Morris Motors

Morris Motors syntyi vuonna 1912, kun polkupyörien valmistusta, sekä autojen myyntiä ja korjaustoimintaa harjoittanut William Morris päätti aloittaa autojen valmistuksen. Autot rakennettiin muiden valmistajien osista, näin säästettiin kehitys- ja valmistuskustannuksissa, ja tämä takasi Morrisille taloudellisen riippumattomuuden yhtiössään. Morrisin ensimmäinen autotehdas aloitti toimintansa 1913, tyhjiksi jääneissä sotilaskoulun tiloissa Cowleyssa, Oxfordissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ensimmäinen Morrisin nimeä kantanut auto oli 2-paikkainen Morris Oxford "Bullnose". Nimi Bullnose on muototunut alkuperäisestä "Bullet nose"-nimestä ( en. luotinokka ), joka juontaa auton jäähdyttimen yläosan muodosta

Lähes kaikki autojen valmistuksessa käytetyt osat olivat ostotavaraa, Morris suoritti vain loppukokoonpanon. Vuonna 1914 esiteltiin coupé ja van -versiot, mutta käytössä ollut kori oli liian pieni ja 1018 cc moottori alitehoinen, jotta oltaisiin voitu rakentaa markkinoille kaivattu 4-paikkainen auto. Moottoreiden valmistajana toiminut White and Poppe halusi isommasta moottorista kovempaa hintaa kuin mitä Morris oli valmis maksamaan, joten Morris kääntyi amerikkalaisen moottorivalmistaja Continentalin puoleen. Isompien mallien moottoriksi valittiin Continentalin 1548 cc moottori, myös vaihdelaatikot ja akselit tulivat USA:sta. Huolimatta I maailmansodan syttymisestä tavaratoimitukset Atlantin yli kulkivat niin luotettavasti, että vuoden 1915 puolivälissä pystyttiin esittelemään uusi, isompi malli Morris Cowley, joka oli saatavissa 2- tai 4-paikkaisena versiona.

I maailmansodan päätyttyä Continental-moottoreita ei enää ollut saatavilla, joten Morris teki järjestelyjä ranskalaisen Hotchkiss:n kanssa, heidän moottorinsa valmistamisesta Hotchkiss:n Coventryn tehtailla. Tätä moottoria käytettiin uudistetun perusversio Cowleyn ja korkeatasoisemman Oxfordin voimanlähteenä. Morrisin maine laadukkaitten, mutta hinnaltaan edullisten autojen valmistajana kasvoi ja samoin osuus markkinoista. Vuonna 1924 Morris oli Britannian suurin ajoneuvojen valmistaja, halliten 51% osuutta kotimarkkinoista.

Koska rahaa tuli sisään ovista ja ikkunoista, Morris muodosti toimintatavakseen ostaa itselleen yhteistyökumppaniensa yhtiöitä. Esimerkkinä tästä Hotchkiss:n Coventryn tuotantolaitokset, jotka hän osti itselleen vuonna 1923, ja myi myöhemmin Morris Motors-yhtiölle, jolloin niistä muodostettiin Morris Engines sivuhaara. Vuonna 1924 Morris osti itselleen ajoneuvovalmistaja E.G. Wrigley and Companyn, yhtiön josta muodostettiin hyötyajoneuvoja valmistava Morris Commercial Cars. Tämän kaupan mukana siirtyi lahjakas insinööri F. G. Woollard, jonka kyvyt Morris pian huomasi. Ensitöikseen Woollard sai uudelleenjärjestää vastahankitun moottoritehtaan tuotannon. Tuotanto muutettiin aikaisemmasta eräkohtaisesta valmistusmallista jatkuvan virran liukuhihnamalliin. Vuoden aikana moottoreiden tuotantomäärä kasvoi alle 300:ta yksiköstä viikossa 1200:een valmistuneeseen yksikköön viikkoa kohden. Huippukautena, vuonna 1924, tehdas tuotti 2000 yksikköä viikossa.

Cecil Kimber, Morrisin alkuperäisen, vuonna 1909 perustetun, autojen myynti- ja huoltotoiminnan johtaja alkoi vuonna 1924 rakentaa Morrisin autojen pohjalta urheilullisempia versioita, nimellä MG. Merkin suosio kasvoi nopeasti niin suureksi, että valmistusta varten oli perustettava uusi tehdas Abingdoniin, Oxfordshireen.

