Monumenta Germaniae Historica

Monumenta Germaniae Historica (latinaa, ”Saksan historian monumentteja”) on moniosainen lähdejulkaisusarja, joka sisältää Saksan historiaan liittyviä asiakirjoja noin vuosien 500 ja 1500 väliseltä ajalta. Sarjan julkaisu käynnistettiin 1800-luvun alussa saksalaisen kansallistunteen nousun innoittamana, ja se toimi esikuvana vastaaville julkaisusarjoille monissa muissa maissa.[1]

Julkaisusarjan alullepanija oli preussilainen valtiomies Karl vom Stein, joka eläkepäivinään suuntasi huomionsa Saksan historiaan. Hän perusti Frankfurt am Mainissa vuonna 1819 Saksan vanhemman historian seuran (Gesellschaft für Deutschlands Ältere Geschichtskunde), joka ryhtyi toimittamaan lähdejulkaisusarjaa. Päätoimittajana oli vuodesta 1823 Georg Heinrich Pertz, jonka kykyjen ansiota hankkeen onnistuminen suurelta osin oli.[1] Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi 1826. Pertz jatkoi hankkeen johdossa vuoteen 1874. Häntä seurasivat Georg Waitz (1874–1886), Wilhelm Wattenbach (1886–1888) ja Ernst Dümmler (1888–1902).[2] Pertzin päätoimittajakauden aikana sarjassa julkaistiin 20 osaa, ja vuoteen 1925 mennessä niitä ilmestyi 100 lisää.[1] Julkaisijana alkujaan toiminut seura korvattiin vuonna 1875 keskusjohdolla ja 1935 erityisellä valtakunnaninstituutilla, joka kuitenkin lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen. Vuodesta 1949 alkaen hankkeesta on vastannut Müncheniin sijoitettu instituutti, jolla on julkisyhteisön asema. Sen toimipaikka on vuodesta 1967 alkaen ollut Baijerin valtionkirjaston yhteydessä.[3]

Sarjassa ilmestyneet osat on jaettu viiteen kokonaisuuteen: Scriptores (historioita ja kronikoita), leges (vanhoja lakeja), diplomata (asiakirjoja), epistolae (kirjeitä) ja antiquitates (muinaismuistoja).[2][1]