Mordva

Vanhimmat arkeologiset merkit ihmisestä Mordvan alueella sijoittuvat neoliittiselle kivikaudelle.

Ensimmäinen väitetty tieto mordvalaisista on peräisin Jordanekselta vuodelta 551. Sen mukaan ostrogoottien kuningas Ermanarik alisti mordens-kansan valtansa alle 300-luvun keskivaiheilla.[7] On kuitenkin kyseenalaistettu, tarkoittiko tämä nimitys mordvalaisia.

Slaavilaisten kansojen siirtyminen lännestä mordvalaisten naapuruuteen alkoi 700-luvulla. Mordvalaiset joutuivat samoihin aikoihin itäisten naapuriensa bolgaarien vaikutuksen alaisiksi ja osittain heidän valtansa allekin.[8]

Ensimmäinen venäläinen maininta mordavalaisista on Nestorin kronikassa, jossa kerrotaan muun muassa mordvalaisten ja muiden kansojen välisistä sodista.[7] Kronikan mukaan Muromin ruhtinas Jaroslav Svjatoslavitš taisteli mordvalaisia vastaan tappiollisesti vuonna 1103. Kronikka mainitsee mordvalaisten myös jossain vaiheessa maksaneen veroa ruseille eli Kiovan Rusille.[9] Vuonna 1184 puolestaan Vladimirin suuriruhtinas hyökkäsi mordvalaisten kimppuun palatessaan sotaretkeltä Volgan bolgaareja vastaan.[10]

Mordvalaisten asuinalue käsitti tuolloin yhtenäisen, nykyistä Mordvan tasavaltaa laajemman alueen.

Hyökkäykset jatkuivat 1200-luvulla pohjoisesta Vladimirin ja Muromin ruhtinaskuntien taholta ja etelästä Rjazanin ruhtinaskunnan taholta ja nämä saivat rajaseutua vaikutuspiirinsä alle.[10] Noin vuonna 1220 hyökkääjät valloittivat Okan ja Volgan yhtymäkohdasta mordvalaiskylän ja nimesivät sen Nižni Novgorodiksi. Siitä tuli Moskovan ruhtinaskunnan tukikohta mordvalaisia käytäviä sotia vastaan.[9][8]

Venäläislähteiden mukaan mordvalaiset eivät muodostaneet valtiollista kokonaisuutta, vaikka mainintoja mordvalaisruhtinaista löytyykin. Ersäläisten ryhmään kuulunut Purgas-niminen mordvalaisruhtinas mordvalaisalueen pohjoisosasta oli liitossa Volgan bolgaarien kanssa ja taisteli Vladimirin ruhtinaskunnan kanssa Volgan ja Okan hallinnasta. Purgasin joukkoihin liittyi myös veroja paenneita naapurikansojen talonpoikia.[8] Venäläiset kronikat mainitsevat samalta ajalta Pureš-nimisen mordvalaisruhtinaan eteläiseltä alueelta. Pureš liittoutui moskovalaisten kanssa ja hänen poikansa voitti Purgasin.

Mordvalaisten taistelut päättyivät 1200-luvun alun jälkeen, koska idästä saapuneet mongolit alistavat Tartaarian kansat valtansa alle.[9] Mordvalaiset taistelivat ajoittain yhdessä moskovalaisten kanssa mongoleja vastaan.

Mongolivaltakunnan hajottua mongolit perustivat valloittamalleen itäisen Euroopan alueelle Kultaisen ordan valtakunnan vuonna 1241. Kultaisen ordan väestöstä suurin osa oli tataareja ja muita turkinsukuisia kansoja, vaikka valtakunnan johtajat olivatkin mongoleja. Mordvalaisten asuinalueen itäosa joutui suoraan Kultaisen ordan vallan alle ja länsiosa puolestaan tuli kuulumaan Kultaisen ordan vasalleina olevien venäläisten ruhtinaskuntien alaisuuteen. Kultaisen ordan tataarien mainitaan tehneen hävitysretken mordvalaisten maille muun muassa vuonna 1288.[10]

Slaavilainen uudisasutus alkoi työntyä mordvalaisten maille 1300-luvulla. Ersäläiset yrittivät 1360-luvulla vallata Nižni Novgorodin, siinä kuitenkin epäonnistuen. Vuonna 1377 mordvalaiset tuhosivat yhdessä tataarien kanssa Pjana-joelle tunkeutuneen Moskovan sotajoukon, jonka nämä puolestaan kostivat tekemällä hävitysretken mordvalaisten alueelle.[10]

