Monsuuni

Monsuuni (arabian sanasta mawsim ’vuodenajat’) on sääilmiö, johon kuuluvat vuodenaikojen mukaan suuntaa vaihtavat monsuunituulet sekä rankat ja pitkäkestoiset kesän monsuunisateet. Monsuuni vaikuttaa erityisen paljon Aasian ja erityisesti Intian ilmastoon, mutta sitä esiintyy myös muualla, kuten Kiinassa, Australiassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.[1]

Monsuuni Vindhyan vuoristossa keskisessä Intiassa.

Synty

Perimmältään monsuuni syntyy siitä, että maan pinta lämpenee nopeammin kuin meren pinta, koska meressä auringon lämpö sekoittuu paksuun kerrokseen ja koska meri heijastaa enemmän säteilyä kuin maa. Niinpä kesän tullen maa lämpenee nopeammin kuin kylmä meri sen ympärillä, ja maa-alueelle syntyy terminen matalapaine. Paine-erovoima saa tuulen puhaltamaan mereltä maalle, ja tuuli tuo mukanaan kosteutta. Sitten tuuli kiipeää ylös kohoavaa maastoa, kosteus tiivistyy ja monsuunisateet alkavat. Monsuunin vuodenaikoihin liittyvään vaihteluun ja alueellisiin eroihin vaikuttavat oleellisesti Himalajan sijainti ja subtrooppinen suihkuvirtaus, joka vuodenajan mukaan siirtyy Himalajan etelä- tai pohjoispuolelle.

Kesämonsuuni

Kesämonsuuni on Etelä-Aasiassa puhaltava vuodenaikaistuuli, jonka suunta on mereltä mantereelle ja joka saa aikaan erittäin runsaita sateita.

Kesämonsuuni syntyy, kun aurinko paistaa kohtisuoraan mantereen yläpuolella. Maa lämpenee ja lämmittää yllä olevan ilman. Lämmennyt ilma kohoaa ylöspäin. Intian valtameren yllä oleva ilma on viileämpää, sillä vesi lämpenee hitaammin kuin maa. Näin ollen mereltä alkaa virrata kosteaa ilmaa maalle sen ilman tilalle, joka on kohonnut ylöspäin. Kun kosteat pilvet kohtaavat mantereella, kosteus tiivistyy ja alkaa sataa.

Talvimonsuuni

Talvimonsuuni on kirjallisuudessa toisinaan käytetty nimitys lähinnä Kiinan ja Intian seudun kesämonsuunin vetäytymisvaiheelle. Tämä monsuunikierron etulaidan ja siihen liittyvien kuurosateiden siirtyminen etelään näkyy esimerkiksi Kiinan itäosissa varsin selkeästi tilapäisesti sateisempana kautena.

Ajallisesti talvimonsuuni eli monsuunisateiden vetäytyminen alkaa Pakistanin itäosissa ja Intian länsiosissa (Gujarat, Rajasthan) sekä Pohjois-Kiinan Sisä-Mongolian keskiosista elo–syyskuun taitteessa. Kiinassa monsuunisateet vetäytyvät usein syyskuun aikana varsin nopeasti kaakkoon niin, että lokakuulle saavuttaessa talvimonsuuni on Shanghai–Fujian–Guangxi-linjalla ja lokakuun puolivälissä jo Hainanin eteläpuolella. Intiassa Maharashtran osavaltio (esimerkiksi Mumbain seutu) ohitetaan tyypillisesti lokakuun alussa. Lokakuun aikana kuuroittaisten sateiden alueet vetäytyvät Intiassakin edelleen etelään. Marraskuun alkaessa sateiden pohjoisreuna sijaitsee keskimäärin Karnatakan ja Andhra Pradeshin osavaltioiden paikkeilla.

Talvimonsuunin jälkeen sää on yleensä turismin kannalta kosteaa kesäkautta miellyttävämpi paitsi vähäisempien sateiden johdosta myös, koska Euraasian mantereen sisäosista virtaa viileämpää ilmaa tilalle. Suuremmalla todennäköisyydellä aurinkoisempi, kuivempi ja turistien suosima talvikausi alkaa esimerkiksi Kaakkois-Aasian Thaimaassa marraskuussa. Intian niemimaalta monsuunisateet vetäytyvät yleensä edelleen kohti Sri Lankaa, jonka talvimonsuunin kuurosateet ylittävät keskimäärin vuodenvaihteen tietämillä. Monsuunisateiden aikataulu ja voimakkuus voidaan yleensä ennakoida sääennustusmalleilla varsin hyvin. Ajallista vaihtelua vuodesta toiseen selittää muun muassa ENSO-oskillaatio.

Monsuuni ja ITCZ
Kesän matalapaine imee Intian valtamereltä ITCZ:ksi sanotun runsassateisen pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen Intian ylle.

Tropiikissa vaeltaa vuodenaikojen mukaan pasaatituulten kohtaamisvyöhyke ITCZ. Se on matalapainevyöhyke, jossa syntyy rankkoja sateita ja ukkosia. Kun on kesämonsuuni, Aasian yllä oleva matalapaine imee pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen Intian ylle. Niinpä pasaatien kohtaamisvyöhykettä sanotaankin joskus monsuunirintamaksi. Se osaltaan aiheuttaa rankkoja sateita Intian kesämonsuunissa. Nykyään uskotaan esimerkiksi, että Sahara oli aikoinaan nykyistä kosteampi sen takia, että pasaatituulten kohtaamisvyöhyke vaelsi silloin pohjoiseen. Talvella pasaatituulten kohtaamisvyöhyke vaeltaa Intian valtamerelle ja Keski-Afrikkaan.

Muita monsuuneja

Trooppisten monsuunien lisäksi monsuuneja on subtrooppisilla ja arktisilla alueilla. Subtrooppinen monsuuni on esimerkiksi Kaspianmeren tienoilla, Kiinassa ja Yhdysvaltain luoteisrannikolla. Arktista monsuunia esiintyy Itä-Siperiassa ja Pohjois-Alaskassa[2].

Lähteet
  • Barry, G.R., R.J. Chorley, 1999: Atmosphere, Weather and Climate. 7th Edition. Routledge, London, Great Britain. ISBN 0-415-16020-0. Esimerkiksi kuva 9.34, sivulla 262.
  • World Meteorological Organization, 2003: Climate into the 21th Century. Cambridge University Press. ISBN 0-521-79202-9. Erityisesti kohdat 2.14 Monsoons ja 2.15 El Niño/Southern Oscillation (ENSO) sivuilla 70–73.

Viitteet
  1. Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 311. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
  2. Geographical extent of the global surface monsoons (Arkistoitu – Internet Archive) J. Li, Q Tseng 2005

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.