Morris oli ihaillut amerikkalaisen autokoreja valmistavan Budd:in täysteräksisiä koreja ja vuonna 1926 Morris perusti Pressed Steel Company of Great Britain Ltd:n, joka oli yhteisyritys Edward G Budd Manufacturing Company - Budd Internationalin kanssa. Tehdas sijoitettiin Morrisin Cowleyn autotehtaalle johtavan tien varteen. Morris vetäytyi yhteisyrityksestä 1930-luvun puolivälissä. Budd myi osuutensa Britannian tuotantolaitoksesta alkuvuodesta 1936. Tämän jälkeen Pressed Steel valmisti koripeltejä myös muille autonvalmistajille.

Morris-autoja J. Kellyn myymälän edustalla, Catherine Street, Waterford, Irlanti, 1928

Morris laajensi mallistoaan pienten autojen suuntaan ja 1928 esiteltiin Leonard Lordin suunnittelema Morris Minor. Moottorina tässä autossa oli 847 cc moottori, joka oli peräisin Morrisin hiljattain hankkiman Wolseley Motorsin valikoimista. Lord oli lähetetty uudistamaan Wolseleyn tehdas ja tuotteet. Minor tuli olemaan myös perusta uudelle MG Midget-mallille. Ajallisesti laajentuminen pienten automallien valmistamiseen osui kohdalleen, niiden valmistus kantoi Morriksen tehtaat lama-ajan yli. Vuoden 1934 Lontoon Kansainvälisessä Autonäyttelyssä esiteltiin Minorin seuraaja, Morris Eight, joka myös pitkälti oli Lordin suunnittelema.

Vuonna 1932 W. R. Morris nimitti Lordin Morris Motors Ltd:n pääjohtajaksi, hänen tehtävänään oli käydä läpi ja ajanmukaistaa Morriksen tehtaiden tuotanto ja luoda euroopan suurin yhtenäinen autojen tuotantolaitos. Tässä vaiheessa Morris ja Lord riitaantuivat rajusti ja Lord lähti Morrikselta vuonna 1936, 15:n palvelusvuoden jälkeen. Riita oli niin syvä ja sovittamaton, että Austinin palvelukseen siirryttyään Lord vannoi "repivänsä ( Morriksen ) Cowleyn tehtaat palasiksi tiili tiileltä". Lord ja Morris, nyt Lordi Nuffield, tulisivat työskentelemään samassa yhtiössä vasta vuonna 1952, BMC.n luomisen jälkeen. Ensimmäisenä yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi Morris, Lord seurasi häntä tässä tehtävässä .

Heinäkuun 1. vuonna 1935 Morris Motors osti W. R. Morrisilta Wolseley Motors Ltd:n ja MG Car Company Ltd:n, maksuna hän sai yhtiöiden kauppahinnan arvosta Morris Motors Ltd:n osakkeita. Kaupan ulkopuolelle jätettiin Wolseley Aero Engines Ltd, joka kehitti lentokoneiden moottoreita. Vuonna 1942 yhtiön nimi muutettiin muotoon Nuffield Mechanizations Ltd.

Vuonna 1936 Lordi Nuffield myi Morris Commercial Cars Ltd:n, hänen hyötyajoneuvoja valmistavan tehtaansa Morris Motors Ltd:lle. Vuonna 1938 Lordi William Morris, Nuffieldin Paroni, nimettiin Nuffieldin Varakreiviksi. Samana vuonna hän myi Morris Motors Ltd:lle omistamansa Riley Motorsin.

Kesällä 1938 Morris sitoutui koneistamaan ja johtamaan uutta valtavaa teollisuuslaitosta Castle Bromwich:ssa, joka oli tarkoitettu erityisesti Supermarine Spitfire-lentokoneiden valmistukseen. Rajut ilmapommitukset vaurioittivat Morris Bodies autokoritehdasta niin pahoin, että tuotantotilat muutettiin valmistamaan jerrykannuja. Näitä nesteiden kuljetukseen ja varastointiin tarkoitettuja astioita tuotettiin tehtaalla sodan aikana ja vihollisuuksien päätyttyä miljoonia kappaleita. Cowleyn tehdas toimi lentokoneiden korjauskeskuksena ja lisäksi siellä valmistettiin de Havilland D.H.82A Tiger Moth alkeiskoulukonetta sekä merimiinojen ankkureita, jollaisia oli tuotettu jo I maailmansodan aikana.

