Moresnet

Wienin kongressin aikana 1815 Euroopan rajat piirrettiin uudelleen uusien valta-asetelmien mukaan. Yksi määriteltävistä rajoista oli Alankomaiden ja Preussin välinen raja. Suurimmaksi osaksi osapuolet olivat yksimielisiä rajan kulkemisesta vanhojen jakolinjojen mukaan, mutta Moresnetin alueella (mairie) havaittiin ongelma. Moresnetin ja Neu-Moresnetin kylien välissä sijaitsi arvokas Vieille Montagnen sinkkikaivos (saks. Altenberg). Kumpikin valtio halusi saada kaivoksen itselleen, ja kompromissi saavutettiin 26. kesäkuuta 1816: Moresnet jaettaisiin kolmeen osaan. Moresnetin kylästä tulisi osa Alankomaita, Neu-Moresnetista osa Preussia sekä kaivoksesta ja tämän läheisestä Kelmisin kylästä (ransk. La Calamine) puolueeton alue, jota molemmat valtiot hallitsisivat yhteishallituksen avulla. Alueen raja määriteltiin virallisesti rajapyykein 23. syyskuuta 1818 alkaen.

Uusi Moresnetin alue oli suurin piirtein kolmion muotoinen, ja sen eteläosan läpi kulki Aachenin ja Liègen välinen päätie. Kylä ja kaivos sijaitsivat aivan tien pohjoispuolella. Valtion pohjoiskärjessä kohosi Vaalserberg. Kun Belgia sai itsenäisyytensä Alankomaista vuonna 1830, Alankomaiden vastainen raja siirtyi Belgian hallintaan, ja Belgiasta tuli yhteishallinnon toinen osapuoli (vaikka Alankomaat ei virallisesti ikinä luovuttanutkaan valtaa alueesta Belgialle). Vuonna 1859 Moresnetille annettiin suurempi autonomia, kun perustettiin pormestarin virka ja kymmenhenkinen neuvosto. Pormestarin nimitti naapurimaiden kaksi kuninkaallista virkailijaa.

Elämää Moresnetissa hallitsi tärkein työnantaja, sinkkikaivos, joka veti työntekijöitä myös naapurimaista. Maan asukasluku ei koskaan kuitenkaan ylittänyt 3 000:ta. Puolueettomana alueena Moresnetilla oli useita etuja: verot olivat alhaiset, naapurimaihin ei tarvinnut maksaa vientitulleja ja maassa oli halvat hinnat. Suurin osa palveluista, kuten posti, jaettiin Belgian ja Preussin välillä (kuten nykyään Andorrassa). Paikallisväestöllä oli myös oikeus valita, kumman maan armeijaan ja oikeuslaitokseen he halusivat kuulua/osallistua. Puolueettomuuden huonona puolena oli, että Moresnetin asukkaita pidettiin valtiottomina, eikä heille sallittu omia asevoimia.[2]

Kolmen maan kohtauspaikka Vaalserbergilla nykyään. Ennen vuotta 1915 paikalla sijaitsi Moresnetin "huippu".

Kun kaivos oli hyödynnetty tyhjiin vuonna 1885, Moresnetin selviytyminen omana alueenaan tuli epävarmaksi. Itsenäisemmän valtion perustamiseksi esitettiin useita ideoita, kuten kasinon perustaminen sekä oman postilaitoksen ja postimerkkien käyttöönotto. Merkittävin ehdotus tuli tohtori Wilhelm Mollylta, joka ehdotti vuonna 1908 Moresnetista maailman ensimmäistä esperantoa puhuvaa valtiota, jonka nimeksi tulisi Amikejo (”ystävyyden paikka”). Ehdotettu kansallislaulu oli samanniminen esperantonkielinen marssi. Osa Kelmisin asukkaista opetteli esperantoa, ja ideaa tukeva tapahtuma pidettiin kylässä 13. elokuuta 1908.

Aika aikoi kuitenkin loppua. Belgia tai Preussi eivät olleet luopuneet alkuperäisistä vaatimuksistaan alueeseen. Erityisesti Preussi otti aikaisempaa aggressiivisemman kannan Moresnetiin vuoden 1900 tienoilla, ja sitä syytettiin sabotaasista ja hallintoprosessin häirinnästä oman asiansa ajamisen hyväksi. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 Saksa miehitti Belgian ja liitti alueen itseensä 1915. Versailles’n sopimuksessa 1919 ”välikaikaisesti puolueeton” alue annettiin Belgialle. Saksalaiset ottivat sen lyhyesti haltuunsa toisen maailmansodan aikana, mutta se palautettiin Belgialle 1944. Belgian hallinnon alla Moresnetista tuli Kelmisin kunta, johon liitettiin vuonna 1977 naapurikunnat Neu-Moresnet ja Hergenrath. Nykyään Neu-Moresnetissa on pieni Göhltalin museo, jossa esitellään alueen historiaa. Moresnetin 60 rajapyykistä yli 50 on yhä pystyssä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moresnet Wikimedia Commonsissa

• Neutral Moresnet