Moskeija

Itikaf tarkoittaa hengellistä retriittiä, jossa moskeijaan vetäydytään mietiskelemään useiksi päiviksi. Sen tavallisin muoto on viettää 10 päivää ja yötä moskeijassa Ramadanin lopussa. Tämän nimityksenä on sunnah. [11] Tapa johtuu siitä, että Ramadanin viimeisten kymmenen yön joukossa on niin sanottu Laylat al-Qadr eli Voiman yö (suura 97), jolloin lausutut rukoukset ovat tuhansia kertoja ansiokkaampia kuin muina kuukausina. Juuri tuona yönä sanotaan Koraanin laskeutuneen alas profeetta Muhammedille. Oppineet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mikä yö tarkkaan ottaen on se oikea. Esimerkiksi Abu Dawud antaa hadithin joka toteaa: ”Jumalan profeetta neuvoi: etsikää Voiman yötä seitsemän viimeisen päivän joukosta.”[12] Al-Bukharin mukaan Voiman yö on joku kymmenen viimeisen Ramadan-kuun päivän joukosta. Aishan kertoman mukaan Proofeetalla oli tapana vetäytyä rukoukseen (itikaf) kymmenen viimeisen päivän ajan Ramadan-kuussa kunnes hän kuoli. Sen jälkeen hänen kaikki vaimonsa jatkoivat tapaa.[13] Tämän takia monet muslimit ottavat vapaata työstä voidakseen rukoilla läpi yön. Rukoukset tuovat ansioita Paratiisiin pääsemiseksi.

Itikafin muita muotoja on nafi, joka voi kestää vain yhden päivän sekä wajib, joka tarkoittaa pakollista itikafia sen johdosta, että siitä on annettu lupaus Jumalalle.[11] Tapa vastaa kristillistä votiivilahjan antamista.

Rukousta edeltää monimutkainen rituaalipesu, jota varten moskeijan edustalla on vesisäiliö, allas tai vesiposti.[14] Rituaalinen peseytyminen (wudu) suoritetaan sunnalaisessa islamissa seuraavasti:

• Kädet pestään ranteita myöten kolme kertaa. Aloitetaan oikeasta kädestä.
• Nenä huuhdellaan kolme kertaa ottamalla vettä oikeaan käteen, vetämällä vettä nenään ja puhaltamalla se ulos kolme kertaa. Nenän huuhtelu johtuu siitä, että muslimit uskovat Saatanan voivan majoittua nenään, minkä takia nenä täytyy myös herätessä huuhdella.[15][16]
• Kasvot pestään kolme kertaa. Kasvot kastellaan hiusrajasta leukaan ja korvasta korvaan.
• Oikea käsivarsi kyynärpää mukaan lukien pestään kolme kertaa, samoin vasen käsivarsi.
• Kostutetaan kädet ja pyyhkäistään niillä kevyesti hiukset otsalta niskaan.
• Kostutetaan kädet ja pestään korvat peukaloita ja etusormia käyttäen.
• Pestään oikea jalka nilkkaa myöten kolme kertaa. Sama tehdään vasemmalle jalalle.[3]

Šiialainen rituaalipesu poikkeaa tästä ja suoritetaan seuraavasti:[17]

• Ota oikea henkinen asenne
• Poista silmälasit, käsineet ym.
• Ota vettä oikealla kädellä ja sivele kasvoja ylhäältä alas
• Kiinnitä huomiota myös sieraimiin, huuliin ja silmiin
• Saman voi tehdä toiseen kertaan, mutta kolmas kerta on kielletty
• Pese oikea käsi kyynärpäätä myöten kaksi kertaa käyttäen vasenta kättä. Varmista, että pesu ulottuu kaikkialle.
• Pese vasen käsi yhden kerran kyynärpäätä myöten.
• Tee viiva otsasta niskaan pään keskellä.
• Tee viiva oikean jalan varpaista nilkkaan.
• Toista sama vasemmalle jalalle.

