Moottorikelkka

Moottorikelkka on kevyt ja avoin maalla telamaton avulla kulkeva ajoneuvo. Sitä ohjataan kääntämällä ohjaustankoa joka vaikuttaa edessä olevan suksiparin tai suksen kulmaan, tai pehmeällä alustalla kallistamalla kelkkaa. Moottorikelkkaa liikuttaa koneen alla oleva päättymätön telamatto. Moottorikelkoissa käytetään tyypillisesti kaksi- tai nelitahtisia ja ilma- tai nestejäähdytteisiä polttomoottoreita, joiden iskutilavuus on 150–1500 cm³. Myös sähkökäyttöisiä kelkkoja on kehitetty. Voimansiirto moottorikelkassa tapahtuu variaattorilla, osassa moottorikelkoista on peruutusvaihde. Kuljettajan lisäksi useisiin malleihin mahtuu mukaan yksi tai kaksi matkustajaa.

Ski-doo-moottorikelkka.
Moottorikelkka jossa on lämmitetty ohjaamo.
Moottorikelkkailureitin liikennemerkki.

Moottorikelkat on suunniteltu pääasiassa lumessa ajettaviksi ja niillä voidaan ajaa monenlaisissa maastoissa, myös hoidettujen ajoreittien ulkopuolella.

Suomessa on rekisterissä noin 150 000 moottorikelkkaa.[1]

Historia

Moottorikelkan historian voidaan katsoa alkavan 1920-luvulta. Yhdysvalloissa jalkavaivainen Carl Eliason rakensi itselleen metsästystä varten lumiajoneuvon ja haki sille patentin vuonna 1927. Eliasonin kelkka oli tiettävästi ensimmäinen moottorikelkka, jolle on haettu patenttisuoja. Hän aloitti kelkkojen valmistuksen, joka jatkui 1960-luvulle asti.[2]

Samoihin aikoihin rakennettiin Suomessakin erilaisia moottorivoimalla liikkuvia ajoneuvoja. Eniten julkisuutta lienee saaneet ranualaisen Matti Lohen 1926 ja 1927 rakentamat ”ummenajokkaat”, joissa moottorista liike-energia siirrettiin lumelle puutynnyrin välityksellä. Aikoinaan tästä keksinnöstä oli juttuja eri puolilla Eurooppaa tekniikan lehdissä.

Suomessa valmistettiin myös runsaasti jalaksilla kulkevia, lentokonemoottorilla ja potkurilla liikkuvia moottorirekiä. Erityisesti Valtion lentokonetehdas valmisti niitä puolustusvoimien käyttöön. Kaksi rekeä myytiin myös Saksaan, ja professori Wegenerin johtama Grönlannin tutkimusretkikunta käytti niitä 1931–1932.

Talvi- ja jatkosodan aikana Suomeen saatiin sotasaaliina neuvostovalmisteisia moottorirekiä. Neuvostoliitossa ilmapotkurilla varustettuja moottorirekiä valmistettiin useita malleja, joista osa oli panssaroituja. Rajavartiolaitos on käyttänyt myöhemminkin moottorireen tapaisia kelirikkoajalle sopivia kulkuneuvoja.

Eliasonin moottorikelkat eivät saaneet kovin suurta suosiota ja niiden myynti oli vähäistä. Ensimmäisen sarjavalmisteisen moottorikelkan kehitti yhdysvaltalainen Polaris, joka on nyt maailman suurin moottorikelkkojen valmistaja. Ensimmäinen, vuonna 1954 julkistettu malli oli nimeltään Sno-Traveller.

Varsinaisen moottorikelkkailukauden voidaan katsoa alkavan vuonna 1959, kun kanadalainen Bombardier-yhtiö toi markkinoille nykyisen mallin mukaiset, kevyet ja ohjaamoltaan avoimet Ski-Doo-moottorikelkat. Suhteellisen halpa kelkka kävi hyvin kaupaksi, ja muut valmistajat kehittivät vastaavia malleja. Enimmillään markkinoilla oli yli 150 moottorikelkkavalmistajaa. Esimerkiksi enemmän kaksipyöräisistään tunnetut Harley-Davidson ja Kawasaki valmistivat moottorikelkkoja 1960- ja 1970-luvulla. Suomessa moottorikelkkojen sarjavalmistuksen aloitti Metaxon vuonna 1966, ja kelkkamerkki oli Lumikko.[3]

Moottorikelkkamarkkinat ovat vaihdelleet vuosien kuluessa 1970-luvun huippulukemista energiakriisin aiheuttamaan laskuun ja jälleen nousuun 1980-luvun lopulla. Tästä lähtien markkinat ovat vakintuneet noin 100 000–200 000 vuosittaisen tuotantokappaleen väliin.}

Kovan kilpailun ja fuusioiden vuoksi valmistajia on vuosituhannen vaihteen jälkeen alle kymmenen yhtiötä. Nykyisiä valmistajia ja tuotemerkkejä ovat muun muassa Arctic Cat, Lynx, Polaris, Ski-Doo ja Yamaha, entisiä esimerkiksi suomalainen Winha ja ruotsalaiset Aktiv ja Ockelbo.

