Mufloni

Uroksen sarvet voivat olla hyvin pitkät.

Nuorilla ja naarailla sarvet ovat lyhyet.[14]

Muflonin selkäpuoli on tumman punaruskea, ja selässä on tumma selkäjuova.[15] Uroksella on kyljessä yleensä valkoinen satulamainen laikku.[12][16] Vatsapuoli, raajojen alaosat, peräpeili ja turpa ovat vaaleammat, yleensä harmaanruskeat tai valkoiset.[8] Turkki on yleensä kesällä lyhyt ja punertava, talvella taas paksumpi ja tummanharmaa tai mustanruskea.[14][15] Turkki on tiheä, sileä- ja lyhytkarvainen[10] eikä muistuta kesylampaan villaa.[14] Uroksilla on kaulan alapuolella parta.[16] Ruumiin pituus on 110–130 cm, hartiakorkeus 65–75 cm ja paino 25–50 kg.[6] Hännän pituus on 4–10 cm.[9] Naaraat ovat pienempiä ja usein vaaleampia kuin urokset,[9] ja ne painavat enintään 35 kg.[14] Uroksilla on aina sarvet, naaraat voivat olla sarvellisia tai nupoja.[7] Uroksen sarvet ovat paksut, 50–80 cm pitkät ja sivuille kaartuvat.[14] Toisin kuin hirvieläinten, muflonin ja muiden onttosarvisten sarvet eivät putoa, vaan kasvavat jatkuvasti.[14][16] Sarviin tulee joka vuosi uusi rengas, minkä perusteella uroksen ikä voidaan päätellä.[14] Vanhojen pässien sarvet voivat painaa jopa viisi kilogrammaa.[15] Sarvet ovat metsästäjien keskuudessa arvostettuja trofeita.[9]

Mufloni ääntelee samalla tavoin määkimällä kuin lammas.[6] Sen varoitusääni muistuttaa pidäteltyä aivastusta.[10]

Muflonin sorkanjäljet muistuttavat lampaan jälkiä, mutta ovat leveämmät ja niissä ovat kynnet enemmän harallaan. Pässin jälki on noin 5,5 cm pitkä ja 4,4 cm leveä, naaraan jäljet ovat hieman pienemmät. Mufloni liikkuu rauhallisesti kulkiessaan käyden tai ravaten ja paetessaan laukaten tai hyppien. Sen askelväli on lyhyt ja askelleveys pitkä.[11] Pelästyessään se voi hypätä jopa 2,5 metrin korkeuteen.[15]

Muflonin ulosteet ovat noin senttimetrin pituisia, kulmikkaita papanoita, jotka yleensä liimautuvat yhtenäiseksi paakuksi tai pötköksi.[11]

Ragnar Kreuger istutti Suomen ensimmäiset muflonit vuonna 1939 Inkoon Hättön saareen Korkeasaaren eläintarhasta, jonne ne oli tuotu Tanskasta.[14] Vuonna 1949 kolme muflonia vietiin Hättöstä Luvian edustalle Säpin saareen.[14][18] Säpin kantaa on myöhemmin täydennetty muutamilla Korkeasaaresta ja Ähtärin eläinpuistosta tuoduilla yksilöillä.[19][14] Säpin ja Hätön kesken on myös vaihdettu pari eläintä kantojen perimän monipuolistamiseksi. Mufloneita esiintyy edelleen kummallakin saarella muutamia kymmeniä yksilöitä:[7] talvella 2009 Hättössä oli 25 ja Säpissä 60 muflonia.[14] Nykyään kummankin saaren muflonit ovat miltei luonnonvaraisia, mutta talvisin niitä joudutaan ruokkimaan, koska ne pyrkivät lumiseenkin aikaan syömään vain maassa kasvavaa ruohoa.[6]

Nauvon Högsarin saarelle tuotiin 1980-luvulla seitsemän muflonia ja kolme muflonin ja maatiaislampaan risteymää, ja vuonna 2005 vielä kaksi muflonia. Sekarotuiset yksilöt poikkeavat ulkonäöltään aidoista mufloneista. Osa eläimistä on uinut istutuspaikaltaan Högsarin naapurisaariin Anisoriin, Bränskäriin ja Ängholmiin. 2000-luvun alussa Högsarista siirrettiin kaksi yksilöä Nauvon Lillandetin pohjoispuolella olevaan Svartö-nimiseen saareen, jossa ne ovat lisääntyneet. Näillä Paraisten viidellä saarella eli vuonna 2009 kaikkiaan noin 70 yksilöä.[14]

Mufloni kuuluu Suomessa metsästyslaissa mainittaviin riistaeläimiin.[20] Sen metsästysaika on 1.9.– 31.1.[21] Suomessa on metsästetty vuosittain keskimäärin 40 yksilöä.[14]

Muflonit ovat lampaiden tavoin laumaeläimiä.[6] Uuhet ja karitsat elävät ympäri vuoden samassa laumassa, jota johtaa yksi vanha uuhi. Syksyn ja alkutalven kiima-ajaksi uroksetkin lyöttäytyvät näihin naaraslaumoihin.[9] Alkuperäiset Välimeren muflonit ovat liikkeellä hämärän aikaan ja kulkevat usein samoja, kapeita polkuja pitkin.[10] Suomessa eläinten on havaittu liikkuvan myös päivisin.[14]

Muflonit eivät ole petoeläimille ja metsästäjille helppoa saalista, sillä ne ovat arkoja ja niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat.[9] Suomessa elävien muflonien luontaisia saalistajia ovat vain kotkat ja ketut.[18] Irrallaan kulkevat koirat voivat olla uhka mufloneille.[14]

Mufloni syö pääasiassa maassa kasvavaa ruohoa ja heinää.[6] Pienemmissä määrin se hyödyntää myös puiden ja pensaiden oksia, marjoja, sammalia ja jäkälää.[9] Jos ravinnosta on talvella pulaa, muflonit voivat aiheuttaa puustolle vahinkoa oksien ja kuoren kaluamisella. Kuorintajäljet eroavat hirvieläinten jyrsimistä siten, että hampaiden jäljet ovat rungolla vaakasuorassa tai vinossa kulmassa.[11] Muflonit voivat olla haitallisia myös ruokaillessaan puutarhoissa.[14]

Emo ja karitsa.

Muflonien kiima-aika on Etelä-Euroopassa lokakuusta joulukuun puoliväliin,[9] Suomessa marras-joulukuussa.[14] Synnytys tapahtuu keväällä huhti-toukokuussa,[14] viiden kuukauden kantoajan jälkeen.[9] Karitsoja on kerrallaan yleensä yksi, harvemmin kaksi.[9]

Mufloni voi elää 15–20-vuotiaaksi.[9]