Muinaisindoarjalaiset kielet

Muinaisindoarjalaiset kielet ovat lingvistisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeimmät intialaiset kielet. Muinaisindoarjalaisia kieliä on tapana kutsua nimellä sanskrit. Tämä on kuitenkin hieman epätarkka ilmaisu, sillä oikeastaan verbaaliadjektiivi संस्कृत (saṃskṛta- 'kokoonpantu; hienostunut') viittaa varsinkin grammaatikko Pāṇinin 400–300-lukujen vaihteessa kuvaamaan ja kuvauksellaan vakioimaan klassilliseen sanskritiin. Näin ollen sanskrit kontrastoituu spontaaniin, puhekieliseen prākritiin (प्राकृत, prākṛta- 'ensiksi tehty; luonnollinen'). Esiklassillista sanskritia edeltäneen Veda-kirjallisuuden kielenparsi poikkeaa tästä rakenteeltaan samantapaisesti kuin homeerinen kieli poikkeaa klassillisesta, attikalaisesta kreikasta. Niinpä on myös tapana puhua muinaisindoarjasta Veda-kirjojen kieleen vittattaessa. Toisaalta muinaisindoarjaan on tapana sisällyttää myös kaikki keski-indoarjalaisia kieliä edeltävät kielenparret, jolloin myös klassillinen sanskrit sisällytetään indoarjalaisiin muinaiskieliin. Terminologia ei ole siis täysin vakiintunutta.