Muisti

Lyhytaikaisen muistin ohella ihmisellä on pitkäkestoisempi muisti eli kestomuisti, jossa aivoihin jää muistijälkiä. Kun tietyt impulssit kulkevat toistuvasti tiettyjä hermoratoja pitkin, saavat ne synapsissa aikaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jolloin ne käytön myötä laajenevat ja vapauttavat suurempia määriä välittäjäainetta. Tämän myötä vastaanottajasolussa välittäjäaineen reseptorikohdat lisääntyvät tai herkistyvät. Näin ollen ei enää tarvita yhtä suurta impulssimäärää jotta vastaanottajasolu reagoisi (so. ottaisi informaatiota vastaan). Näin syntyy impulssin kulkua helpottava hermosolujen muodostama reitti. Tämä on assosiatiivisen muistitoiminnan ydin.

Jotta synapsien toiminta tehostuisi, on vastaanottajasolun kyettävä jollakin tavalla viestittämään lähettäjäsolulle, että impulssit ovat ylittäneet synapsin. Kun solut eivät tällaista viestiä saa, ne kuolevat. Varsinkin lapsen aivoissa syntyy helposti uusia solujen välisiä yhteyksiä samalla kun käyttämättömiä häviää. Kun muistirataa harjoittaa, siirtyvät sitä auttamaan myös sellaiset solut, jotka muuten saattaisivat keskittyä muihin tehtäviin.

Isoaivokuoren pohjaosassa sijaitseva hippokampus kerää ja työstää kaiken aistitiedon sekä lähettää työstetyn tiedon säilömuistiin aivokuorelle.[2] Aivot siirtävät niin sanotun syvän unen aikana valveillaoloaikana opittuja asioita ja lyhytkestoisen muistin sisältöä hippokampuksesta otsalohkon alueelle, jolloin syntyy pitkäkestoisia muistoja[3]. Tämä tapahtuu syvään uneen liittyvien hitaiden aivoaaltojen ja niihin liittyvien aktiivisuuspiikkien aikana. [4]. Syvän unen laadullinen heikentyminen on yhteydessä muistin heikkenemiseen.[3]

Ilman hippokampusta ihminen menettää kyvyn tallentaa asioita muistiinsa (vrt. esim. Milnerin tutkima potilas H.M.). Hippokampuksen poistamisen jälkeen myös kyky muistaa lähimenneisyyden tapahtumia heikkenee. Ilmeisenä pidetään hippokampuksen osallistumista muistiaineksen tallentamiseen. Aivokuorella sijaitsevasta asiamuistin (ks. jäljempänä) eri palasista on yhteys hippokampukseen, joka taas yhdistelee niitä toisiinsa eri aistinalueilta ja siirtää muihin aivokuoressa oleviin muistin osiin. Se jäsentelee irrallaan pitkin aivokuorta olevat muistijäljet kokonaisuudeksi, jonka lopullinen talletuspaikka on kuitenkin aivokuorella.

Etanan lyhytkestoinen muisti perustuu siihen, että hermosolujen tiettyihin proteiineihin yhdistyy fosfaattiryhmiä. Pitkäkestoisessa muistissa puolestaan monet geenit kytkeytyvät soluissa toimintaan tai pois toiminnasta CREB-nimisen proteiinin valitessa toimivat ja lepäävät geenit. Samat proteiinit ovat osoittautuneet keskeisiksi hiiren ja ilmeisesti myös ihmisen muistille.[5]

Ihminen tekee päivittäin monia asioita, joita hänen ei tarvitse erikseen ajatella tai niihin keskittyä. Tällaisia arkipäivän tilanteita ovat esimerkiksi käveleminen, syöminen sekä polkupyörällä tai autolla ajo. Nämä tiedostamattomista yksityiskohdista koostuvat ehdollisiin reflekseihin kuuluvat toiminnot perustuvat tapahtumamuistiin. Tavallisessa puheessa sanotaan usein, että jokin asia "on selkäytimessä", mutta kaniineilla tehdyissä kokeissa on havaittu tapahtumamuistin lopullisen sijaintipaikan olevan pikkuaivoissa. Useat tällaiset perustoimintojen muistijälkien radat ovat muodostuneet jo pienenä lapsena, ja esimerkiksi ihminen, joka on jo lapsena oppinut ajamaan pyörällä osaa yhä kymmenien vuosien tauon jälkeen ajaa polkupyörää.

Asiamuistilla tarkoitetaan muistia, jonka avulla ihminen esimerkiksi muistaa asioiden ulkonäön tai hajun. Aivoissa asiamuistiaineen sijainti on aivokuoressa monissa eri kohdissa, jotka yhdistyvät aivojen eri aistinalueisiin ja toisiin muistiaineksen sijaintikohtiin muodostaen näin monimutkaisen kehikon. Yksittäinen muisto ei sijaitse vain yhdessä kohtaa, vaan laajemmalla alueella hermosolujen verkossa. Yksinkertainen esimerkki tällaisen muistiuomien ja -ojien verkoston toiminnasta on tilanne, jossa ihminen näkee tutun henkilön kasvot, mutta ei muista tämän nimeä. Hän yrittää muistella tapaamaansa henkilöön liittyviä asioita, ja lopulta tämän muistelun myötä myös nimi palautuu mieleen, kun henkilöön liittyvät muistit ovat kulkeneet ja aktivoineet vanhoja, aivoissa yhteenpunoutuneita reittejä asiaan liittyen.

