Pieniä tutkielmia

Pieniä tutkielmia (m.kreik. Μικρά φυσικά, Mikra fysika; lat. Parva naturalia) on nimensä mukaisesti kokoelma Aristoteleen lyhyempiä luonnontieteellisiin tutkimuksiin perustuvia psykologiaa ja ruumiin toimintaa käsitteleviä tutkielmia. Ne liittyvät läheisesti Sielusta-teokseen, ja käsittelevät muun muassa muistia, aistimista ja unia.[1] Teosten näkökulma on kuitenkin Sielusta-teosta empiirisempi.

Pieniä tutkielmia
Parva naturalia
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristoteles
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia, psykologia
Julkaistu noin 350 eaa.
Numerointi 436a–480b
Suomennos
Niteessä Teokset V
Suomentaja Kati Näätsaari ja Tuija Jatakari
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2006
ISBN 951-662-546-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia

Pieniä tutkielmia kokoaa yhteen laskutavasta riippuen seitsemän tai yhdeksän Aristoteleen kirjoittamaa tutkielmaa. Kokoelma ja sen nimi ei kuitenkaan ole peräisin Aristoteleelta itseltään tai edes antiikin ajalta, vaan se on muodostunut keskiajalla. Kokoelma on tunnettu latinankielisellä nimellään Parva naturalia viimeistään 1200-luvun lopulla, jolloin Aegidius Roomalainen viittasi kyseisiin tutkielmiin tällä nimellä. Kokoelmasta käytettiin myös nimiä Parvi libri ja Parvi libri naturales (”Pieniä kirjoja luonnontieteestä”).[2]

Kokoelman tekstit täydentävät Aristoteleen psykologian alan pääteosta Sielusta. Tutkielmien välillä on viittauksia toisiinsa. Simo Knuuttilan mukaan tämä voi tarkoittaa sitä, että tutkielmat on mahdollisesti kirjoitettu samoihin aikoihin, sekä sitä, että jo Aristoteles itse on saattanut pitää tutkielmia toisiinsa liittyvinä. Toisaalta Aristoteles vaikuttaa usein muokanneen teoksiaan jälkeenpäin. Aristoteleen teos Eläinten liikkeestä muistuttaa Pieniä tutkielmia -kokoelman teoksia sekä sisällöltään että lähestymistavaltaan.[1]

Kokoelman tutkielmat käännettiin latinaksi 1100-luvulla. Vilhelm Moerbekelainen teki uuden käännöksen 1260-luvulla. Keskiajalla näitä teoksia tutkittiin yhdessä Sielusta-teoksen kanssa, ja muun muassa Albert Suuri teki Pienistä tutkielmista lyhennetyn parafraasin oman Sielusta-teoksensa osaksi. Myös Tuomas Akvinolainen tutki ja hyödynsi kyseisiä tutkielmia.[2]

Osat

Pieniä tutkielmia -kokoelman teokset käsittelevät Aristoteleen itsensä mukaan asioita jotka ”ovat yhteisiä sielulle ja ruumiille”.[3] Tällaisia ovat aistiminen, muistaminen, into, himoitseminen ja muu haluaminen, nautinto, sekä tuska, jotka ovat yhteisiä kaikille eläimille. Lisäksi näihin kuuluu toimintoja, joista osa on yhteisiä vain joillekin eläville olennoille; näitä ovat valveillaolo ja nukkuminen, nuoruus ja vanhuus, sisäänhengitys ja uloshengitys, sekä elämä ja kuolema.[4]

Aistimisesta ja aistittavista

Aistimisesta ja aistittavista (De sensu et sensibili) on Aristoteleen kirjoitus noin vuodelta 350 eaa. Se käsittelee aistien toimintaa ja perustuu hänen psykologisiin tutkimuksiinsa. Teos on keskeneräinen.

Saman nimisen teoksen (arabiaksi "al-'Aql wa 'l-ma'qul") kirjoitti myös Averroës, kommentaarina alkuperäiseen teokseen. Myös Tuomas Akvinolainen kirjoitti kommentaarin teokseen.

Muistista ja mieleen palauttamisesta

Muistista ja mieleen palauttamisesta (De memoria et reminiscentia) käsittelee muistin toimintaa. Aristoteles puhuu muistin toiminnasta sielun liikkeinä. Tätä on myöhemmin ryhdytty kutsumaan assosioinniksi, ja sitä pidetään perusteena sille, kuinka aivot toteuttavat muistin.

Nukkumisesta ja valveillaolosta

Nukkumisesta ja valveillaolosta (De somno et vigilia) käsittelee nukkumista, valvomista ja unettomuutta. Aristoteles kirjoitti teoksen noin vuonna 350 eaa.

Unista

Unista (De Insomniis) käsittelee unia ja selittää niiden syntyä. Aristoteles selittää unien olevan jälkikuvia aistimuksista.

Unen aikana tapahtuvasta ennustamisesta

Unen aikana tapahtuvasta ennustamisesta (De divinatione per somnum) käsittelee sitä, ennustavatko unet tulevia tapahtumia.

Pitkäikäisyydestä ja lyhytikäisyydestä

Pitkäikäisyydestä ja lyhytikäisyydestä (De longitudine et brevitate vitae) käsittelee sitä, mitkä eläimet ovat pitkä- ja mitkä lyhytikäisiä, ja mistä erot johtuvat.

Nuoruudesta ja vanhuudesta

Nuoruudesta ja vanhuudesta, elämästä ja kuolemasta, hengittämisestä (De juventute et senectute, De vita et morte, De respiratione) on usein erotettu kolmeksi erilliseksi tutkielmaksi, mutta ne voidaan nähdä myös yhtenä teoksena. Ne käsittelevät hengittämistä ja sydäntä elintoimintojen keskuksena. Aristoteles selvittää elämän ja kuoleman olevan seurausta tämän järjestelmän toiminnasta tai toimimattomuudesta. Samalla hän käsittelee ikääntymistä.

Lähteet
  1. Knuuttila, Simo: ”Selitykset: Pieniä tutkielmia”. Teoksessa Aristoteles 2006, s. 216–217.
  2. Carruthers, Mary & Ziolkowski, Jan M. (toim.): The Medieval Craft of Memory: An Anthology of Texts and Pictures, s. 153–155. University of Pennsylvania Press, 2004. ISBN 0812218817. Google Books. (englanniksi)
  3. Aristoteles: Aistimisesta ja aistittavista 436b1–3.
  4. Aristoteles: Aistimisesta ja aistittavista 436a5–16.

    Kirjallisuutta

    Suomennos
    • Aristoteles: Pieniä tutkielmia. Teoksessa Aristoteles: Sielusta. Pieniä tutkielmia. Eläinten liikkeestä. (De anima. Parva naturalia. De motu animalium.) Suomennos ja selitykset Marke Ahonen, Tuija Jatakari, Simo Knuuttila, Kati Näätsaari, Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-546-0.

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
    • Aristotle: Aristotle’s Works. Volume VIII. On the Soul. Parva Naturalia. On Breath. Loeb Classical Library 288. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99318-7. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Aiheesta muualla

    Teokset
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.