Morandi-silta

Näkymä sillalle vuonna 2007.

Sillan rakentaminen aloitettiin vuonna 1963, ja se valmistui vuonna 1967. Sillan kokonaispituus oli 1 102 metriä, kannen korkeus maasta 45 metriä, ja sen kolme teräsbetonipylonia kohosivat 90 metrin korkeuteen. Sillan pisin jänneväli oli 210 metriä. Verkkosivusto Structuraen mukaan sillan kolme pisintä jännettä olivat 202,50, 207,90 ja 142,65 metriä pitkät. Lisäksi siinä oli kuusi 73,20 metrin jännettä. Sivuston mukaan sillan pyloneiden kokonaiskorkeus maasta oli 100,20 metriä, josta sillan kannen yläpuolella 45,40 metriä ja kannen korkeudeksi maanpinnasta tulisi tällöin 54,8 metriä.[1]

Polceveran maasillan oli suunnittellut italialainen siltasuunnittelija Riccardo Morandi (1902–1989).[7] Liikenneviraston Sillat ja ympäristö -julkaisun mukaan sillassa oli käytetty runsaasti teräsbetonisia valmisosia ja elementtitekniikkaa, joka mahdollisti rakennustyön sujuvan etenemisen kaupunkiympäristössä. Sillan kansi oli ripustettu ylhäältä pyloneista, ja sitä tukevat näyttävät vinot pilarit altapäin. Siltaa pidettiin valmistumisaikanaan rakenteellisesti edistyksellisenä ja modernien siltojen esikuvana. Julkaisu toteaa, että sittemmin käsitys sillan soveltuvuudesta osaksi ympäristöään on muuttunut: silta hallitsi nykynäkemyksen mukaan liikaa maisemaa ja oli rakenteeltaan liian teknisen näköinen.[8][9]

Morandin suunnittelema samanlainen silta on Kenraali Rafael Urdanetan silta Venezuelassa.[9]

Silta oli yksi varhaisimmista vinoköysisilloista. Suomalaisen silta-asiantuntijan, tekniikan tohtori Risto Kiviluoman mukaan sillan rakennuspaikka saneli pitkälti sillan rakenneratkaisut: maasilta eli viadukti ylittää valmiin kaupunkirakenteen. Sillan kansi päädyttiin rakentamaan nivelrakenteisena. Kiviluoma arvelee, että 1960-luvulla ei osattu varautua liikenteen aiheuttamaan nivelten kulumiseen ja ehkei myöskään betonin väsymiseen. Hän mainitsee myös sillan rakenteiden tarkastamisen ja kunnossapidon olleen vaikeaa sillan korkeuden takia. Morandin sillan kaltaisia siltoja ei enää rakenneta, vaan nykyään rakennettavissa vinoköysisilloissa sillan kansi on jäykkä. Esimerkkinä nykyaikaisesta pitkästä ja korkeasta sillasta Kiviluoma mainitsee Millaun maasillan Ranskassa: kehittyneiden rakennusmenetelmien ansiosta sillassa on yhtenäinen kansirakenne.[10]

Noin 209 metrin mittainen osa sillasta romahti yllättäen ukkosmyrskyn aikana 14. elokuuta 2018 noin kello 11.30 paikallista aikaa (kello 9.30 UTC). Sillan rakenteiden heikkouden arvellaan olleen syynä romahdukseen. Sillan korvaamista uudella esitettiin jo vuonna 2016. Romahduksessa kuoli 43 ihmistä. Sillan perustuksia oltiin vahvistamassa romahduksen tapahtuessa.[11] Korjaustyöt herättivät kuitenkin vastustusta, esimerkiksi vuoden 2018 parlamenttivaalit voittanut populistinen Viiden tähden liike oli leimannut sillan romahtamisesta annetut varoitukset ”saduksi” ja väittänyt sillan kestävän vielä sata vuotta. Sortumisen jälkeen puolue poisti vuodelta 2013 peräisin olleen päivityksen sivuiltaan.[12][13]

Sortuneen sillan pystyyn jääneiden rakenteiden purku aloitettiin alkuvuodesta 2019. Sillan rakenteet ja sen juurelta evakuoituja kerrostaloja räjäytettiin 28. kesäkuuta uuden siltatyömaan tieltä. Maailmankuulun arkkitehdin Renzo Pianon suunnitteleman uuden sillan oli määrä valmistua huhtikuussa 2020, mutta hanke viivästyi joitakin kuukausia muun muassa mafian toimien takia.[14] Uusi San Giorgio -silta avattiin 3. elokuuta 2020.[15][16]