Mungo

Mungon pää ja vartalo ovat yhteensä 36–45 cm pitkät. Pitkä, tuuhea häntä voi olla lähes yhtä pitkä. Turkki on tuuhea, karva karkeaa, mustan ja valkean kirjavaa. Silmien ja kuonon ympärillä on punaruskeaa karvaa.[4]

Lajin urokset ovat huomattavasti suurempia kuin naaraat.

Mungoa tavataan alueella, joka ulottuu Turkista Arabian kautta Intiaan, Bhutaniin ja Bangladeshiin.[1]

Mungot elävät usein asutuksen lähellä, jopa kaupungeissa, ja kuivissa ja piikkisissä metsissä.[1]

Mungot syövät hyönteisiä, äyriäisiä, matoja, lintuja, liskoja ja munia, mutta parhaiten ne tunnetaan kyvystään tappaa käärmeitä. Ne tappavat käärmeitä hämmästyttävän nopean väistämisrefleksin avulla. Kun käärme iskee, mungo hyppää sivuun ja iskee terävät hampaansa käärmeen niskaan eikä jätä saalista rauhaan, ennen kuin sen niska on varmasti katkennut. Mungot kykenevät tappamaan lähes minkä tahansa käärmeen, sen koosta riippumatta. Usein luullaan virheellisesti, että mungo olisi immuuni käärmeiden myrkylle, mutta tosiasiassa sen vastustuskyky on vain hieman vahvempi kuin muilla nisäkkäillä. Hyvä immuuniteetti on seurausta mutaatioista eläinten nikotiinireseptoreissa; mutaatiot estävät käärmeen myrkyssä olevaa neurotoksiinia sitoutumasta reseptoreihin ja siten ehkäisevät myrkytystä. Lintuja saalistaessaan mungolla puolestaan on tapana tekeytyä kuolleeksi ja odottaa, että haaskalintu tulee liian lähelle syödäkseen sen, jolloin mungo hyökkää linnun kimppuun.^lähde?

Mungot kesyyntyvät helposti ja niitä pidetään asunnoissa tuhoeläinten tappajina ja karkottajina.

Mungot voivat nähdä värejä, toisin kuin useimmat nisäkkäät, joilla on vain osittainen värinäkö.^lähde?

Mungot on rauhoitettu Intiassa jo vuonna 1972, koska niitä metsästettiin turkkinsa takia. Salametsästys jatkuu edelleen. Niiden karvasta on tehty hienoja siveltimiä ja partasuteja.[5]

Mungo vaanii kobraa
(Louis Sargentin maalaus vuodelta 1909)