Monitieteisyys

Monitieteisyys viittaa akateemiseen instituutioon, jossa on edustettuna useita tieteenaloja, tai tutkimukseen, jossa hyödynnetään eri tieteenaloja.

Monitieteisessä instituutiossa voidaan opiskella, tutkia ja opettaa laajaa tieteenalojen kirjoa. Monitieteinen tutkimus on luonteeltaan kokoavaa. Yhteistä tutkimusongelmaa tai -aluetta tarkastellaan ryhmätyön tapaan eri alojen kysymyksenasetteluista, menetelmistä ja teoreettisista lähtökohdista käsin. Eri osatutkimusten integroituminen tapahtuu yleensä loppuraportin tasolla. Eri tieteiden välillä ei kuitenkaan välttämättä synny todellista vuorovaikutusta, vaan nämä pysyvät ja toimivat erillisinä paradigmoina tai ”perinteisinä tieteinä”.[1]

Monitieteisyydelle läheisiä käsitteitä ovat tieteidenvälisyys ja poikkitieteisyys. Tieteidenvälisyydessä tutkimuksellisen integraation oletetaan toteutuvan myös analyysin muotoutumisessa ja sisällössä itse tutkimusprosessin kuluessa. Poikkitieteisyys edellyttää lisäksi käsitteellistä ja metodologista yhtenäisyyttä sekä prosessia, jossa teoreettinen viitekehys yhdistää erilliset osa-analyysit.[1]

Esimerkkejä

Monitieteisiä aloja syntyy tutkimuskohteen mukaan, ja monitieteisyys on usein hankekohtaista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen mahdolliset haitat ovat johtaneet ilmiöiden tutkimiseen, ja sitä varten on perustettu uusi tieteenala. Monitieteinen tutkimus on usein soveltavaa.

  • Geotieteet: tutkimuskohde on Maa ja sen kaikkia osia tutkitaan muun muassa fysiikan, biologian, limnologian, perinteisen maantieteen ym. keinoin.
  • Ilmastonmuutoksen tutkimus: kohteena on uudehko, merkittävä tutkimuskohde, jonka selvittämiseksi tarvitaan useiden tieteenalojen menetelmien ja jo saavutettujen tulosten yhdistämistä.
  • Nanotiede: tutkimuskohde on tietyn mittakaavan ilmiöt, tässä nanometrin luokkaa olevat kappaleet.
  • Geobiologia: tutkimuskohde on elollisen luonnon ja maan kuoren välinen suhde, joskus myös elollisen luonnon ja ilmakehän välinen suhde.
  • Nuorisotutkimus: tutkimuskohde on ikäryhmä ja siihen liittyvät ilmiöt joita tutkitaan muun muassa yhteiskuntatieteellisin ja kulttuurintutkimuksen keinoin.[2][3][4]

Myös koulutuksessa on 2000-luvulla alettu painottaa entistä enemmän monitieteisyyttä. Esimerkkinä on diplomi-insinöörin tutkintoon tähtäävä informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma, jossa pyritään yhdistämään tekniikan ja talouden opintoja humanistisiin tieteisiin.

Lähteet
  1. Jussi Pakkasvirta: Moni- ja poikkitieteisyys sekä tieteidenvälisyys : Monitieteisyys Monitiede vai monta tiedettä? Näkökulmia poikkitieteiseen kulttuuri-, yhteiskunta- ja aluetutkimukseen.. Helsingin yliopisto. Viitattu 16.12.2014.
  2. Nuorisotutkimus ja elinolojen seuranta Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.5.2018.
  3. Tutkimus - Nuorisotutkimusseura ry www.nuorisotutkimusseura.fi. Viitattu 21.5.2018.
  4. Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 21.5.2018.

    Kirjallisuutta
    • Mikkeli, Heikki & Pakkasvirta, Jussi: Tieteiden välissä? Johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31780-8.
    • Repko, Allen F – Szostak, Rick – Phillips Buchberger, Michelle: Introduction to Interdisciplinary Studies. Los Angeles: Sage, 2014 [2013]. ISBN 978-1-4522-5660-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.