Kun slaavit 1300-luvun lopulla alkoivat päästä mongolien ylivallasta, he alkoivat valloittaa eteläistä mokšalaisten asuttamaa aluetta.[9] Ersäläiset puolestaan jäivät Kultaisen ordan vallan alle, ja sen hajotessa 1400-luvulla ersäläisistä tuli Kazanin kaanikunnan alaisia. Kun Moskovan tsaari Iivana Julma valloitti Kazanin kaanikunnan vuonna 1552, myös ersäläiset joutuivat venäläisvallan alle.[9]

Venäjän vallan alle joutuminen ei aluksi tuonut suurta muutosta mordvalaisten elämään. Mordvalaiset pysyivät omien ruhtinaidensa alaisina, mutta maksoivat aiemmin Kazanin kaanikunnalle maksamansa verot Venäjälle ja joutuivat suorittamaan myös asepalvelusta.[10] Entisen Kazanin kaanikunnan väestöä kohdeltiin Venäjällä vierasheimoisina, joka oli lakiin perustuva erikoisasema.

Olot alkoivat kuitenkin nopeasti huonontua. Verojen määrä kasvoi ja venäläinen ylimystö ja luostarit alkoivat ottaa haltuunsa mordvalaisten maita. Venäläiset veronkantajat ja virkamiehet harjoittivat kiskontaa ja muita väestöä sortavia toimenpiteitä. Mordvalaisia ryhdyttiin myös pakolla käännyttämään ortodoksiseen uskontoon.[9] Alueelle perustettiin ortodoksisia luostareita käännytystyötä tukemaan ja mordvalaisten uhrilehdot hävitettiin. Kostoksi näistä toimenpiteistä mordvalaiset tappoivat käännytyksen aloittaneen Rjazanin piispan.[8] Mordvalaisten luopuminen omasta uskonnostaan oli kuitenkin hidasta ja monia sen piirteitä säilyi vaikka heistä nimellisesti tulikin kristittyjä. Tyytymättöminä oloihinsa mordvalaiset osallistuivat Vale-Dimitrin ja Stenka Razinin kapinoihin 1600-luvulla.[9] Molempien kapinoiden aikana he pyrkivät valloittamaan Nižni Novgorodia.[10]

Mordvalaisten kapinointi kuitenkin tukahdutettiin ja he joutuivat entistä tukalampaan asemaan. Tämän jälkeen mordvalaiset aloittivat oman kansainvaelluksensa itään ja etelään etsien vapaampia ja parempia oloja. Mordvalaisten siirtyminen jatkui entistä voimakkaampana myös 1700-luvulla. Niin suurin osa mordvalaiskansasta hajaantui Volgan itäpuolisille alueille ja Saratovin kuvernementtiin.[10] Siirtyminen jatkui yhä 1800-luvulla. Tällöin mordvalaisia muutti muun muassa Länsi-Siperiaan, Venäjän kaukoitään ja Keski-Aasiaan.[8] Tästä siirtymisestä johtuu mordvalaisten nykyinen hajanainen ja laaja asuinalue. Mordvalaisten laajamittainen siirtyminen itään ja venäläisten uudisasukkaitten tulo johti jo 1600-luvulla siihen, että mordvalaiset jäivät vähemmistöksi alkuperäisellä asuinalueellaan.[8]

Venäjä vahvisti asemiaan nykyisen Mordvan alueella 1600-luvulla. Alue oli tuolloin Venäjän levotonta kaakkoisrajaa. Venäjä perusti 1600-luvun puolivälissä Insarjoen varrelle Saranskin (per. 1641) ja Insarin (per. 1648) linnoitukset. Nykyisen Mordvan alueen ensimmäinen kaupunki perustettiin vuonna 1651 Saranskin linnoituksesta.

Kazanin kaanikunnan ajoilta periytyvä mordvalaisten vierasheimoinen asema alkoi hävitä 1700-luvulla. Mordvalaiset talonpojat joutuivat näin samalle tasolle venäläisten talonpoikien kanssa. Mordvalaisista ei kuitenkaan tullut yksityisten maanomistajien maaorjia, vaan he säilyivät kruunun alaisina. Poikkeuksen tässä suhteessa teki vain luoteisin ersäläisalue.[9] Mordvalaisten elintapojen venäläistyminen alkoi voimistua 1700-luvulla, alueelle muuttaneen venäläisen väestön vaikutuksesta.[7] Mordvalaisten yläluokka omaksui nopeasti venäläisten tavat, mutta maaseudulla mordvalainen kulttuuri kuitenkin säilyi. Mordvan kielelle alettiin kääntää lähinnä uskonnollisia kirjoja. Kirjoituksessa käytettiin 1700-luvulla latinalaisia aakkosia, mutta 1800-luvun puolivälissä siirryttiin käyttämään kyrillisiä aakkosia. Venäjä perusti 1700-luvun lopulla neljä kaupunkia linnoitusten ja suurien kylien paikoille, jotka mainitaan ensimmäisen kerran jo 1500- tai 1600-luvuilla. Nämä neljä kaupunkia olivat vuonna 1779 perustettu Temnikov ja vuonna 1780 perustetut Krasnoslobodsk, Insar ja Ardatov.

