Montecristo

Saaren historia alkaa rautakaudella. Etruskit hakkasivat saaren tammimetsiä, koska mannermaalla tarvittiin polttoainetta raudan valmistuksessa. Kreikkalaiset antoivat saarelle sen vanhimman tunnetun nimen, Oglasa tai Ocrasia, saaren kallioiden okransävyn takia.^lähde?

Roomalaiset tunsivat saaren nimellä Mons Jovis, ja pystyttivät alttarin Juppiterille saaren korkeimmalle vuorelle; alttarin jäänteitä on yhä nähtävissä. Rooman imperiumin aikana sinne avattiin joitain louhoksia, joista louhittiin graniittia luultavasti läheisten saarten Giglio, Elba ja Giannutri kylien rakentamiseen.[5]

Neljännen vuosisadan puolenvälin tienoilla saaren luoliin muutti erakkoja, jotka pakenivat Genserikin johtamia vandaaleja; heistä tärkein oli Palermon piispa Mamilian.[5] He kastoivat saaren nimelle "Mons Christi", mistä nykyään käytössä oleva nimi on johdettu.^lähde?

Kuudennen vuosisadan alussa paavi Gregorius Suuri alisti erakot benediktiinien sääntökuntaan.[5] Näihin aikoihin rakennettiin saarelle Pyhän Mamilianin luostari. Kirkon saamien lahjoitusten ansiosta sen rikkauksista tuli legendaarisia, ja luolaan, missä pyhimykseksi julistettu Mamilian oli asunut, tehtiin kappeli.[6]

Vuonna 1216 munkit liittyivät kamaldoliittien sääntökuntaan. Luostarista tuli varakkaiden sukujen lahjoitusten takia erittäin rikas ja voimakas, mikä myös antoi aiheen legendalle saarelle kätketystä aarteesta.[5] Saari kuului aluksi Pisan kaupunkivaltioon, sitten Piombinon. Vuonna 1553 Ottomaani-merirosvo Dragut, matkallaan kohti Elbaa, ryösti luostarin ja orjuutti sen munkit täten lopettaen luostarin toiminnan. Tämän jälkeen saaresta tuli asumaton.[6]

1500-luvun puolivälissä siitä tuli yhdessä muun Toscanan saariston kanssa osa Espanjan vasallia Presidin valtiota. Kun Napoleonin johtama Ranskan keisarikunta sortui, saaresta tuli osa Toscanan suurherttuakuntaa.[5]

Vuonna 1840 saaren omistajana oli Charles Cambiagi ja tehtiin ensimmäiset yritykset asuttaa saarta. Sitä yrittivät saksalaiset erakot Augustin Eulhardt ja Joseph Keim, jotka joutuivat hylkäämään yrityksen.[6] Vuonna 1843 saapui uusia yrittäjiä aikeinaan viljellä maata saarella: nuori tirolilainen Adolph Franz Obermüller, ja muutaman kuukauden kuluttua ranskalainen Charles Legrand tyttöystävänsä kanssa.[6] Vuonna 1843 yritti myös ranskalainen agrikulturellisti George Guiboud myöskin epäonnistuen. Vuonna 1846 jotkin genovalaiset tekivät samankaltaisen yrityksen. Vuonna 1849 aloittanut ranskalainen Jacques Abrial onnistui viljellä maata saarella kolmen vuoden ajan.[6] Vuonna 1852 rikas englantilainen George Watson-Taylor, osti saaren ja muutti saaren luoteiskulmalla olevan Cala Maestran puutarhaksi, istuttaen sinne eukalyptusta ja monia eksoottisia kasveja, kuten jumaltenpuita, joka nyt vieraslajina on saaren vitsaus.[5] Muutamat saarella olevat rakennukset, kuten Royal Villa, ajoittuvat tälle kaudelle. Vuonna 1860 jotkin Italiaan matkanneet Punapaitoihin liittyneet Englannissa asuneet pakolaiset haaksirikkoutuivat saarelle ja tekivät siellä tuhojaan.[6] Välttääkseen saaren omistajan vahingonkorvausvaateet hallitus näki parhaimmaksi ostaa asumaton saari 3. kesäkuuta 1869 100,000 punnalla.[6] Vuoden 1878 asuttamisyritysten jälkeen saarelle perustettiin vankila, joka oli osa Pianosan saaren vankilaa.[6]

Vuonna 1889 Montecristo annettiin markiisi Carlo Ginorille, joka korjasi Villan ja muutti saaren metsästysmaaksi. Vuonna 1896 Victor Emmanuel III (silloin kruununprinssinä) meni saarelle kuherruskuukaudelleen nuorikkonsa kanssa[6] ja vuoden 1899 jälkeen siitä tuli Victor Emmanuelin yksinomainen kuninkaallinen metsästysmaa. Toisen maailmansodan aikana saarella oli italialainen varuskunta.[7]

Useiden vandalisointien ja spekulaatioiden jälkeen saaresta tuli kansallispuisto vuonna 1971.[7] Saari on osa Parco Nazionale Arcipelago Toscano – kansallispuistoa.[8]

Joulukuussa 2011 saarella jo roomalaisajalta peräisin olevien mustarottien kannan ilmoitettiin kasvaneen jo liian suureksi ja aiheuttavan vaaran saaren muulle eläimistölle. [9] Saaren vaikeakulkuisuuden vuoksi sinne pudotettiin rotanmyrkky-pellettejä,[10] vaikkakin tätä kritisoitiin myrkyn muulle eläimistölle aiheuttaman vaaran takia.[11][10][12] Jumaltenpuut aiotaan myös hävittää saarelta.[9]

• St. Mamilianon luostarin rauniot
• St. Mamilianon luola
• Montecriston linnoitus saaren korkeimmalla kohdalla (645 m)
• Royal Villa
• Natural History Museum
• Botanical Garden
• Mill at the Grotto of St. Mamiliano (rauniot)
• Chapel of Santa Maria at the Cala di Santa Maria (rauniot)

• 
  Pyhän Mamilianin luola saarella.
• 
  Luostarin rauniot.
• 
  Cala Maestra.
• 
  Villa Reale.
• 
  Saari lentokoneesta nähtynä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montecristo Wikimedia Commonsissa