Monovisio (näönkorjaus)

Monovisio[1] tarkoittaa, että ikänäkö korjataan siten, että toinen silmä saadaan näkemään tarkasti kauas ja toinen lähelle. Tällöin näkö korjataan / silmät leikataan siten, että toinen silmä on likitaittoinen (myooppinen) ja toinen normaali (emmetrooppinen) eli näkee tarkasti lähelle ja kauas ilman silmälaseja (vahvuus 0). Joillekin tämä ratkaisu sopii ongelmitta, mutta toisista tuntuu, että silmät eivät osaa tehdä yhteistyötä. Silmien yhteispelin ongelmia ilmenee todennäköisemmin silloin kun silmien taittoero on suuri. Siksi monovisiomenetelmässä ”lähinäkösilmän” näkökyky korjataan vain harvoin 40 senttimetrin etäisyyteen asti (vastaa -2,5 dioptrian likitaittoisuutta). Lähisilmän likitaittoisuudeksi valitaan usein -1,5 – -0,75, jolloin tarkan näön alue on noin 60/70 cm – 1 m. Käytännössä monet pystyvät näkemään myös tätä lähemmäksi.

Monovisiomenetelmää käytetäänä laserleikkauksissa ja asetettaessa silmänsisäisiä IOL-linssejä (lyhenne sanoista Intra Ocular Lenses). Potiaallee sopivimman menetelmän valinta riippuu monesta asiasta kuten silmän rakenteesta ja näköön liittyvistä tekijöistä sekä potilaan iästä. Ennakkotutkimuksessa eri menetelmiä voidaan verrata silmänsisäisiä moniteholinssejä käyttäen.

Monovisiolaserleikkaus on yleensä hyvä menetelmä ikänäön varhaisvaiheessa (n. 38–44-vuotiaille). Tässä vaiheessa silmät pystyvät vielä tarkentumaan lähelle, mutta ongelmia on odotettavissa pian, jos silmät leikataan niin, että kummallakin silmällä näkee kauas täydellisesti. Menetelmä soveltuu myös ikääntyneille potilaille RLE monovisio -menetelmän vaihtoehdoksi.

Monovisiolinssiä suositellaan silloin, kun ei ole varmaa, sopeutuuko potilas moniteholinssin haittoihin, mutta haluaa silti vähentää riippuvuuttaan silmälaseista lähelle katsottaessa enemmän kuin mitä pelkkä etäisyyden korjaaminen antaisi. Monovisiomenetelmää suositellaan myös, jos potilaan arvioidaan pystyvän sopeutumaan silmien taittoeroon, ja tätäkin voidaan testata piilolinsseillä ennen leikkausta.