Mordechai Vanunu

Vanunu syntyi Marrakechissä Marokossa juutalaiseen perheeseen: hänen isänsä oli rabbi. Perhe muutti Israeliin vuonna 1963. Vanunu palveli kolme vuotta Israelin armeijassa, sotilasarvoltaan hän on kersantti. Armeijan jälkeen Vanunu opiskeli filosofiaa Ben-Gurionin yliopistossa.

Yliopistoaikanaan Vanunu arvosteli Israelin hallitusta ja perusti yliopistossa muiden juutalaisten opiskelijoiden ja viiden palestiinalaisen opiskelijan kanssa niin sanotun Campus-ryhmän, jonka päämääränä oli rauhan luominen Palestiinaan.[3][4][5]

Vanunu työskenteli teknikkona Dimonan ydinreaktorilla vuosina 1976–1985. Hän oli huippusalaisella kakkoslaitoksella operaattorina ja oli yksi vain 150:stä työntekijästä, jotka pääsivät laitoksen sisään. Eräänä päivänä Vanunu salakuljetti laitokseen kameran ja alkoi kierrellä kuvaamassa laitoksen laitteita ja tiloja niinä aikoina kun paikalla ei ollut ketään. Valokuvat paljastivat laitoksen tarkoituksena olevan valmistaa ydinaseita.[6]

Vuoden 1985 lopulla Vanunu erotettiin Dimonasta säästösyistä useiden muiden työntekijöiden ohella. Vanunu myi omaisuutensa ja lähti pitkälle matkalle Kaukoitään. Hän vietti aikaa muun muassa Kathmandussa, Nepalissa ja päätyi lopulta Australiaan. Hän tutustui Sydneyssä anglikaanikirkkoon ja kääntyi kristityksi kesällä 1986. Hän otti kasteen ja alkoi käyttää nimeä John Crossman.[7]

Vanunu kertoi Sydneyssä ystävilleen työstään Israelissa. Kolumbialainen toimittaja Oscar Guerrero ymmärsi tarinan arvon ja rohkaisi Vanunua julkistamaan ydinreaktorilla ottamansa kuvat. Miehet alkoivat kaupitella kuvia lehtiin, mutta eivät aluksi onnistuneet, sillä heitä pidettiin huijareina. Englantiin matkustaneen Guerreron onnistui lopulta vakuuttaa englantilaisen Sunday Timesin toimittajat aiheen merkityksestä ja kuvien aitoudesta. Lehti lähetti toimittajansa Australiaan tapaamaan Vanunua ja sen jälkeen lennätti tämän Lontooseen. Siellä Vanunu kertoi lehdelle kaiken mitä tiesi Dimonasta. Sunday Times tarjosi hänelle lopulta 100 000 dollaria tarinasta ja valokuvista sekä osuuksia lehtien ja kirjojen julkaisuoikeuksista.[8]

Sillä aikaa kun Vanunu oli kaupitellut tarinaansa Australiassa, Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli saanut hänestä vihiä ja lähetti lopulta partion Lontooseen sieppaamaan hänet. Mossad ei halunnut siepata Vanunua Britanniassa, joten he houkuttelivat hänet Roomaan yhdysvaltalaiseksi turistiksi tekeytyneen ja Vanunun hurmanneen naisagentin Cheryl Bentovin avulla. Vanunu ja Bentov saapuivat Roomaan 30. syyskuuta 1986, ja Vanunu houkuteltiin taloon, missä hänet tainnutettiin. Hänet ajettiin rannikolle, mistä israelilainen rahtilaiva kuljetti hänet Israeliin.[9]

Sunday Times alkoi julkaista Vanunun paljastuksiin liittyvää artikkelisarjaa valokuvineen ja piirustuksineen samaan aikaan kun Vanunua kuulusteltiin Israelissa. Artikkeli osoitti, että Israelilla oli ilmeisesti vähintään 150–200 nykyaikaista ydinpommia, eli paljon enemmän kuin aiemmin oli arveltu. Vanunun tilanne selvisi muulle maailmalle 40 päivää pidätyksen jälkeen. Hänet pantiin syytteeseen marraskuussa 1986, ja hänet tuomittiin vakoilusta ja maanpetturuudesta 18 vuodeksi vankeuteen. Israelin ulkopuolella perustettiin Vanunun vapauttamista vaativia liikkeitä.[10]

Vankilassa hän sanoi kokeneensa barbaarimaisen julmaa kohtelua. Vankilavuosia kertyi täydet 18, joista 11 ensimmäistä kului eristyssellissä.[11][12] YK:ssa 17.12.2015 hyväksytyn päätöslauselman mukaan yli 15 päivää kestävä eristyssellivankeus on kidutusta.[13][14]

Vanunu vapautui vuonna 2004. Israelin valtio piti Vanunua yhä uhkana maan turvallisuudelle, eikä hän saanut poistua maasta tai tavata ulkomaalaisia tai olla yhteydessä ulkomaisiin toimittajiin. Samana vuonna Ruotsi hylkäsi hänen turvapaikkahakemuksensa, samoin teki Norja vuonna 2005. Hylkäämisen syy molemmilla oli se, että hakemus oli jätetty väärässä maassa.[15] Vanunu tuomittiin uudelleen heinäkuussa 2007 puolen vuoden vankeuteen ulkomaalaisille toimittajille puhumisesta.[16]

Vuonna 2007 Vanunu ilmoitti haluavansa lähteä Israelista, joka hänen mukaansa rikkoo ihmisoikeuksia.[17][18]

Mordechai Vanunulle myönnettiin vuonna 2010 Carl von Ossietzky -palkinto työstä aseriisunnan hyväksi, mutta Israel ei antanut hänen matkustaa Berliiniin saamaan sitä, joten palkintotilaisuus jouduttiin perumaan.[19]

Keväällä 2015 Israelin viranomaiset hylkäsivät Vanunun hakemuksen lähteä Osloon vaimonsa (teologian professori Kristin Joachimsen) luo. Israelin korkein oikeus pidensi hänen maastapoistumiskieltoaan vuodella. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tuomitsivat päätöksen.[20]

Syyskuussa 2015 Vanunu sai viikon kotiarestia, koska oli antanut haastattelun Israelin TV2:lle, kertoi Amnesty International ja muistutti, että vuonna 2010 hän oli saanut 3 kuukautta vankeutta, kun oli rikkonut vapautusehtoja puhumalla ulkomaalaisille ja yrittänyt päästä joulumessuun Beetlehemiin.[21]

Keväällä 2022 Mordechai Vanunu sanoi tv-dokumentissa, että hänen suurin toiveensa on päästä vapauteen ulkomaille. Ohjelmassa paljastettiin myös, miten Israel käytti honey trap -agenttia ja väkivaltaa kidnappauksessa Roomassa. Haastatellut israelilaiset kannattivat kovia toimia "maanpetturia" vastaan. Vanunu myönsi toimittajalle ottaneensa riskin joutua haastattelun takia vankilaan, mutta hänestä "tämä rajoitus on alusta pitäen ollut väärä, kohtuuton, mahdoton toteuttaa".[22]