Erityisen hyvin ihminen muistaa asioiden tapahtumajärjestyksen sekä syy-yhteydet, kun taas erilaiset värit ja muodot eivät tahdo kunnolla palautua mieleen. Kaksi peräkkäin sattunutta asiaa palautuvat mieleen samalla tavoin kytkeytyneenä toisiinsa. Tämä saattaa sekoittaa muistia siten, että ihminen muistaa kahdella peräkkäin tapahtuneella asialla olevan syy-yhteyden toisiinsa, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan.

Ihmiselle ainutlaatuinen^lähde? muisti mahdollistaa ajattelun. Ihmisen muisti on vapaa, eli ajatellessaan ihminen kykenee mielensä mukaisesti yhdistelemään asioita toisiinsa rajoituksetta. Ajatusten perustana ovat muistiin jääneet asiat ja mallit ympäristön tapahtumista, joita on mahdollista "pyöritellä päässään" ja niiden avulla täydennellä tapahtumia, minkä johdosta myös tulevaisuuden ennakointi aivoissa on mahdollista. Ilman kykyä tällaiseen ennakoivaan toimintaan ihminen ei menestyisi muuttuvassa ympäristössä.

Ihmislapsi oppii aikuista helpommin uusia asioita ulkoa ja kykenee myös palauttamaan ne nopeammin mieleensä. Lapsella uusien haarakkeiden syntyminen on nopeampaa, mutta niin on myös niiden häviäminen. Tämän johdosta erilaisilla lapsuuden kokemuksilla ja virikkeillä on merkittävä vaikutus aivojen kehittymiselle. Aikuinen ei enää muista yksityiskohtia yhtä helposti, mutta monimutkaisten asioiden oppiminen ja hahmottaminen onnistuu lasta paremmin. Tämä perustuu juuri edellä mainittuun muistikehikkoon, muistissa jo valmiina olevaan suureen määrään aiemmin hankittua ja ajan mittaan kokonaisuuksiksi hahmottunutta tietoa, johon aikuisen on helpompi verrata uutta muistiainesta. Tästä syystä aikuisiällä ei tarvitse painella mieleen irrallisia yksityiskohtia, vaan tiedot liittyvät mielekkäinä kokonaisuuksia valmiina olevaan kehikkoon.

• Aistimuisti on noin sekunnin kestävä toiminto, joka sisältää tietynlaisia ikoneja ja kaikuja eri aistialueilla. Sitä on käytännössä vaikea erottaa käsitteestä havainto.

• Työmuisti on muutamia sekunteja kestävä toiminto, jota tarkkaavaisuusjärjestelmä ohjaa lähinnä näkö- ja kuuloaistimusten alueella. Siinä ovat yksittäiset tiedot, taidot, ilmaisut (episodinen yksikkö) sekä tieto siitä, mitä liikkuu työmuistin ja säiliömuistin välillä ja miten (keskusyksikkö). Joskus työmuisti erotellaan lyhytkestoisesta muistista siten, että työmuistissa säilöttyjä asioita on mahdollista muokata. Hyvä työmuisti ennustaa älykkyyttä.

• Säilömuisti on varsinainen informaatiosäiliö, joka sisältää seuraavasti jäsentyvät muistialueet:

1. tapahtumamuisti,
2. tietomuisti,
3. taitomuisti,
4. alustusmuisti,
5. klassisen ehdollistumisen tulokset,
6. operantin ehdollistumisen tulokset ja
7. tottuminen - herkistyminen.

Säilömuisti voidaan jakaa myös deklaratiiviseen muistiin: tapahtuma- ja asiatiedot sekä proseduraaliseen muistiin: opitut taidot. Deklaratiivinen muisti on ihmisen säilömuistin osa, johon tallennetaan erilaiset tiedot ja tapahtumat; asiat, jotka voidaan tietoisuudella tavoittaa. Endel Tulvingin mallin mukaan semanttinen muisti ja episodinen muisti ovat deklaratiivinen muistin osia. Semanttiseen muistiin tallennetaan asiat, joiden merkitys ymmärretään, episodimuistiin puolestaan salamavalomuistojen kaltaiset muistot tapahtumista. Tieto tallentuu deklaratiiviseen muistiin eri tavoin, esimerkiksi visuaalisina tai akustisina symboleina. Visuaalisia symboleita voivat olla muun muassa numerot ja kirjaimet.

