Muhammad III

Muhammad III päätti vuonna 1765 perustaa rannikon Essaouiraan satamakaupungin, johon hän ohjasi kaiken Marokon eteläosan kaupan. Kaupungista muodostui yksi Marokon tärkeimmistä kaupankäyntikeskuksista ja satamakaupungeista. Sulttaani asutti kaupunkiin juutalaisia, joiden suhteita sulttaani hyödynsi suhteiden luomisessa eurooppalaisten kanssa ja kaupankäynnin järjestämisessä heidän kanssaan.[2] Muhammad III myös rakennutti vuoden 1755 maanjäristyksessä tuhoutuneen Casablancan medinan uudelleen vuonna 1770.[3]

Amerikan vallankumouksen seurauksena Britannian lipun alla Atlantilla kulkeneet yhdysvaltalaiset kauppalaivat menettivät Britannian takaaman suojelun ja joutuivat barbareskimerirosvojen hyökkäysten kohteiksi. Yhdysvallat oli yrittänyt tuloksetta pyytää suojelua eurooppalaisilta. Sulttaani Muhammad III:n johtama Marokko tunnusti 20. joulukuuta 1777 ensimmäisenä valtiona Yhdysvaltain itsenäisyyden. Tunnustuksen jälkeen yhdysvaltalaiskauppalaivat pääsivät Marokon sulttaanikunnan suojeluun, mikä takasi turvallisen merenkulun. Sulttaani ilmoitti marokkolaisissa Tangerin, Essaouiran, Salén ja Larachen satamakaupungeissa toimiville eurooppalaisille kauppiaille ja konsuleille, että yhdysvaltalaiset laivat saivat samat oikeudet kuin muutkin valtiot ja saivat näin ollen vapaasti käyttää maan satamia.

Muhammad III solmi Yhdysvaltain kanssa vuonna 1787 voimaan tulleen ystävyyssopimuksen, joka on Yhdysvaltain vanhin yhä voimassa oleva ystävyyssopimus. Yhdysvaltain perustuslain tultua voimaan vuonna 1787, kirjoitti maan presidentti George Washington Muhammad III:lle kunnioittavan kirjeen, joka on päivätty 1. joulukuuta 1789. Kirjeen tarkoituksena oli vahvistaa Yhdysvaltain ja Marokon välisiä suhteita. Kirjeessä Washington myös pahoitteli hidasta viestintää Marokon kanssa sekä kertoi Yhdysvaltain ottaneen käyttöön uuden perustuslain.[4][5]

• Sulttaanin muotokuva