Mormonismi

Lasimaalaus vuodelta 1913 esittää mormonismin perustajan Joseph Smithin ensimmäistä näkyä.

Mormonismin perustaja oli Vermontissa syntynyt ja 11-vuotiaana New Yorkin Palmyraan muuttanut Joseph Smith (1805–1844). Hänen perheensä oli ollut tekemisissä presbyteerisen kirkon, metodismin ja universalismin kanssa, mutta he eivät olleet sitoutuneet erityisen vahvasti mihinkään uskontoon. Aikaa luonnehti Yhdysvaltojen ”toisen suuren herätyskauden” uskonnollinen aktiivisuus.[2]

Smith koki vuonna 1820 rukoillessaan näyn, jota hän kuvasi myöhemmin henkilökohtaisena synninpäästökokemuksena Jeesus Kristukselta. Hän kertoi nähneensä myös Isä Jumalan ja saaneensa ilmoituksen siitä, että puhdas kristinusko tultaisiin palauttamaan maailmaan Smithin kautta. Tällä ensimmäisellä näyllä on suuri merkitys mormonikirkon teologian kannalta. Myöhemmin Smith sai uusia näkyjä tehtäväänsä koskien.[3]

Smith perusti vuonna 1830 Kristuksen kirkko -nimisen yhteisön ja julkaisi mormonismin perusteoksen Mormonin kirja, josta uskonto sai myös nimensä. Nuoren kirkon sanomaa alkoivat levittää lähetyssaarnaajat. Kirkko kasvoi, ja mormonien yhteisö asettui ensin Kirtlandiin Ohioon, sitten Missouriin ja vuonna 1839 Nauvoohon Illinoisiin.[4] Mormonien valtavirran synnyttivät ne mormonit, jotka lähtivät Smithin kuoleman 1844 jälkeen Brigham Youngin johdolla nykyiseen Utahin osavaltioon ja perustivat sinne Salt Lake Cityn kaupungin.[5]

1900-luvun jälkipuoliskolla mormonien lukumäärä kasvoi tasaisesti.[6] Suomessa mormoneja on laskutavasta riippuen kolmesta tuhannesta viiteen tuhanteen.[7][8] Aktiivisia seurakuntalaisia on noin kaksituhatta.[9]

Mormonismi perustuu Joseph Smithin hengellisiin kokemuksiin. Smith perusti uskontonsa palauttaakseen alkuperäisen kirkon, sillä hänen mukaansa kristinusko oli niin harhautunut, ettei Jeesuksen perustamaa kirkkoa enää ollut olemassa. Smithin käsityksen mukaan taivaalliset sanansaattajat palauttivat Jeesuksen tuhoutuneen kirkon maailmaan antamalla Smithille toimivaltuudet sen uudelleen rakentamiselle.[10]

Mormonin kirjan käännöksiä.

Mormoneilla on neljä pyhää kirjaa: Raamattu, Mormonin kirja (1830), Oppi ja liitot (1835) sekä Kallisarvoinen helmi (1880). Näistä kolme uusinta perustuvat uskonnon perustajan Joseph Smithin kirjoituksiin ja hänen saamiinsa jumalallisiin ilmoituksiin.[11] Mormoneilla ei ole omaa Raamatun versiotaan, vaan he käyttävät samoja käännöksiä kuin protestantit ja katolisetkin – englanninkieliset mormonit kuningas Jaakon käännöstä ja suomenkieliset vuoden 1992 suomennosta. Joseph Smith teki oman versionsa Raamatusta, mutta mormonikirkko ei käytä sitä virallisena Raamattunaan.[12] Mormonin kirja on mormonismin tärkein teos. Se kertoo Amerikan muinaisten kansojen pyhästä historiasta, heidän matkastaan Lähi-idästä Amerikkaan ja Jumalan teoista Amerikassa.[13] Oppi ja liitot käsittelee nuoren kirkon oppia ja käytäntöjä. Se käsittelee vain nykyaikaa ja on Jumalan puhetta hänen nykykansalleen. Kallisarvoinen helmi sisältää Smithin tuottamaa aineistoa, joka julkaistiin paljon hänen kuolemansa jälkeen.[14]

Kaikkein tärkeintä mormoneille ovat heidän kirkkonsa presidentin eli ”elävän profeetan” sanat. Kirkon presidentti on mormoneille Jumalan työkalu nykyihmisen opastamiseksi nykyolosuhteissa. Presidenttien rinnalla on ollut useita johtaviksi ajattelijoiksi profiloituneita hahmoja. Mormonit uskovat profeetan kautta saatavaan ”jatkuvaan ilmoitukseen”, eivätkä he sitoudu systemaattiseen teologiaan tai yksiselitteiseen oppiin. Mormonismi onkin avoin merkittävillekin teologisille uudistuksille, vaikka sen johtajien lausuntojen oikeaoppisuutta ja luotettavuutta arvioidaankin olemassa olevia pyhiä kirjoituksia käyttäen. Joistakin 1800-luvun mormonismin opetuksista onkin mormonikirkossa nykyisin luovuttu.[15]

