Mormonin uhri

Mormonipappi Larsson suostuttelee Ninan lähtemään mukanaan Utahiin, jossa hän aikoo tehdä hänestä jalkavaimonsa. Matkalla Nina muuttaa mielensä, mutta Larsson huumaa naisen ja salakuljettaa hänet Amerikkaan. Ninan veli Olaf ja sulhanen Sven Berg jäljittävät Ninan Salt Lake Cityyn, jossa he onnistuvat vapauttamaan hänet. Larsson saa surmansa omasta luodistaan.[1][2][3]

Nordisk Films Kompagnin tuottama Mormonin uhri kuuluu valkoista orjakauppaa käsittelevien ”eroottisten melodraamojen” sarjaan. Mormoniyhteisön herättämät epäluulot ja pelot olivat sopiva teema, jonka avulla elokuvan raflaava sisältö voitiin naamioida varoittavaksi esimerkiksi psyykeltään heikkoina pidetyille naisille. Mormonin uhri heijastaa myös yleisempää yhteiskunnan modernisaation herättämää epävarmuutta. Kokonaan Tanskassa kuvattu elokuva on yksityiskohdiltaan täysin epäuskottava, mutta tuolloin vielä tottumaton elokuvayleisö ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota sen puutteisiin.[1]

Kansainväliselle yleisölle suunnattu Mormonin uhri oli suuri yleisömenestys varsinkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa[1]. Se aloitti mormonivastaisten elokuvien sarjan, jonka käyttövoimana olivat mormonien harjoittama moniavioisuus ja yhteisön historialliset konfliktit muun väestön kanssa. Yhdysvaltojen mormoniyhteisö yritti turhaan saada Mormonin uhrin kielletyksi, mikä lisäsi ennestään yleisön kiinnostusta sitä kohtaan. Mormonivastaisten elokuvien sarja sai yhteisön kiinnostumaan kuvastaan valkokankaalla ja käyttämään elokuvaa myös oman propagandansa välineenä.[5]

Mormonin uhria esitettiin Suomessa kolme viikkoa Tanskan-ensi-illan jälkeen. Elokuvaan liitettyä tendenssiä kuvastaa Helsingin Sanomissa julkaistu Lyyra Teatterin mainos:

»Kuten tiedetään on Mormoonin uskonto erittäin ahdasmielinen, joka juuri tämän vaippansa alle kätkee paljon kaikellaista saastaa, joka ei kärsi päivänvaloa, sillä tähän uskontoon kuuluu paljon kaikenlaatuista väkeä, enimmäkseen rappiolle joutuneita neroja ja seikkailjoita – joilla on rikollinen mieli, mutta aina luja, rautainen toiminnan kyky. Yllämainittu elokuva esittää erään mormoonin rikosta.»[6]

Suomessa mormonismi ei liene ollut kovin ajankohtainen aihe, mutta Mormonin uhri aiheutti toisenlaisen, elokuvien maahantuontiin liittyneen skandaalin. Frans Engström väitti hankkineensa elokuvaan yksinoikeuden Olympia Teatteria varten suoraan Nordisk Filmsiltä, kun taas Lyyran omistanut Hjalmar V. Pohjanheimo oli vuokrannut sen Pietarista[7]. Pohjanheimon nostamassa kunnianloukkausjutussa Engström tuomittiin lopulta sakkoihin[8][9].

• Mormonin uhri Internet Movie Databasessa. (englanniksi)