Mothman

Hirviön ilmestymisen aikana ilmestymispaikan alueen eräs lehtimies risti hirviön Mothmaniksi. Nimi Mothman juontuu Batmanissa esiintyvästä Killer Moth -nimisestä konnasta.[1][2]

Olennon kuvauksissa on ollut jonkin verran eroja, mutta kaikki tunnetut silminnäkijät ovat kertoneet kauhistuttavasta, noin kaksi metriä pitkästä ihmistä muistuttavasta oliosta, jolla oli selässä valtavat siivet, joiden kärkivälin sanotaan olleen jopa kolme metriä. Olennon kerrotaan kyenneen liikkumaan sekä kävellen että lentäen, jolloin se, toisin kuin linnut, liiteli siipiään räpyttämättä. Eräiden huomioitsijoiden mukaan olento muistutti muodoltaan valtavaa pöllöä; sillä ei ollut selkeää kaulaa eikä päätä. Suuren koon ja siipien lisäksi kaikki olennon havainneet raportoivat suurista, ihmeellisistä silmistä, jotka hehkuivat kirkkaanpunaista valoa ”kuin pyörän heijastimet”. Lentäessään olennon on sanottu päästäneen ”kirkuvaa ääntä, kuin iso hiiri”. Eräs silminnäkijä kuvasi ääntä ”naisen huudoksi”.

Yhden ensimmäisistä Mothmania koskevista havainnoista teki autoajelulla illalla 15. marraskuuta 1966 ollut neljän nuoren ryhmä, jonka auton perään olio oli heidän kertomansa mukaan lähtenyt pysyen vaivattomasti sen kintereillä, vaikka he ajoivat niin kovaa kuin vain pääsivät lähimmälle poliisiasemalle. Nuoret tuntuivat olevan niin aidosti kauhuissaan, että poliisit uskoivat heitä ja lähtivät tutkimaan hylättyä varastoaluetta, jolla nuoret olivat olion kohdanneet. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Tämän jälkeen ilmoituksia olennosta alkoi tulla tuhkatiheään, samoin kertomuksia ufohavainnoista, merkillisistä tietoliikenneongelmista, kuten radioitten ja radiopuhelimien äkillisistä, selittämättömistä äänihäiriöistä ja niin edelleen. Monet olennon nähneistä ja muistakin ihmisistä raportoivat myös oudoista, mustiin vaatteisiin pukeutuneista miehistä, jotka tulivat esimerkiksi soittelemaan ovikelloa mitä merkillisimpiin vuorokauden aikoihin ja kyselemään heiltä ties mitä olennosta ja muistakin asioista.

Olennon väitetyt havainnot jatkuivat hitaasti laantuen noin vuoden ajan. 15. joulukuuta 1967 Ohiojoen ylitse johtava Silver Bridge -silta romahti liian raskaassa kuormituksessa ruuhkaliikenteen aikana, ja onnettomuudessa kuoli 46 ihmistä. Monet pitivät tätä onnettomuutta Mothmanin aiheuttamana tai uskoivat, että olennon havainto-aalto liitännäisilmiöineen oli jonkinlainen mystinen varoitus tulevasta katastrofista. Tähän tapaukseen Mothman-havainnot joka tapauksessa loppuivat joksikin aikaa. Olennosta on tehty ilmoituksia myöhemminkin, esimerkiksi heinäkuussa 2001 se väitettiin nähdyn Etelä-Dakotassa – ”mahdollisesti ennakoiden WTC-iskuja”, kuten toiset uskoivat.

Mothman-ilmiö herätti aikanaan suurta huomiota ja sitä tutki muun muassa John Keel, joka kirjoitti aiheesta teoksen The Mothman Prophecies. Siinä hän tuo esiin näkemyksensä eräänlaisesta ”rinnakkaisulottuvuudesta”, josta Mothmanin kaltaiset ”ultraterrestriaalit” olennot olisivat peräisin. Keelin uskomuksen esimerkiksi Mothmanin tarkoitus oli juuri varoittaa Silver Bridgen romahduksesta.

Mothmanille löydettiin tai yritettiin löytää myös luonnollisia selityksiä. Monet aiheeseen skeptisemmin suhtautuvat arvelevat, että kyseessä on saattanut olla esimerkiksi hietakurki, joka olisi suunnilleen Mothmanin kokoinen ja joka on noilla alueilla erittäin yleinen lintu. Punaiset silmät selitettäisiin tässä tapauksessa hietakurjen pään punaisiksi täpliksi. Vuonna 1967 kaksi poikaa löysi lisäksi suuren korppikotkan ruumiin. Muunkinlaisia teoriota muun muassa erilaisista linnuista on esitetty.

Mothman-aihe on edelleen varsin suosittu. Se on inspiroinut muun muassa erilaisia Internet- ja muita kerhoja, oheistuotteita ja elokuvan Mothman – sanansaattaja (The Mothman Prophecies) (2002), joka perustuu John Keelin kirjaan ja väitteisiin.

Mothman esiintyy myös Shin Megami Tensei -pelisarjassa yhtenä demoneista, jonka pelaaja voi tehdä liittolaisekseen.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mothman Wikimedia Commonsissa

• Unknownexplorers.com - Mothman (englanniksi)
• Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 283. Helsinki: BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.

1. Eason, Cassandra: Fabulous Creatures, Mythical Monsters, and Animal Power Symbols: A Handbook, s. 15–. Greenwood Publishing Group, 2008. ISBN 978-0-275-99425-9. Teoksen verkkoversio.
2. Moreno, Richard: Myths and Mysteries of Illinois: True Stories of the Unsolved and Unexplained, s. 142–. Rowman & Littlefield, 6. elokuuta 2013. ISBN 978-1-4930-0231-3. Teoksen verkkoversio.