Mongoliangerbiili

Aikuisen mongoliangerbiilin vartalo on noin 12 cm pitkä ja häntä voi olla yhtä pitkä. Turkki on ohuehko, luonnonmuodon karvat ovat juuresta harmahtavat, yleissävyltään kellanruskeat ja aivan karvan kärki on musta. Vatsapuolen karva on valkoista ja karvattomissa käpälissä näkyy vaaleanpunainen iho. Koiraat ovat hiukan suurempia kuin naaraat: koiraiden keskipaino on 60 grammaa, naaraiden 50–55 grammaa.[8] Lemmikkigerbiileistä on useita eri värimuunnoksia.[9]

Mongoliangerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämaan ylängöiltä. Niitä tavataan myös läheisiltä alueilta Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Mongoliangerbiilien luontaisilla elinalueilla vallitsee ankara mannerilmasto: talvella voi olla 40 astetta pakkasta, kesällä 50 astetta lämmintä. Sademäärä on pieni (alle 230 mm vuodessa) ja talvi pitkä (lokakuusta huhtikuuhun).[8]

Mongoliangerbiileitä elää hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloa romahtamasta.[8] Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä ne elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket.[10] Jos gerbiili havaitsee vaaran uhkaavan, se alkaa rummuttaa takajaloillaan maata varoittaakseen muita vaarasta.

Mongoliangerbiili saa poikasia kerrallaan 5–8 kappaletta, joskus jopa kymmenen, ja gerbiiliemon kantoaika on 24-30 vuorokautta. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita.

Luonnossa mongoliangerbiilit syövät pääasiassa marunalajeja (Artemisia sieversiana ja A. commutata). Niiden ravintoon kuuluu myös meriotakilokin sukulaislaji (Salsola collina), viherpantaheinä (Setaria viridis) ja rantavehnän sukulaislaji (Leymus chinensis)[8] Viljelysmaiden lähellä elävät gerbiilit syövät ja varastoivat hirssiä ja tattaria: kesällä niiden lehtiä, talvella siemeniä.[10] Gerbiilit pitävät luonnossa turkkinsa kunnossa hiekkakylvyin, jotka puhdistavat loiset pois turkista.

Musta gerbiili

Gerbiili on laumaeläin, joten lemmikkigerbiileitä pitäisi yleensä hankkia vähintään kaksi. Samaa sukupuolta olevat gerbiilit tulevat toimeen keskenään. Yleinen tapa on hankkia samasta poikueesta kaksi veljestä tai siskosta mutta myös toisilleen tuntemattomat gerbiilit voidaan yhdistää verkon avulla totuttamalla.

Gerbiili tarvitsee asumuksekseen lasisen terraarion. Muovista dunaa ei suositella, sillä gerbiili pystyy jyrsimään itsensä siitä läpi. Minimimitat gerbiilin asumukselle ovat 30x30x30 cm. Suositeltavat mitat kahdelle gerbiilille olisivat vähintään 70x40x40. Mitä enemmän gerbiileitä on, sitä enemmän ne tarvitsevat tilaa. Häkki ei yleensä ole sovelias asumus gerbiilille, sillä gerbiilin tylsistyessä se alkaa jyrsiä häkin kaltereita ja gerbiili saattaa saada nokkataudin.

Terraarioon gerbiilit tarvitsevat paljon purua, suositeltava purun korkeus on 15-30 cm, riippuen terraarion korkeudesta. Juomapullo on gerbiileille välttämätön, siihen pitäisi vaihtaa raikas vesi joka päivä. Gerbiili tarvitsee myös hyvälaatuista ruokaa. Lemmikkigerbiileille syötetään tavallisesti jyväsekoitusta tai pellettiä höystettynä erilaisilla vihanneksilla ja kasviksilla. Ruokaa voi ripotella purujen päälle niin gerbiili saa siitä hieman virikettä. Lisäksi terraariossa olisi hyvä olla paljon piiloja ja virikkeitä. Pahviputket ja -paketit ovat hyviä piiloja gerbiileille, tosin niistä on iloa vain hetken, kunnes pahvi on jo silppuna. Mitään muovia sisältävää ei ole hyvä laittaa gerbiilin häkkiin, sillä se pystyy jyrsimään muovia ja saa pahimmillaan nielemästään muovista suolitukoksen.

Mongoliangerbiilin perusväri on hiekantapainen agouti. Lemmikkigerbiileillä esiintyy myös useita erilaisia värimuunnoksia.[9] Värit on selostettu täysikasvuisen väri-ihanteina ja niiden nimien suomennokset ovat vapaita käännöksiä. Ne eivät ole väritysten virallisia nimiä.

