Moreenimuodostuma

Moreenimuodostuma [1] on pääosin moreenista muodostunut kumpu tai selänne, joka erottuu maanpinnan korkokuvassa omana itsenäisenä kohomuotona. Kohoumia muodostuu nykyisissä aktiivisten jäätiköiden toiminnan tuloksena, mutta fossiloituneita moreenimuodostumia tavataan esimerkiksi viime jääkauden aikaisten mannerjäätiköiden toiminnan tuloksena. Vanhat moreenimuodostumat löytyvät aluskasvillisuuden ja metsien peittämänä useilta seuduilta maapallon eri osista. Suomen pinta-alasta on moreenimuodostumia noin 15 %.[2][3][4][5]

Moreenimuodostumat sisältävät pohjamoreenia tai pintamoreenia tai joskus molempia. Pohjamoreeni muodostuu jäätiköiden alla ja on siksi tiiviiksi pakkautunut harmaan- tai harmaanruskeanvärinen maalaji[6]. Pääosin pohjamoreenista koostuvat esimerkiksi drumliinit, De Geer -moreenit sekä useimmat kumpumoreenit[7]. Pintamoreeni on löyhärakenteista, osittain lajittunutta ja paikoitellen kerrostunutta moreenia[8]. Se on syntynyt kerääntymällä jäätikön pinnalle, railoihin ja pieniin halkeamiin, josta se on laskeutunut jäätikön sulaessa pohjamoreenin päälle erimuotoisiksi kummuiksi. Toinen syntytapa on joutua jäätikön puskemaksi. Kun virtaavan jäätikön edessä sijaitseva moreenikumpu joutuu etenevän jäätikön puskemaksi, se koostuu silloin pintamoreenista. Joskus etenevä jäätikkö työntää edellään pohjamoreenia, josta muodostuma sitten koostuu. Pääosin pintamoreenista koostuvat eräät kumpumoreenien[7] ja reunamoreenien muodot.[2][3][4][5]

Moreenimuodostumat ovat tyypillisesti 5–25 metriä korkeat ja ne erottuvat maanpinnan korkokuvassa kohoumina. Muodostumat voivat esiintyä yksittäisinä kohoumina, mutta on myös tavallista, että ne esiintyvät parvina. Esimerkiksi Keski-Suomen järvialueella Pieksämäen ympäristössä esiintyy 14 500 drumliinia ja Kuusamossa 4 000 drumliinia. Toisinaan niihin liittyy muitakin maalajeja, jotka lisäävät muodostuman ympäristön geologista monimuotoisuutta. Sellaiset lisäpiirteet ovat rantamuodostumat, sulamisvesien purkausuomat, dyynit ja siirtolohkareet. Tämä ilmenee erityisen selkeästi Salpausselkien rakenteessa. Salpausselkien yksi rakenteellinen osa on reunamoreenit, joiden yhteyteen on lisäksi kasautunut runsaasti veden kuljettamaa kiveä, soraa, hiekkaa ja savea.[4][5]

Moreenimuodostumiin sisältyvät maisemalliset ja biologiset arvot ovat samantapaisia kuin harjujen ja kallioiden. Suomessa on inventoitu valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Niillä on merkitystä viimeisimmän jääkauden ja sen päättymisen historiaa tutkittaessa.[4][5]

Erilaisia moreenimuodostumia ovat:

• drumliini
• vakouma
• murtoo
• kumpumoreeni
  • puljumoreeni
  • Veiki-moreeni
• reunamoreeni eli päätemoreeni
  • puskumoreeni
  • De Geer -moreeni
  • juomumoreeni
  • Rogen-moreeni
• sivumoreeni