Morris Minor

Sodan jälkeen autojen tuotanto käynnistyi ennen sotaa valmistetuilla malleilla Eight ja Ten. Vuonna 1948 Eight korvattiin, luultavimmin kuuluisimmalla Morriksen mallilla, Alec Issigonisin suunnittelemalla Morris Minorilla. Mallin nimi otettiin uusiokäyttöön vuoden 1928 pikkumallista. Ten-mallin korvasi samana vuonna uusi Morris Oxford, suunnittelultaan isompi versio Minorista. Vuonna 1956 esiteltyyn Morris Oxford III:n pohjautuu Intian kuuluisin automalli Hindustan Ambassador. Sir Alec Issigonis tunnetaan myös toisen menestyksekkään mallin, Minin suunnittelijana.

Vuonna 1952 Morrisin kaikkien toimintojen katto-organisaatio, Nuffield Organisation, fuusioitui vanhan kilpailijansa Austin Motor Company:n kanssa, näin muodostui yhtiö British Motor Corporation (BMC). Nuffieldin kautta uuteen yhtiöön tulivat Morris, MG, Riley ja Wolseley automerkit sekä Nuffield traktorit. Yhtiön ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana toimi Sir Morris, mutta hän jäi toimesta pian syrjään ja hänen tilalleen nimettiin Leonard Lord. Tämä johti uudessa yhtiössä selvään Austinin dominanssiin. BMC harjoitti autojen valmistuksessa nk. badge-engineering politiikkaa, jossa samalla korilla olevalle autolle annetaan eri nimi ja varustus, ajatellun kohderyhmän tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Nimitys oli aikanaan hivenen halventava, nykyään se on autoteollisuuden arkipäivää.

Morris Estate 1969

Vuonna 1968 Britannian autoteollisuus koki lisää muutoksia, kun BMC liitettiin osaksi vasta muodostettua British Leyland Motor Corporationia (BLMC), sen Austin - Morris divisioonana. Muutosten vyöry jatkui, kun BLMC vuonna 1975 kansallistettiin, tuolloin sen nimi typistettiin muotoon British Leyland Ltd (BL).

Merkkinä Morris eli 1980-luvun alkupuoliskolle Morris Marina-mallin myötä. Viimeinen Morris-nimellä valmistettu henkilöauto oli Morris Ital, joka mainitaan kasvojenkohotuksen saaneena Marinana, eikä itsenäisenä mallina. Sen valmistus lopetettiin kesällä 1984. Viimeinen Morris oli Austin Metron van -versio.

1980-luvun alkuvuosina aiempi Morriksen Cowleyn tehdas, sekä aiempi Pressed Steel Companyn tehdas, muutettiin tuottamaan autoja Austin ja Rover -tunnusten alla. Näilä merkeillä henkilöautoja valmisti BL:n Austin Rover Group, sekä sen seuraaja Rover Group, jonka aikanaan osti BMW. Edelleen yhtiön omistus siirtyi liikemieskonsortiolle, joka osti Rover Groupin nimi- ja valmistusoikeudet ja perusti yhtiön MG Rover. Yhtään varsinaista Morriksen rakennusta ei enää ole jäljellä, British Aerospacen myytyä laitokset vuonna 1992, ne purettiin ja tilalle rakennettiin Oxford Business Park. Läheinen entinen Pressed Steel -tehdas on nyt nimeltään Plant Oxford ( Oxfordin tehdas ), sen omistaa BMW, ja siellä valmistetaan uutta MINIä.

Oikeudet Morris-merkkiin siirtyivät MG Roverin kaatumisen myötä Nanjing Automobile (Group) Corporation:lle (NAC), ja edelleen yritysfuusion kautta Shanghai Automotive Industry Corporation:lle (SAIC) William Morrisin elämäntyön muistot on tallennettu Morris Motors Museum-osastolle Oxford Bus Museumiin.

Viimeiset mallit, jotka valmistuivat Cowleyn tehtaalta olivat Austin / MG Maestro, Austin / MG Montego, Rover 600, Rover 800 ja lyhyen aikaa Rover 75.

Morris

Morriksen merkissä on härkä ( ox ) kahlaamassa ( fording ) Isis-joen yli, William Morrisin kotikaupungin Oxfordin perinteinen tunnus.