Mormonismi perustuu kristinuskoon, mutta siihen on muodostunut uudenlainen tulkinta kristillisestä perinnöstä.[16] Mormonit katsovat olevansa kristittyjä, mutta muut kristilliset kirkot yleensä kiistävät tämän.[9]

Mormonit pitävät itseään kristittyinä sillä perusteella, että he uskovat Jeesukseen Vapahtajana ja Jumalan poikana ja Raamattuun pyhänä kirjan. Joidenkin uskonnontutkijoiden mukaan nykymormonismi onkin kristinuskon uusi haara. Valtavirran kristillisyyden ja monien uskonnontutkijoiden piirissä mormonit nähdään kuitenkin usein ei-kristittyinä, sillä mormonismilla on oma kirkkohistoriallinen taustansa ja teologinen sisältönsä. Mormonit eivät esimerkiksi usko Jumalan kolmiyhteisyyteen eivätkä varhaisten vuosisatojen uskontunnustuksiin.[24][25]

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on 1900-luvun lopulta alkaen lähestynyt kristinuskon valtavirtaa, ja se painottaa opetuksissaan Jeesusta aiempaa selkeämmin.[26]

Mormonien 1800-luvulla harjoittama moniavioisuus aiheutti aikanaan voimakasta ja pitkäaikaista vastustusta liikkeen ulkopuolelta sekä mormonikirkon jakautumisen.[33] Mormonismin perustajalla Joseph Smithillä arvioidaan olleen noin 40 vaimoa, joista osa oli jo entuudestaan naimisissa.[34] Muita varhaisia kritiikin aiheita olivat syytökset kristinuskon vastaisesta monijumalaisuudesta, teokraattisista pyrkimyksistä sekä Smithin ajoittain omavaltainen vallankäyttö. Vastustus sai myös väkivaltaisia muotoja ja johti lopulta Smithin ja hänen veljensä Hyrumin lynkkaukseen 1844.[35][36]

Nykyaikainen tutkimustieto on haastanut Smithin kertomukset uskonnon syntyvaiheista, mikä on aiheuttanut kuohuntaa liikkeen sisällä ja muutoksia uskonnon opetukseen. Myös Smithin julkaiseman Mormonin kirjan syntytarina on osoittautunut erilaiseksi kuin mitä mormonikirkko on jäsenilleen aina opettanut. Lisäksi kirjaa on arvosteltu siitä, että sen väitteet kansojen muuttoliikkeistä ja muinaisen Amerikan historiasta ovat ristiriidassa eri alojen tieteellisen tiedon kanssa.[9] Myös Kallisarvoiseen helmeen kuuluvan Aabrahamin kirjan historiallisuus on kyseenalaistettu. Teos sai innoituksensa egyptiläisistä papyruksista, mutta ammattiegyptologien mukaan Smithin käännös on virheellinen.[37]

Mormonikirkkoa on ajoittain syytetty rasismista. Smithin kuoltua kirkko kielsi mustilta jäseniltä pappina ja lähetyssaarnaajana toimimisen. Lisäksi heiltä evättiin pääsy temppeleihin, mikä esti esimerkiksi kirkon käytäntöjen mukaisen avioliiton. Tätä perusteltiin käsityksellä, jonka mukaan tumma iho oli merkki Kainin ja Haamin kirouksesta. Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen myötä käytäntö alkoi kohdata voimakasta kritiikkiä, ja siitä luovuttiin 1978.[38][39][40][41][42] Käytäntöjen perustelemiseksi käytetyt opetukset kumottiin suorasanaisesti vuonna 2013.[8] Kirkon nykyinen kanta on, että mustien syrjintä perustui pyhien kirjoitusten mielivaltaiseen tulkintaan ja oli Joseph Smithin esimerkin vastaista.[38][39]

Kitkaa on 2000-luvulla aiheuttanut mormonien kielteinen suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon.[9] Utahin kirkkoa on myös syytetty historiansa kipukohtien salailusta. Vuodesta 2013 alkaen kirkko on kuitenkin julkaissut verkkosivuillaan artikkeleja, joissa käsitellään moniavioisuuden ja mustien pappeuskiellon kaltaisia kiistanalaisia käytäntöjä.[34]

• Östman, Kim: Mormonit. Historia, oppi ja elämä. hHelsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-044-8.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mormonismi Wikimedia Commonsissa