Moottorisaha

Moottorisahaa käytetään puiden kaatamiseen, katkomiseen, karsimiseen ja muuhun puun työstöön. Moottorisahan moottori on yleensä kaksitahtimoottori, mutta markkinoilla on myös sähkö- tai akkutoimisia moottorisahoja. Vaatimaton teho ja riippuvuus sähkövirran saannista rajaa niiden käytön lähinnä rakennustyömaille kirvesmiesten käyttöön, sähköistetyille kesämökeille tai moottorisahalla puusta taideteoksia veistelevien käyttöön. Sähkö- ja akkumoottorisahat eivät tuota pakokaasuja, joten ne soveltuvat myös sisätiloissa käytettäviksi toisin kuin polttomoottorilla toimiva saha, jonka pakokaasu sisältää runsaasti häkää.

Moottorisahan toiminnassa moottorin akselilla oleva keskipakokytkentäinen vetopyörä pyörittää teräketjua terälevyn eli laipan ympäri. Teräketjun leikkuuteho riippuu moottorin kierrosnopeudesta (r/min), joka määrää laippaa kiertävän ketjun kehänopeuden (m/s). Kaikkein eniten leikkuutehoon vaikuttaa ketjun terävyys. Ketju tylsyy helposti pienestäkin kiveen, hiekkaan tai naulaan hipaisusta. Siksi tien tai pihan läheisyydessä kasvavien puiden tyvi usein kuoritaan ennen kaatamista. Ketju teroitetaan maastossa erityisellä pyöröviilalla. Myynnissä on myös sähkökäyttöisiä ketjunteroittimia, joita käytetään ketjujen perusteroitukseen.

Moottorisahoja metsämuseo Lustossa.

Arbor-puunkaatokone esiteltiin Turussa vuonna 1916 ja lienee ensimmäinen suomalainen moottorisahaksikin kutsuttu laite [1]. Arbor-puunkaatokoneen keksi ja kehitti kapteeni Robert Lagus ja sai patentit sille v.1915. Laitteen terä liikkui edestakaisin Archimedes-polttomoottorin voimin ja puunkaatokoneen ensimmäinen malli painoi 120 kg, josta 42 kiloa meni polttomoottorille[2]. Arbor-puunkaatokoneita valmistettiin ensimmäisenä vuonna 25 kpl ja v.1917 peräti 300 kpl, jotka menivät pääasiassa Venäjälle ennen vallankumousta. Muuten Arbor-puunkaatokoneen menestys ei ollut suurta ja tuotanto loppui 1920-luvun puolessa välissä[2].

Moottorisahat ilmestyivät Suomessa hakkuutyömaille 1940-luvun lopulla, vaikkakin savotoilla tehtiin jo sitäkin ennen kokeiluja alkeellisilla moottorisahoilla. 1950-luvun mittaan moottorisaha vakiintui metsätyömaiden perustyökaluksi ja vuonna 1960 kaadettiin moottorisahalla puita enemmän kuin perinteisin menetelmin. Ensimmäiset sahat olivat kömpelöitä ja painavia, lähes parikymmenkiloisia, ja sahan matkassa toimitettiinkin sille oma kuljetuskelkkansa, jolla sitä vedettiin puulta puulle. Vanhimmissa sahoissa oli uimurikaasutin, joka ei toiminut kuin uimuri pystyasennossa. Siksi kaatosahausta varten niissä oli 90 astetta kiertyvä kaasutin, minkä ansiosta terä ja koko saha voitiin kääntää vaaka-asentoon kaatosahauksen ajaksi. Teräketjukaan ei ollut vielä nykyisenlainen kouruhampainen. Terän viilaus onnistui siten lattaviilalla.

Kehitystä tapahtui koko ajan ja kelkka jäi pois kun paino putosi, mutta painoa sahalle jäi vielä 12 - 13 kg. Laipan tyvessä pidettiin tärkeänä painoa lisäävää lujatekoista kaarnatukea. Ketjun voitelusta piti sahaajan huolehtia painamalla aika-ajoin voitelupumpun nappia. Lisäksi sahoista puuttui takapotkusuoja, jolloin ketjulaipan kärjen osuessa esimerkiksi oksaan saattoi tulla takapotku (eli terälaipan ylös ja taaksepäin suuntautuva nopea liike), jonka seurauksena pyörivä terä saattoi osua käyttäjään.

Moottorisahan kalvokaasutin.

Nykyisten moottorisahojen paino vaihtelee n.3,5 kg:n ja 10 kg:n välillä, joista kevyimmät ovat puunhoitosahoja ja järeimmät on tarkoitettu erittäin suurten puiden kaatoon. Yleensä ammattikäyttöön tarkoitettu moottorisaha painaa n. 5-6 kg. Laippojen pituudet vaihtelevat 30:n ja 105 cm:n (12-42 tuuman) välillä sahan koon ja käyttötarkoituksen mukaan. Yleisimmin käytettävät laipat ovat 33-38 cm pitkiä. Nopeudeltaan sahojen moottorit kiertävät enimmillään n. 15 000 kierrosta minuutissa, jolloin ketjun nopeus on n. 20 m/s. Sahojen kaksitahtimoottorien kuutiotilavuus on yleisimmin 30:n ja 60:n kuutiosenttimetrin välillä. Moottorisahassa käytettävä kaasutintyyppi on jo pitkään ollut kalvokaasutin, joka sallii sahan käytön missä asennossa tahansa. Ketjun voitelu on automaattinen ja ammattisahoissa säädettävissä tarpeen mukaan.

Puolustusvoimissa kaikki pioneereina palvelevat varusmiehet koulutetaan moottorisahan käyttöön.

Kaikissa myytävissä sahoissa on jo pitkään pitänyt olla etukahvan edessä takapotkusuoja, joka laukeaa joko esimerkiksi käden työntäessa sitä eteenpäin tai takapotkun aiheuttaman kiihtyvyyden vuoksi. Lauetessaan takapotkusuoja lukitsee ketjun nopeasti ja myös hidastaa sahan liikettä takapotkun sattuessa, jolloin se ehkäisee pysähtyneenkin terän osumista käyttäjään. Moottorin ja teräketjun aiheuttamaa tärinää vähennetään kahvojen ja koneen välisillä kumityynyillä ja jousilla.

Tärinän ja kylmän aiheuttamaa valkosormisuutta ehkäistään sahoissa tärinänvaimennuksen lisäksi sähkölämmitteisillä kahvoilla. Vanhoissa sahoissa kahvojen lämmitys toimi kierrättämällä kuumaa pakokaasua niiden kautta. Joissain uusissa sahoissa on myös lämmitettävä kaasutin, millä ehkäistään talvikäytössä mahdollisia kaasuttimen jäätymisongelmia.

Moottorisahalla työskennellessä on aina käytettävä asianmukaisia turvavarusteita, joita ovat kypärä, jossa on silmikko ja kuulosuojaimet, viiltosuojalla varustetut turvahousut tai haalarit sekä metsurin saappaat tai kengät.

Ruotsissa moottorisahakortti on ollut pakollinen ammattikäyttäjille vuodesta 2012 ja niitä on myönnetty yli satatuhatta kappaletta. Perustustason koulutus maksaa noin 400–800 euroa ja itse lupa 300 kruunua (33 euroa). Ruotsissa metsätöiden turvallisuudesta huolestuttiin etenkin vuoden 2005 Gudrun-myrsky raivaustöiden jälkeen. Maaseudun Tulevaisuus kertoi 2016 että Suomessakin kaavailtiin pakollista tutkintoa.[3][4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moottorisaha Wikimedia Commonsissa