Mopsi

Mopsi on pieni, vankkarakenteinen seurakoira. Ruumiinrakenteeltaan se on pyörehkö, voimakas ja vanttera. Koiralla on suuri pää ja isot silmät. Kuono on hyvin lyhyt, pyöreä ja ryppyinen. Korvat ovat ohuet ja taittuvat eteenpäin niin sanottuina kolmiokorvina tai laskostuvat taaksepäin niin sanottuina ruusukorvina. Häntä on kiertynyt tiukasti selän päälle. Suomen Kennelliiton rotumääritelmä määrittelee rodulle neljä eri väritystä: keltainen (fawn), aprikoosi (vaalea keltainen), hopea (hyvin vaalea keltainen) ja musta. Värin tulee olla puhdas, maskin, selkäjuovan ja muiden tummien merkkien mahdollisimman mustat.[4]

Aikaisemmin värejä jaoteltiin, mutta nykyään suomalaisessa rekisteröinnissä on käytössä vain kaksi värimääritystä: fawn (vaalea) ja musta.

Mopsin pää ei saa olla jakkihedelmän muotoinen. Mopsin turkki on helppohoitoinen. Rotu on luonnostaan hyvin siisti ja sen lyhyt turkki hylkii likaa ja rapaa. Turkki ei tarvitse trimmausta, mutta harjailu silloin tällöin on tarpeellista (varsinkin karvanlähdön aikana). Mopsin niin sanottu nenävekki tulee pitää puhtaana ja kuivana, sillä muuten sinne saattaa tulla tulehduksia, jotka ovat kuitenkin melko helppohoitoisia.

Britti William Hogarthin vuonna 1745 maalaamassa omakuvassa on myös hänen mopsinsa. Nykyään mopsien ruumiinrakenne on muuttunut lyhyemmäksi ja tukevammaksi.

Mopsi venäläisessä postimerkissä.

Rodun alkuperästä on olemassa neljä eri teoriaa. Ensimmäisen mukaan se on kääpiökokoinen bulldoggi - tämä teoria on todistettu vääräksi, koska kallot eivät muistuta juurikaan toisiaan, ja toisekseen mopsi on vanhempaa alkuperää kuin bulldoggi. Toisen mukaan se on kääpiökokoinen mastiffi - tämän vuoksi sitä on toisinaan kutsuttu "hollanninmastiffiksi" (Dutch Mastiff). Kolmannen mukaan se on lyhytkarvainen, pitkäraajainen versio kiinanpalatsikoirasta, ja neljännen mukaan jopa tämän esi-isä.[5]

Yleinen käsitys tukee mastiffi-teoriaa: nykyisten mopsien esi-isät tulivat Kaukoidästä, jossa ne jalostettiin pienistä mastiffeista noin 1 400 vuotta sitten. Niistä tuli arvostettuja seurakoiria, ja ne ovatkin olleet kuninkaallisten ja aristokraattien suosiossa. Marie Antoinetella, kuningatar Victorialla, keisarinna Josephinella ja Vilhelm Oranialaisella on ollut mopseja. Kerrotaan jopa Napoleonin joutuneen jakamaan aviovuoteensa mopsin kanssa. Suomeen niitä lienee tuotu 1960-luvun alussa.

Jopa rodun kotimaasta on olemassa hieman toisistaan poikkeavia teorioita:[5]

• rotu kehittyi Kiinassa, mistä se vietiin Englantiin
• rotu kehittyi Kiinassa, mistä sen vei Alankomaihin Hollannin Itä-Intian kauppakomppania - Alankomaissa siitä tuli Orania-Nassaun symboli, ja se kulkeutui sieltä Englantiin
• rotu kehittyi Kiinassa, mistä se levisi 1500-luvulla Eurooppaan portugalilaisten kauppiaiden mukana, ensin Portugaliin, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin
• rotu kehittyi Länsi-Kiinassa noin 700 eaa., jolloin se tunnettiin nimellä lo-chiang-sze (joka lyhennettiin muotoon lo-sze), ja se vietiin Tiibetin (jossa se tunnettiin nimellä lags-kyi) kautta ensin Venäjälle, sitten Alankomaihin ja lopuksi Englantiin
• rotu kehittyi muinaisessa Roomassa, mistä se levisi roomalaisten valloittajien mukana Britanniaan
• rotu kehittyi muinaisessa Egyptissä, mistä se kulkeutui foinikialaisten kauppiaiden mukana Roomaan ja sieltä myöhemmin Englantiin
• rotu kehittyi Alankomaissa, mistä sen veivät Englantiin 1600-luvun lopulla Vilhelm III Oranialainen ja vaimonsa Maria II - tämän vuoksi yksi varhaisimmista rotunimistä oli "hollantilainen mopsi" (Dutch Pug)
• rotu kehittyi Venäjällä, missä se peri kippurahäntänsä arktisilta esi-isiltä ja mistä se vietiin ensin Alankomaihin ja sitten Englantiin

Mopsi on altis saamaan lämpöhalvauksen kuumalla säällä ja myös vilustuu helposti, joten se pitää kuivata hyvin kastumisen jälkeen. Joillakin mopseilla on pehmeän kitalaen vuoksi hengitysvaikeuksia, erityisesti jos koira on kiihtynyt, jännittynyt tai ponnistanut kovasti. Hengitysvaikeuksille alttiita ovat erityisesti ylipainoiset mopsit.

Rodussa esiintyy kääpiökoirille ominaisia vikoja, kuten polvivika (patellan luksaatio), selkävika, (legg-perthes), lonkkavika, ja silmäsairauksia, kuten luomen alla olevia ylimääräisiä silmäripsiä. Mopsin silmät ovat suuret ja hieman ulkonevat, minkä vuoksi ne keräävät helposti likaa ja saattavat tulehtua.

Tylppä kuonokaan ei suojaa silmiä, joten ne voivat vahingoittua tavallista herkemmin.[6] Mopseilla esiintyy myös jonkin verran ihosairauksia, epilepsiaa, kivesvikaa ja ahtaista hengitysteistä johtuvia vaikeuksia.

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Mopsikerho ry

• Linkkejä eri maiden rotujärjestöjen kotisivuille