Pesun jälkeen lausutaan uskontunnustus (shahada). Islamilainen moskeijaopas kertoo, että moskeijaan astuttaessa lausutaan rauhan toivotus "al-salamu alaikum" (rauha olkoon kanssanne), johon vastataan "wa alaikum al-salam" (ja rauha olkoon kanssanne). Toivotuksen voi sanoa, vaikka ihmiset rukoilisivat. Rukoileva saa tällöin vastata käden liikkeellä."[4]

Moskeijassa kävijän tulee käyttäytyä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Moskeijassa tulee puhua hiljaa, eikä keskusteluissa tule käsitellä aiheita, jotka voivat herättää pahennusta. Rukoilevan ihmisen editse ei pidä kulkea."[4] Muita ei saa häiritä äänekkyydellä, esimerkiksi lukemalla Koraania liian kovalla äänellä.[18]

Siisteydestä ja vaatetuksesta moskeijaopas toteaa: "Yleiseen siisteyteen tulee kiinnittää huomiota, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että hengityksestä tai vaatteista ei saa lähteä hajua, joka voi häiritä toisia. Kengät tulee riisua siihen tarkoitetussa paikassa, joko moskeijan sisäänkäynnin luona tai rukoussalin sisäänkäynnin luona."[4] "Moskeijassa käyvän tulee pukeutua siveellisesti. Miehillä tulee olla yllään läpinäkymätön asu, joka ylettyy polvien alapuolelle ja joka on löysä. Naisilla tulee olla yllään löysä asu, joka peittää sekä nilkat ja ranteet että kaulan ja pään."[4]

Sukupuolet on erotettu toisistaan: "Moskeija on rukouspaikka, ja jotta kumpikin sukupuoli voi keskittyä rukoilemiseen häiritsemättä toisiaan, naiset rukoilevat rukoussalin takaosassa ja miehet salin etuosassa. Moskeijassa voi myös olla erilliset rukoussalit tai rukousosastot sekä peseytymishuoneet."[4]

Ei-muslimien vierailusta opas kertoo: "Monet moskeijat, varsinkin länsimaissa, ottavat mielellään vastaan vieraita, jotka eivät ole muslimeja. Vieraan on hyvä tuntea itsensä tervetulleeksi ja rentoutuneeksi ja olla pelkäämättä toimivansa väärin. Tavallinen kohtelias käytös riittää usein pitkälle, ja muslimit ovat usein hyvin ymmärtäväisiä, jos joku toimii väärin tietämättään. Muilta kuin muslimeilta ei odoteta rituaalien noudattamista tai erityisiä kunnioituksen osoituksia, vaan tavallista kohteliaisuutta."[4]

Turkkilaiset seldzukit kehittivät 1000-luvulla Keski-Aasiassa islamilaisen koulujärjestelmän, jossa moskeijoiden yhteyteen perustettiin kouluja (madrasa). Kun koraanikoulujen tärkein ja lähes ainoa oppiaine oli Koraanin ulkoa opettelu, madrasat olivat korkeampia oppilaitoksia, joissa koulutettiin uskonnollista virkamiehistöä sunnalaisen islamin oppeihin. Madrasat levisivät koko islamilaiseen maailmaan. Koraanikoulut ja madrasat toimivat yleensä moskeijoiden yhteydessä. Muodollisia tutkintoja niissä ei suoritettu eivätkä ne olleet esikuvia eurooppalaisille yliopistoille, kuten joskus luullaan.[21][22][23]

Moskeijaan kuuluu tavallisesti yksi tai useampi tornimainen minareetti, josta rukouskutsu kuulutetaan. Minareetti vastaa kristillisten kirkkojen kirkontornia ja palvelee samoja tarkoituksia eli auttaa jumalanpalvelusmenojen alkamista koskevan viestin levittämistä ja toisaalta korkeudellaan ottaa haltuunsa kaupunkinäkymän. Minareetit kehittyivät vähitellen neliömäisistä kirkontornia muistuttavista alkumuodoista nykyiseen solakkaan ulkoasuunsa. Irakissa kuitenkin nähtiin varhain myös sassanidiperinteen mukaisia kierretorneja.[19] Ensimmäiset minareetit rakennettiin vasta 800-luvulla abbasidien hallintokaudella, eivätkä ne olleet tavallisia ennen 1000-lukua. Sitä ennen rukouskutsu huudettiin temppelin katolta tai ovensuusta.[25]