Kristinuskon asemaa alueen ei-venäläisestä väestöstä haluttiin lisätä 1800-luvulla. Sen seurauksena perustettiin mordvalainen käännösosasto, joka alkoi tuottaa mordvankielistä materiaalia. Kouluissa opetuskielenä säilyi kuitenkin venäjä, ja mordvasta tuli vain oppiaine. Käännöstyön seurauksena syntyi mordvalainen sivistyneistö, joka arvosti omaa kulttuuriaan. Ennen vuoden 1917 vallankumousta jo noin 100 mordvalaista oli suorittanut yliopistollisen loppututkinnon.[11]

Tultaessa 1900-luvun alkuun oli Mordvan alueen pääelinkeinona maanviljely. Metsien supistumisen vuoksi aiemmin mordvalaisille tärkeä mehiläistenhoito oli menettänyt merkitystään. Karjatalous ei ollut kovin kehittynyttä.[10]

Kun Venäjän keisarikunta romahti 1917 ja alkoi Venäjän sisällissota, mordvalaiset olivat yhtenä Volgan alueen kansoista perustamassa Idel-Uralin tasavaltaa.[8] Mordvan itäosat olivat osa Idel-Uralia, mutta bolševikit valloittivat Idel-Uralin kuitenkin jo vuoden 1918 lopulla.

Pääartikkeli: Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Venäjän sisällissodan myötä Mordvan alue joutui Neuvosto-Venäjän, myöhemmän Neuvostoliiton osaksi. Neuvostohallitus perusti vuonna 1925 mordvalaisten alueille autonomisia piirejä ja kyläneuvostoja. Mordvien autonominen piirikunta perustettiin 16. heinäkuuta 1928 ja se korotettiin autonomiseksi alueeksi 10. tammikuuta 1930. Alueen väestöstä oli tuolloin mordvalaisia 38,4 prosenttia ja venäläisiä 56,1 prosenttia.[10] Autonomisesta alueesta muodostettiin Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. joulukuuta 1934.

Neuvostoaikana mordvalaisille luotiin kaksi kyrillisiä kirjaimia käyttävää kirjakieltä, ersän murteeseen perustuva vuonna 1922 ja mokšan murteeseen perustuva vuonna 1923. Perustettiin myös mordvankielinen lehdistö ja koululaitos, jossa opetuskielinä olivat ersä ja mokša. Useita mordvankielisiä lehtiä alkoi ilmestyä. Vuonna 1932 perustettiin mordvalaisten kirjailijoiden liitto.

Mordvalaisen kulttuurin nousun kohtaloksi koitui Neuvostoliiton 1930-luvun vähemmistökansallisuuksiin kohdistuneet vainot. Monet mordvalaiseen sivistyneistöön kuuluneet tuomittiin porvarillisesta nationalismista. Puhdistusten jälkeen mordvalainen kulttuuri oli heikossa tilassa. Vuonna 1938 venäjästä tehtiin pakollinen oppiaine kaikissa ei-venäläisissä kouluissa. Kouluopetuksessa venäjä tuli lopulta opetuskieleksi ylemmille luokille, ja mordvankielistä opetusta oli enää alemmilla luokilla. Myös mordvankielistä lehdistöä supistettiin voimakkaasti.[12]

Kansallisen heräämisen merkkejä alkoi ilmetä Neuvostoliiton kansoilla 1980-luvulla, niin myös mordvalaisilla. Alettiin vaatia ersän ja mokšan kielien aseman parantamista suhteessa venäjän kieleen.[13]

Neuvostoliiton hajotessa Mordvien ASNT julistautui suvereeniksi Mordvan tasavallaksi, josta tuli osa Venäjän federaatiota. Mordvankielinen opetus alkoi lisääntyä kouluissa.

2000-luvun alussa sananvapautta rikottiin kaikkialla Venäjällä, mutta tilanne vaihteli suuresti alueittain. Heikointa se oli suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa, myös Mordvan tasavallassa.[14]

Mordva sijaitsee Volgan ja Okan välisellä alueella. Maan luoteisosat kuuluvat alavaan Okan–Donin tasankoon ja itäosa kuuluu Mordvan ylänköön, joka liittyy kaakossa Volgan ylänköön. Maanpinnan korkeus vaihtelee lännessä 100–200 metrissä; Mordvan korkein kohta on 325 metriä merenpinnan yläpuolella.[7]

Vesistöjen ja soiden osuus on pieni.[7] Mordvan alueella on kaikkiaan 114 jokea. Länsiosan suurin joki on Mokša, johon laskevat pienemmät Vad, Satis, Sivin, Issa ja Urei. Itäosan suurimmat joet ovat itärajalla virtaava Sura ja siihen laskeva Alatyr.[6] Maan keskiosan huomattavin joki on Alatyriin laskeva Insar. Järviä tasavallassa on noin 500.

