Motu proprio

Motu proprio (latinaksi "omasta aloitteesta") on paavin julkaisema apostolinen kirjoitus, jota ei ole muodollisesti anottu ja jonka paavi on päättänyt henkilökohtaisesti (eikä siis joku kardinaaleista tai toisista neuvonantajista). Yleensä on kysymys kirkkolain tulkinnoista ja hallinnollisista päätöksistä, kirkkolain vähäisistä muutoksista tai täsmennyksistä tai yksityisille tai yhteisöille myönnettävistä erivapauksista. Motu proprio alkaa sen syyn kuvailemisella, miksi asiakirja on annettu. Sen jälkeen seuraa päätös mahdollisine perusteluineen. Paavi allekirjoittaa asiakirjan henkilökohtaisesti latinalaisella nimellään. Asiakirjan alla on päiväys, mutta yleensä ei paavin sinettiä eikä varmennusta. Motu proprio on pätevä, kun se on julkaistu. Se on pätevä ja sitova silloinkin, kun se ei ole kanonisen lain tai paavin aikaisempien päätösten mukainen. Ensimmäisen motu proprion antoi paavi Innocentius VIII vuonna 1484.

Viime aikojen merkittävin motu proprio on paavi Benedictus XVI:n 7. heinäkuuta 2007 antama Summorum Pontificum, jossa hän helpotti tridentiinisen messun viettämistä katolisessa kirkossa.