Koska islaminuskoiset peseytyvät rituaalisesti ennen rukousta, moskeijaan kuuluu peseytymispaikka, joka sijaitsee joko sisäpihalla tai sisäänkäynnin yhteydessä. Usein peseytymispaikka on katetussa paviljongissa sisäpihan keskellä.

Astuttaessa peseytymisaluetta – eteistä tai sisäpihaa – peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Rukoushuoneen lattian peittävät kokonaan matot.[26]

Visuaalisesti muusta poikkeaa qibla-seinä, joka on yleensä sisäänkäyntiä vastapäätä. Oikeaoppisesti qibla-seinän tulisi olla kohtisuorassa Mekkaan päin osoittavaa suoraa vasten. Näin rukoilemaan kokoontuneet asettumalla qibla-seinän kanssa yhdensuuntaisiin riveihin suuntaavat samalla itsensä Mekkaan päin. Qibla-seinässä, yleensä keskellä sitä, on mihrab, syvennys, josta seinän erottaa qibla-seinäksi. Mihrabissa ei ole kalustusta toisin kuin kristillisen kirkon alttarin ympärillä. Jos moskeijassa on saarnastuoli eli minbar perjantaisaarnoja varten, se sijaitsee mihrabin vieressä.[27] Tällaista moskeijaa kutsutaan perjantaimoskeijaksi.

Rukouspaikasta, joka voi olla myös ulkotila kuten moskeijan piha, käytetään nimitystä musalla (arab. مصلى ). Muslimien rukoustilat, jotka sijaitsevat esimerkiksi kerrostalossa, eivät täytä kaikkein tiukimpia moskeijalle asetettuja ehtoja.[28] Sen takia niistäkin voidaan käyttää nimeä musalla, joka voidaan kääntää rukoushuoneeksi. Muslimien tavallisessa kielenkäytössä rajanveto moskeijan ja musallan välillä ei ole ehdoton.[29]

Moskeijalle on šariassa omat sääntönsä, joihin kuuluvat ainakin seuraavat asiat: moskeijan käyttötarkoitusta ei saa muuttaa; moskeijaa ei saa myydä; moskeijaan astuttaessa lausutaan kaksi rakaa; rituaalisesti epäpuhdas, kuten nainen, jolla on kuukautiset ei saa tulla moskeijaan. Nämä säännöt eivät koske musallaa.[30][31] Moskeija ei liioin voi olla kerrostalossa, jonka ala- tai yläpuolella on muita tiloja. Moskeijarakennuksessa ei saa olla sen seinään rajoittuvia muita tiloja. [30][31] Niinpä Helsingin suurmoskeijahankkeen piirustuksissa rukoushuone oli suunniteltu erilliseksi rakennukseksi niin sanotusta kulttuurikeskuksesta.[32] Lahden moskeijan yhteydessä on luokkatiloja, joten Lahden islamilaisen valistusyhdistyksen puheenjohtaja Fayrullah Evirken katsoi, ettei kyseessä ole moskeija vaan kulttuurikeskus.[33] Antero Leitzingerin mukaan tataarit pitävät moskeijana rakennusta vain, jos siinä on myös minareetti.[34]

Jos moskeijassa on saarnastuoli eli minbar se on perjantaimoskeija eli ,jama. Esimerkiksi Kairouanin suuri moskeija on arabiankieliseltä nimeltään جامع القيروان الأكبر‎ eli jama alqirwan al'akbar‎. Saarnastuolia tarvitaan perjantain keskipäivän rukouksen saarnaa varten. Yliopistoa tarkoittava arabian sana jamea poikkeaa vain vähän perjantaimoskeijan nimestä.