Mordva sijaitsee metsä- ja metsäarovyöhykkeen rajalla. Mordvan pinta-alasta on metsien peitossa 26 prosenttia.[7] Metsät ovat sijoittuneet pääasiassa maan länsi- ja pohjoisosiin. Yleisimpiä puulajeja ovat lehtipuista tammi, koivu, haapa, leppä ja lehmukset sekä havupuista mänty.[15] Maaperä on pääasiassa hedelmällistä mustanmullan aluetta[15] ja noin puolet tasavallan pinta-alasta on viljeltyä.[7]

Mordvassa vallitsee leuto mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa –11,2 °C ja heinäkuussa +19,2 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä vaihtelee maan eri osissa 450 mm:stä 525 mm:iin.

Tasavallan luonnonsuojelualueista merkittävimpiin luetaan tasavallan luoteisosassa oleva, vuonna 1936 perustettu Mordvan P. G. Smidovitšin luonnonpuisto (pinta-ala 321,5 km²) ja koillisosassa Kemljan kylän pohjoispuolella sijaitseva, vuonna 1995 perustettu Smolnyin kansallispuisto (365,0 km²).[16][17] Mordvan luonnonpuiston sisällä sijaitsee laaja Nižni Novgorodin alueen Sarovin suljetun tiedekaupungin (ZATO) koealue rakennuksineen ja koekenttineen.[17][6] Osin Mordvan luonnonpuiston ympäröimä Sarov oli aiemmin yksi salaisista ydinaseteollisuuden tutkimuskeskuksista.

Suurimmat etniset ryhmät olivat vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan venäläiset (53,4 %), mordvalaiset (40,0 %) ja tataarit (5,2 %). Muihin kansallisuuksiin kuului 1,4 % väestöstä.[18] Edelliseen, vuoden 2002 väestönlaskentaan verrattuna venäläisten lukumäärä ja osuus on pienentynyt selvästi. Mordvalaisten suhteellinen osuus on puolestaan kasvanut merkittävästi.

Mordvalaiset puhuvat kahta suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään kuuluvaa kieltä, ersää ja mokšaa. Ersän puhujia asuu pääasiassa maan itäosassa ja mokšan puhujia maan länsi- ja pohjoisosissa. Maailman noin 1,2 milj. mordvalaisesta vain alle 30 % asuu Mordvassa. Suurin osa mordvalaisista asuu hajallaan laajalla alueella Mordvan itä- ja eteläpuolella.

Mordvan etniset ryhmät 1939–2010

Vuonna 2010 Mordvan väestöstä asuu kaupungeissa 60,4 % (504 336) ja maaseudulla 39,6 % (330 419). Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Saransk (297 414 as.). Muita tasavallan kaupunkeja ovat Ruzajevka (47 523 as.), Kovylkino (21 307 as.), Krasnoslobodsk (10 151 as.), Ardatov (9 400 as.), Insar (8 687 as.) ja Temnikov (7 243 as.).[1]

Suurimpia muita taajamia, joista useimmat ovat kaupunkityyppisiä taajamia ja toimivat tyypillisesti paikallishallinnon alatasolla kaupunkikuntansa keskuksina, ovat: Javas (Явас, 7 941 as.), Komsomolski (Комсомольский, 13 513 as.), Ljambir (Лямбирь, kylä, 8 457 as.), Luhovka (Луховка, osa Saranskin kaupunkipiirikuntaa; 8 639 as.), Romodanovo (Ромоданово, 9 410 as.), Torbejevo (Торбеево, 9 373 as.), Tšamzinka (Чамзинка, 9 463 as.) ja Zubova Poljana (Зубова Поляна, 10 338 as.).[1]

Sanaksarin ortodoksiluostari

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Mordvan väestöstä oli:[19][20][21]

• 69 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 10 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 7 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 5 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
• 2 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
• < 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia ja
• < 1 % vanhauskoisia.

Arena-kyselytutkimuksen perusteella Mordva kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkon vahvoihin alueisiin. Yli kaksi kolmasosaa Mordvan väestöstä on ortodoksikristittyjä, kun kyselyn antama maan keskiarvo oli 41 %. Tataareista suuri osa on muslimeita.