Proseduraalinen muisti on ihmisen säilömuistin osa, joka huolehtii fyysisten ja motoristen taitojen muistamisesta. Monet proseduraalisen muistin tiedoista ovat tietoisuudesta riippumattomia, kuten esimerkiksi käveleminen. Proseduraalisen muistin tieto ilmeneekin usein juuri suorituksissa. Proseduraalinen muisti sai paikan deklaratiivisen muistin rinnalla säilömuistin osa-alueena, kun tutkittiin muistinmenetyksestä kärsiviä potilaita. Deklaratiivisen muisti eroaa jossain määrin proseduraalisesta, sillä tutkitut potilaat saattoivat kyetä oppimaan uusia pelejä, mutta eivät muistaneet pelaamisestaan mitään.

• Osatoiminnot: Mieleenpainaminen, säilyminen, mieleenpalautuminen ja tunnistaminen.

• Ajallisuus: Kaukomuisti, ennakoiva muisti, takautuva muisti, ajankohtamuisti ja jos-niin-muisti (kun kohtaa tuon, pitää muistaa tämä).

• Aineiston paikka: Lähdemuisti (missä se tai se on tai oli).

• Ympäristö: Ympäristömuisti (mitä ympäristöön kuuluu tai kuului).

• Aineiston sisältö: Sanallinen, sanaton, kuvallinen, äänellinen, musiikillinen tai muu sellainen muisti.

• Havaintokanava: Näkömuisti, kuulomuisti, hajumuisti, makumuisti, tuntomuisti, tasapainomuisti ja kehontuntemusten muisti.

• Vaikeasti määriteltävä aineisto: Esimerkiksi tunnemuisti, autobiografinen muisti, ruumiillinen muisti, liikemuisti, ilmapiirimuisti, tilamuisti ja jopa kansan muisti, allergia sekä immunisaatio.

Pääartikkeli: Muistitekniikka

Muistiaan parantamaan ihmiset keksivät monenlaisia keinoja. Jo ennen kirjoitustaidon keksimistä tekemiään kuvia ja merkkejä uudelleen tarkastelemalla ihmiset saattoivat palauttaa mieleensä niihin sisällytettyjä viestejä. Esimerkiksi jotkin intiaaniheimot ovat käyttäneet solmuja tai rummun kalvolla merkintöjä, jotka auttoivat muistamaan kertomuksia heimon menneistä vaiheista. Suullisia kertomuksia muokattiin erilaisiin runomittoihin, jolloin niitä saatettiin muistaa huomattavasti paremmin kuin suorasanaisina. Runomitan avulla on sen käyttöön harjaantuneen mahdollista muistaa yksityiskohtaisesti kirjankin mittaisia kertomuksia. Esimerkiksi somalit ovat muistaneet näin kymmeniä sukupolvia omaa sukupuutaan ja koko Koraanin kannesta kanteen.

Muistin parantamiseksi on kehitetty monenlaisia menetelmiä joita käytetään muun muassa muistiurheilukilpailuissa. Monet tekniikoista perustuvat aistien, varsinkin näköaistin hyödyntämiseen. Esimerkkinä käytännöllisestä tavasta muistaa kymmenen asiaa on assosioda asiat esimerkiksi omaan kehoon tai omaan taloon. Esimerkki:

Kehon osa / Talon osa

• 1. Jalka / Eteinen
• 2. Polvi / Keittiö
• 3. Tasku / Ruokahuone
• 4. Vatsa / Olohuone
• 5. Rinta / Parveke
• 6. Olkapää / Vierasmakuuhuone
• 7. Suu / Suihkuhuone
• 8. Nenä / Kylpyhuone
• 9. Päälaki / Varastohuone
• 10. Käsi / Päämakuuhuone.

Esimerkin mukaisesti kymmenen asiaa assosioidaan vahvalla mielikuvalla listan paikkoihin. Esim. toinen asia, vaikkapa appelsiini, voidaan assosioida polven päällä pompoteltavaksi temppupalloksi tai keittiön lattialla vieriväksi jättiläisappelsiiniksi. Muistin helpottamismenetelmiä on useita muitakin, muun muassa nimien ja kasvojen muistamiseksi tai kielten opettelemiseksi.[9]

Monet neurologiset sairaudet kuten Alzheimerin tauti ja ME-tauti heikentävät muistia. Myös aivokuume saattaa heikentää pysyvästi lyhyt- ja pitkäkestoista muistia ja johtaa vanhojenkin muistojen katoamiseen[12].

On todettu, että vanhuksen aktiivinen toiminta ja liikunta hidastaa dementian tuloa. Joillakin lääkkeillä, kuten nootropiineilla voidaan parantaa muistia^lähde?. Ikä on dementoivien sairauksien tärkein riskitekijä. Yleisin dementiaoireita aiheuttavista sairauksista on Alzheimerin tauti. Muita eteneviä dementiasairauksia ovat muun muassa aivoverenkiertoperäinen eli vaskulaarinen dementia, Lewyn kappale -dementia ja otsalohko- eli frontaalidementia. Kaikilla näillä sairauksilla on omat ominaispiirteensä, joiden perusteella hoitoa ja kuntoutusta suunnitellaan.

Stressi, jännitys, väsymys, uupumus, masennus ja kipu heikentävät muistin toimintaa[13].