Mullot

Mullojen heimoon kuuluu 6 sukua ja 100 lajia. Mullot ovat ruumiinrakenteeltaan pitkulaisia kaloja, jotka kasvavat suurimmillaan 40–60 cm:n pituisiksi. Tunnusmerkillisin piirre on kuonon kaksi pitkää viiksisäiettä. Kalat pystyvät liikuttelemaan säikeitä toisistaan riippumattomasti ja niissä on aistielimiä. Kaloilla on kaksi selkäevää, jotka ovat melko kaukana toisistaan ja joista etumainen on piikikkäämpi. Pyrstöevä on tyypillisesti haarautunut. Eräiden sukujen lajeilla kuono on pitkähkö, kun toisilla se on lyhyehkö. Eri sukuihin kuuluvat lajit voidaan erottaa hampaiden perusteella. Mullojen suomut ovat suurikokoiset ja korkeat. Kalat ovat usein värikkäitä, pohjaväriltään vaaleita tyypillisesti punertavia tai valkeita ja ruumissa on erivärisiä kuviointeja. Eräät lajit ovat kokonaan keltaisia, mustia tai ruskeita.[1][2][3][4][5]

Mullot ovat mereisiä kaloja, joita tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta. Toisinaan niitä tavataan myös murtovesistä. Kalat liikkuvat usein lähellä hiekka- tai mutapohjaa, joskin Mulloidichthys- ja Parupeneus-suvun lajit elävät kivikkoisemmilla alueilla ja koralliriutoilla. Mullot käyttävät viiksisäikeitään ravinnonetsintään. Ne syövät selkärangattomia eläimiä, kuten matoja sekä pieniä nilviäisiä, meritähtiä ja merisiilejä. Eri lajit käyttävät viiksiään hieman eri tavoin. Esimerkiksi tummajuovamullo (Upeneus tragula) käyttää niitä kaivamiseen, kultamullo (Parupeneus cyclostomus) työntää viiksensä koloihin ja pyrkii siten hätyyttämään pieniä eläimiä piiloistaan ja keltajuovamullo (Mullus surmuletus) kyntää kuonollaan merenpohjaa ravintoa etsiessään. Mullot eivät useiden muiden kalojen tavoin pyri suojaan pedoilta piiloutumalla, vaan pyrkivät uimaan nopeasti kiihdyttäen pakoon.[1][2][3][4][5]

Monet mullolajit, esimerkiksi Välimeressä elävä rusotäplämullo (Mullus barbatus), ovat hyviä ruokakaloja ja paikoitellen erittäin arvostettuja.[2][4][5][6]