Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko

Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko (vir. Moskva Patriarhaadi Eesti Õigeusu Kirik, MPEÕK, ven. Эстонская Православная Церковь Московского Патриархата, Estonskaja Pravoslavnaja Tserkov Moskovskogo Patriarhata) on toinen Viron ortodoksisista kirkoista.[2] Kirkko on Moskovan patriarkaatin alainen autonominen kirkko ja sen päänä toimii metropoliitta Korneli. Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkkoon kuuluu 31 seurakuntaa ja 57 papiston jäsentä, joista 43 on pappeja ja 14 diakoneja.[3] Kirkossa on vajaa 200 000 jäsentä, joten se on suurin Virossa toimiva kirkkokunta[4]. Siihen kuuluu myös merkittävä Pühtitsan nunnaluostari.[5] Toinen Virossa toimiva ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen Viron apostolinen ortodoksinen kirkko.

Tallinnan Aleksanteri Nevskin katedraali on Moskovan patriarkaatin alaisen Viron ortodoksisen kirkon hallinnassa.[1]

Viron ortodoksinen kirkko sai autonomian vuonna 1920 ja siirtyi vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.[6]

Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen piispakunta vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 19411945 kirkko liittyi Konstantinopoliin, kunnes uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945.[6] Moskovan mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta.[7]

Viron itsenäistyttyä uutta yhteiskuntaa rakennettiin "jatkuvuuden periaatteella", jossa yksilöiden ja yhteisöjen oikeudet ja velvollisuudet perustuvat tilanteeseen ennen neuvostomiehitystä vuonna 1940. Tämän vuoksi kirkon omaisuuden katsottiin kuuluvan Tukholmassa pakolaiskirkkona toimineelle Viron Konstantinopolin alaiselle autonomiselle kirkolle, joka palasi takaisin Viroon vuonna 1993.[8]

Osa ortodoksisista seurakunnista ei kuitenkaan halunnut liittyä Konstantinopolin alaiseen autonomiseen kirkkoon ja seurasi yhdeksän vuoden jakso, jolloin näiden seurakuntien juridinen asema oli maassa epäselvä. Vuonna 2002 Viron sisäasiainministeriö rekisteröi Moskovan yhteyteen jääneet seurakunnat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimeltä Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko.[2]

Lähteet

  • Mikko Ketola ja Teuvo Laitila: Viron ortodoksien tie kriisiin - katsaus Moskovan ja Konstantinopolin näkemyseroihin Viron ortodoksisen kirkon historiasta. Teologinen Aikakauskirja 3/1996. verkossa.
  • Archpriester Mattias Palli: A Brief History of the Orthodox Church of Estonia EAÕK. Viitattu 9.9. 2009. (englanniksi)

Viitteet

  1. Ortodoksi.net Uutiset ortodoksi.net. Viitattu 10.6. 2009.
  2. Viron ortodoksisuuden nykyongelmista AK 14/2008. Aamun Koitto. Arkistoitu 17.10.2009. Viitattu 10.6. 2009.
  3. Current situation in the Estonian Orthodox Church of Moscow Patriarchate Estonian Orthodox Church of Moscow Patriarchate. Arkistoitu 10.1.2009. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  4. http://rus.postimees.ee/?id=208649
  5. The Estonian Apostolic Orthodox Church Catholic Near East Welfare Association. Viitattu 10.6. 2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. Palli
  7. Ketola, Laitila 1996
  8. PRESENTATION OF EOC EAÕK. Viitattu 9.9. 2009. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.