4 %.

Saarinen ajatteli yläluokan asuvan Laajalahden rantamilla, keskiluokan alueen pohjoisosassa ja työväen lännessä ja suunnitteli rakennuksia alueille tämän mukaan. Hän tutki Helsingin sen hetkistä rakennustehokkuutta ja suunnitteli tehokkaamman ratkaisun. Kanta-Helsingissä tonteista oli rakennettu 51,9 %, mutta lattiapintaa tonttineliömetriä kohden tuli 2,20 m². Omassa suunnitelmassaan hän rakensi tontista 37,4 % mutta sai lattia-alaa tonttineliömetriä kohden 3,23 m².

Muualla

Helsingin kaupunginmuseon perusnäyttelyssä Horisontissa Helsinki on esillä noin kolmimetrinen pienoismalli Saarisen suunnittelemasta Munkkiniemi–Haaga-asemakaavasta.[1][2]

Kuvia pienoismallista
  • Länsiympyrä
    Länsiympyrä
  • "Keskivuori" nykyisen Munkkivuoren paikalla
    "Keskivuori" nykyisen Munkkivuoren paikalla
  • Keskus-Puistotie
    Keskus-Puistotie
  • Asutusta Munkkiniemen kohdalla
    Asutusta Munkkiniemen kohdalla
  • Iso Puistotie
    Iso Puistotie
  • Haagan kirkonmäki
    Haagan kirkonmäki

Katso myös

Lähteet

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.