Mukdenin taistelu

Aleksei Kuropatkin

Aleksei Kuropatkin oli sijoittanut kolme armeijaansa oli 150 km pituiselle linjalle puolustusryhmitykseen ja siinä ei ollut syvyyttä. Venäjän armeijoissa oli 330 000 miestä, 1 266 tykkiä ja 56 konekivääriä.

Venäläisistä katsottuna äärimmäisenä oikealla, tasamaalla oli Hunhe-joen maastossa ratsuväenkenraali Aleksandr von Kaulbarsin 2. Mantšurian Armeija. Rintaman pituus oli 25 km, miehiä 100 000, 439 tykkiä ja 24 konekivääriä. Keskellä Port Arthurin ja Mukdenin maan- ja rautatien molemmin puolin 20 km kaistaleella oli asemissa ratsuväenkenraali Aleksandr von Bilderlingin johtama 3. Mantšurian Armeija. Hänellä oli 68 000 miestä, 266 tykkiä ja 10 konekivääriä. Vuoristoa vasten oli sijoitettuna Nikolai Linevitšin 1. Mantšurian Armeijan 107 000 miestä, 370 tykkiä ja 22 konekivääriä. Tälle sivustalle oli myös koottu 2/3 venäläisten ratsuväestä komentajanaan kenraali Paul von Rennenkampf yhteensä noin 40 000 miestä ja 144 tykkiä.

Ōyama Iwao

Sotamarsalkka Oyama oli ryhmittänyt Kurokin 1. Armeijan 60 000 miestä ja 170 tykkiä sekä Nozun 4. Armeijan 50 000 miestä ja 204 tykkiä Mukden–Port Arthur -maan- ja rautatien maastoon. Venäläisistä katsottuna äärimmäisenä oikealla Hunhe-joen maastossa oli Okun 2. Armeija 50 000 miestä ja 200 tykkiä. Nogin 3. Armeija 50 000 miestä ja 268 tykkiä oli pystynyt salassa keskittymään 2. A:n taakse piiloon. Uudelleen muodostettu Kageakin 5. Armeija oli venäläisten vasemmalla sivustalla. Kageakin armeijassa oli vain yksi eli 11. divisioona ja se ei ollut täysivahvuinen, miehiä vain 30 000 miestä ja 84 tykkiä.

Näiden lisäksi Oyamalla oli henkilökohtaisena reservinä 3. jalkaväkidivisioona ja kolmas reserviprikaatia. Japanilaisilla oli kaikkiaan 270 000 miestä, 1 062 tykkiä ja 200 konekivääriä.

Japanin 5. Armeija hyökkäsi venäläisten vasempaan sivustaan ja sitä tuki Kurokin 1. Armeijan yksiköt. Kuropatkin vahvisti sivustaansa omilla reserveillään. Tilanne rauhoittui rintamalohkolla.

Helmikuun 27. päivänä Japanin 1. A, 2. A ja 4. A hyökkäsivät eteenpäin omilla rintamalohkoillaan. Nogin 3. A aloitti samalla laajan sivustakierroksen, tarkoituksenaan hyökätä Mukdeniin luoteesta, Sinmintinin teiden suunnasta.

Japanilaisilla oli aloite käsissään ja he aloittivat venäläisjoukkojen saartamisen, huolimatta siitä että heidän keskustansa ei ollutkaan päässyt etenemään tarpeeksi nopeasti ja pitkälle. Kuropatkin ei pitänyt Nogin sivustahyökkäystä vaarallisena lähettäen vain vähäistä tukea.

Vasta 2. maaliskuuta illalla Kuropatkinille selvisi, että koko venäjän maavoimia uhkaa romahtaminen oikealta sivustalta. Kenraali Kuropatkin antoi käskyn siirtää vasemmalta sivustaltaan joukkoja vahvistaakseen Kaulbarsin 2. Mantšurian Armeijaa. Joukkojen siirtämisen koordinointi epäonnistui kuitenkin ja 1. sekä 3. Mantšurian Armeijan alueella oli täysi kaaos. Von Kaulbarsin piti myös hyökätä mutta ei pystynyt siihen.

Kuropatkin lyhentää puolustuslinjaansa ja vetää joukot Hunhe-joen taakse.

Oyama sai oman Sedaninsa ja hän antoi kaikille armeijoilleen hyökkäyskäskyn. Kurokin 1. armeija murtautui edessään olevan Nikolai Linevitšin ja von Bilderlingin armeijoiden välissä olevan aukon läpi. Onni oli japanilaisten puolella, sää lauhtui mutta Hunhe-joki pysyi jäätyneenä ja siitä ei tullut estettä japanilaisten hyökkäykselle. Kuropatkinin joukot uhkasivat jäädä mottiin ja hän antoi käskyn pohjoiseen vetäytymisestä 9. maaliskuuta.

Venäläisten vetäytyminen muodostui silmittömäksi paoksi, jossa aseita ja haavoittuneita jätettiin jälkeen. Japanilaiset olivat kuitenkin liian väsyneitä täysimittaiseen takaa-ajoon. Perjantaina 10. maaliskuuta japanilaiset miehittivät Mukdenin.

Mukdenin taistelun jälkeen ei Venäjän ja Japanin välillä tapahtunut enää mitään suurempia maataisteluita.