Muhammad ibn Abd al-Wahhab

Muhammad ibn Abd al-Wahhab (1703–1792) oli islamilainen uskonoppinut, jonka opetusten pohjalta kehittyi wahhabilainen suuntaus. Wahhabi kuului sunnalaisen islamin hanbali-koulukuntaan. [1] Hän nojautui hanbali-koulukuntaan lukeutuneen keskiajalla Damaskoksessa vaikuttaneen uudistajan Ibn Taymiyyahin (k. 1328) oppeihin.[2]

Elämä ja teokset

Abd al-Wahhab oli kotoisin Najdista nykyisen Saudi-Arabian alueelta. Hän kävi koulunsa Medinassa ja asui sen jälkeen vuosia ulkomailla, opetti Basrassa ja Bagdadissa. Asuessaan Iranissa vuonna 1736 hän alkoi opettaa suufilaisuuden doktriineja vastaan. Palattuaan kotikaupunkiinsa hän kirjoitti teoksen Kitāb al-tawḥīd (“Kirja Jumalan ykseydestä”), joka on wahhabilaisen liikkeen perusteksti. Hän pyrki palauttamaan islamin alkujuurilleen, "puhtaaseen" muotoonsa. Hän kielsi pyhimykset ettei näistä tulisi epäjumalia ainoan jumalan rinnalle. Hän tuomitsi myös moskeijoiden koristelemisen ja jopa tupakanpolton.[1]

Jälkimaine

Wahhabilaisuudesta muodostui islamin puritaaninen suuntaus, joka sai hanbali-lakikoulukunnan uudelleen kukoistamaan ja pelasti sen sammumasta. Wahhabilaisuuden tärkein vaikutusalue on nykyisin Saudi-Arabia.[3] Myös terroristiliike Isis perustaa oppinsa wahhabilaisuuteen.

Lähteet
  1. Muḥammad ibn ʿAbd al-Wahhāb Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.11.2018.
  2. Schacht 1982, s. 66
  3. Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 66. Clarendon Press, 1982.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.