• Agouti: Ruskea perusväri, vatsan alueella valkoista. Vaalea "rengas" silmän ympärillä. Kynnet ja silmät ovat mustat.
• Argente: Kullankeltainen perusväri, pohjakarva sinertävän harmaa. Vatsan alue valkoinen ja silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
• Argente Cream: Aprikoosin vaalea perusväri, hieman hopeista vivahdetta. Pohjakarva vaalean harmaa, vatsa valkoinen ja silmät rubiininpunaiset kuten argentella. Kynnet neutraalin väriset.
• Grey Agouti (suom. harmaa agouti), entinen "Chinchilla": Perusväri puhtaan valkoinen, joka on tipattu mustalla. Pohjaväri tumman harmaa. Kynnet ovat neutraalit, silmät mustat ja vatsa valkoinen.
• Honey Fox (suom. hunajakettu), DEH, Dark Eyed Honey (suom. tummasilmäinen hunaja): Perusväri ruskean oranssi, päällipuolella hieman mustaa tippausta. Vatsa valkoinen ja silmät mustat. Kynnet neutraalit.
• Ivory Cream (suom. norsunluukerma): Vaalean kerman värinen, vatsa valkoinen. Silmät rubiininpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
• Polar Fox (suom. naali): Luonnonvalkoinen perusväri, keltaiseen vivahtava aavistus. Harmaa tippaus. Silmät mustat.
• Yellow Fox (suom. keltainen kettu): Perusväri keltainen, vaalea tippaus. Vatsa valkoinen, silmät rubiininpunaiset.
• Black (suom. musta): Eläin on nimensä mukaan pikimusta. Väri, silmät ja kynnet mustat. Joskus ilmenee vaaleita läikkiä/viiruja tassuissa ja rinnassa tai vaaleita irtokarvoja turkissa (värivirhe).
• Dove (suom. kyyhky): Vaalean harmaa, hopeaa muistuttava väri. Silmät rubiininpunaiset. Sekoitetaan hyvin usein lilaciin vaikka väri on vaaleampi.
• Lilac (suom. violetti, syreeninkukka): Tummanharmaa, silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
• Pink Eyed White (suom. vaaleanpunasilmäinen valkoinen), PEW : Perusväri luonnonvalkoinen ihoon saakka, silmät vaaleanpunaiset.
• Ruby Eyed White (suom. rubiinisilmäinen valkoinen), REW: Luonnonvalkoinen ihoon saakka, silmät rubiininpunaiset.
• Slate (suom. liuskekivi) : Tumma sinertävän harmaa, silmät ja kynnet tummat. Joskus ilmenee vaaleita läikkiä/viiruja tassuissa ja rinnassa tai vaaleita irtokarvoja turkissa (värivirhe).
• Burmese (suom. burmalainen, myanmarilainen): Syvä tumman sinertävän ruskea perusväri. Kuono, korvat, häntä ja tassut varjostettu mahdollisimman tummasti. Silmät mustat.
• Cappuccino : Perusväri valkoinen, kuono, korvat, häntä ja tassut mustat, joka tipattu ruskealla.
• Dark Tailed White (suom. tummahäntäinen valkoinen), DTW: Puhtaan valkoinen perusväri, häntä varjostunut varjostusvärillä. Korvat, kuono ja tassut saattavat myös olla varjostuneet. Silmät vaaleanpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
• Orange Point (suom. oranssitäplä): Perusväri kerma, pohjaturkki oranssihtava. Kuono, korvat ja häntä värittyneet oranssilla, silmät rubiinit.
• Rust Point (suom. ruostetäplä): Muuten samanlainen kuin Orange Point, mutta kuonon, korvien ja hännän oranssissa värityksessä on vahva sinertävä sävy. Silmät mustat.
• Siamese (suom. siamilainen): Perusväri vaaleanharmaa, tummat varjostukset kuonossa, takatassuissa, hännässä ja korvissa. Silmät ovat mustat.
• Silver Point (suom. hopeatäplä): Perusväri valkoinen, korvat ja häntä hopean harmaat. Silmät mustat ja ihossa selkeä pigmentti.
• Smoke (suom. savu, savunharmaa): Valkoinen perusväri, vaalean harmaa tippaus. Häntä ja korvat tummemmat. Silmät ruskean mustat.
• Nutmeg (suom. muskottipähkinä): Perusväri oranssin punainen, karvassa musta tippaus (myös vatsapuolella). Tippaus ilmestyy turkkiin pentukarvan vaihdon yhteydessä. Silmät mustat.
• Silver Nutmeg (suom. hopeinen muskottipähkinä): Vaalea kerma perusvärinä, tipattu haalean siniharmaalla (myös vatsapuolella). Tippaus ilmestyy turkkiin pentukarvan vaihdon yhteydessä. Mustat silmät.
• Yellow Nutmeg (suom. keltainen muskottipähkinä): Väri kokonaan oranssi, myös vatsapuolella. Korvat peittyneet hentoon, oranssiin karvaan. Silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalin väriset.
• Blue (suom. sininen): Väri tasainen vanhan tinan sininen, silmät ja kynnet tummat. Joskus ilmenee vaaleita läikkiä/viiruja tassuissa ja rinnassa tai vaaleita irtokarvoja turkissa (värivirhe).

Kielitoimisto oli viime vuosituhannella päätynyt käyttämään suomen kielessä gerbiilistä muotoa gerbilli ja se löytyi kaikista sen toimittamista sanakirjoista vain jälkimmäisessä muodossa, samoin esim. WSOY:n Isossa Tietosanakirjassa vuodelta 1995. Asiasta käynnistettiin kuitenkin keskustelu, jonka pohjalta Lemmikki-lehdessä oli artikkeli vuonna 2000.[11] Tämän jälkeen on Kielitoimiston jyrkkyys vähentynyt ja uusimmassa teoksessa, Kielitoimiston sanakirjassa, gerbiili on varsinainen hakusana ja gerbilli rinnakkaismuoto.

• Antilooppirotta eli antilooppigerbiili
• Kalpeahyppymyyrä eli perpallidus
• Rasvahäntähyppymyyrä eli duprasi

• Suomen gerbiiliyhdistys ry:n Internet-sivut

• Laji.fi: Meriones unguiculatus
• Encyclopedia of Life: Meriones unguiculatus (luettu 23.11.2011) (englanniksi)