Nykyaikaiset moottorikelkat
Moottorikelkkailijoita vauhdissa.

2000-luvulla kaikki valmistajat ovat keskittyneet erittäin voimakkaasti uusiin ympäristöystävällisten moottoreiden kehitykseen tuloksena uudet 2-tahtiset suoraruiskutusmoottorit ja 4-tahtimoottorit, joiden päästöarvot ovat huomattavasti alhaisemmat verrattuna esimerkiksi 1990-luvun lopulla valmistettuihin malleihin. Tässä kehityksessä valmistajia on velvoittanut myös Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston päästönormien noudattaminen.lähde?

Perinteisesti moottorikelkat on varustettu kaksitahtimoottoreilla, mutta nelitahtisten arvellaan yleistyvän tulevaisuudessa. Ympäristömääräykset asettavat nykyisille moottoreille tiukat enimmäisrajat melun ja pakokaasupäästöjen suhteen, ja nelitahtimoottoreilla nämä vaatimukset on kaksitahtisia helpompi toteuttaa. Myös polttoaineen kulutus on reilusti pienempi nelitahtikoneissa. Nelitahtikoneiden haittapuolena voidaan pitää niiden painoa ja heikompaa suorituskykyä.lähde?

Kuitenkin kelkkavalmistajat ovat kehittäneet kaksitahtimoottoreitaan paremmiksi ja nykyään osa kaksitahtimoottoreista on pieni kulutuksellisia ja ympäristöystävällisiä, esim. BRP:n e-tec ja Arctic-Catin c-tec2 moottorit.lähde?

Vuonna 2004 moottorikelkkojen nelitahtitekniikka otti aimo harppauksen eteenpäin, kun Arctic Cat esitteli elektronisella polttoaineen suihkutuksella ja välijäähdyttimellä varustetun turboahdetun nelitahtimoottorin. Vuodelle 2005 myös Polaris esitteli omat turboversionsa nelitahtikelkoista. Yamahan mallistossa on mahdollista saada kelkkoja, joista on turbon avulla saatu 220 hevosvoimaa, nämä eivät kuitenkaan ole sarjatuontantoa vaan lähinnä yksittäisiä päivitettyä kelkkoja.lähde?

Merkitty kelkkareitti Sanginkylässä.

Moottorikelkat voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin:[4]

  • sporttiset vapaa-ajan kelkat
  • touring-kelkat
  • työkelkat
  • vuoristokelkat

Moottorikelkkailu

Viime vuosikymmenet moottorikelkkailu harrastuksena on ollut jatkuvassa kasvussa. Suomessa moottorikelkkailun selkeät säännöt ovat mahdollistaneet harrastuksen kestävämmän ja turvallisemman kehityksen ja moottorikelkkailureitit ja moottorikelkkailu-urat muodostavatkin jo maantieverkostoa muistuttavan verkoston. Moottorikelkkailu moottorikelkkaurien ja virallisten reittien ulkopuolella vaatii maanomistajan tai moottorikelkkauran ylläpitäjän luvan. Eri puolille maata onkin perustettu myös vapaan kelkkailun alueita, joilla on mahdollista ajaa syvässä lumessa reitin ja uran ulkopuolella.

Pohjois-Suomessa kelkkailu on myös merkittävä tulonlähde matkailuyrityksille ja yksi Suomen talvimatkailun vetonauloista. Peräpohjolassa moottorikelkkaa käytetään talvisin osin jokapäiväisenä kulkuvälineenä auton asemesta. Toisaalta varsinkin Etelä-Suomessa vähälumiset talvet ovat olleet esteenä moottorikelkan käytölle.

Moottorikelkalle tarkoitettu ahkio.

Moottorikelkka työkoneena

Moottorikelkkojen kehittyessä niitä on alettu käyttää yhä enemmän työkoneina talvisissa olosuhteissa. Muun muassa sähköyhtiöt käyttävät moottorikelkkoja sähkölinjojen korjauksissa ja huoltotöissä. Lapissa moottorikelkka on työkulkuneuvona käytännöllinen väline talvella. Moottorikelkka soveltuu myös kevyen puutavaran, kuten rankojen, kuljetukseen metsässä ahtaissa olosuhteissa. Tähän tarkoitukseen kelkkoihin on saatavissa puutavararekiä ja ahkioita. Lapissa moottorikelkkaa käyttävät erityisesti poromiehet.

Valmistajia ja merkkejä

Nykyisiä

Vanhoja

Lähteet
  1. Moottorikelkat Liikenneturva. Viitattu 15.1.2021.
  2. Stephen Burdick: Carl Eliason's Motor Toboggan snowmobile.com. 2009. Viitattu 28.8.2014.
  3. Moottorikelkkailun historia Moottorikelkka- ja sahamuseo. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 28.8.2014.
  4. Parivertailua - 03/2014 näköislehti - Näköislehti wp.tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  5. Juurikkala, Juha: Moottorikelkat -70. Tekniikan Maailma, 1970, nro 1, s. 52. Näköislehti (maksullinen).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.