Monisysteemiatrofia

Monisysteemiatrofia eli MSA (engl. Multiple System Atrophy) on keskushermostoa rappeuttava sairaus, jolle ei ole parannuskeinoa. Myöskään sen syytä ei tunneta, mutta se ei ole periytyvä, ja sitä on yhtä paljon sekä miehillä että naisilla.[1]

Tämän sairausnimikkeen alle kuuluvat nykyisin myös muun muassa Shy-Dragerin oireyhtymä, striatonigraalinen degeneraatio ja olivopontoserebellaarinen degeneraatio, kun todettiin, että niiden erilaiset oireet johtuvat hermosolukadon vaihtelevista paikoista.[2]

Parkinsonin tautia muistuttavaa taudin muotoa kutsutaan MSA-P:ksi. Siinä ei useinkaan esiinny lepovapinaa, vaan luonteenomaista on jäykkyys ja jähmeys. Tapauksista 80 prosenttia kuuluu tähän ryhmään. MSA-P:stä ei ole ollut helppo erottaa Parkinsonin taudista. Pikkuaivopainotteisessa MSA-CL:ssa on tyypillistä ataksia, puhehäiriöt ja tasapaino-ongelmat. Dementoituminen on harvinaista, joskin henkiset toiminnot hidastuvat ja muisti heikkenee.[1]

Sairaus etenee Parkinsonin tautia nopeammin ja johtaa kuolemaan noin 6–9 vuodessa. Sairastuneita on Suomessa arvioitu olevan 250–750, mutta tauti saattaa olla alidiagnosoitu.[1]

Taudin keskimääräinen alkamisikä on noin 53 vuotta. Yksi sen selvimpiä varhaisoireita on autonomisen hermoston toiminnan häiriö, minkä näkyvä ilmenemismuoto on alhainen verenpaine pystyasennossa ja pyörtyminen. Elinikä vaihtelee oireiston mukaan, ja esimerkiksi striatonigraali degeneraatio -potilaat voivat elää lähes normaalin eliniän. Heillä levodopa-lääke ei auta, kun taas Shy-Drager-potilaille siitä on hyötyä.[2]