Monacon hallitsija

Monacoa hallitseva Grimaldi-suku nousi hallitsijasuvun asemaan vuonna 980 taistelussa saraseeneja vastaan ja sai palkkioksi Monacon hallittavaksi. Monaco oli Genovan suojeluksessa vuoteen 1331 saakka, jolloin siitä tuli itsenäinen valtio. Monacon hallitsija käytti tuolloin nimeä Seigneur de Monaco eli Monacon herra.

Vuosina 1641–1859 Monaco oli Ranskan protektoraatti. Hallitsija sai tuolloin arvo nimen Monacon suurruhtinas. Vuonna 1731 Grimaldin suku sammui miehen puolelta ja Monacon hallitsijaksi nousi Louise Hippolyte Grimaldi.

Hän solmi avioliiton ranskalaisen aatelismiehen Jacques Francois Leonor De Goyon de Matignon ya de Thorignyn kanssa, joka oli Estoutevillen ja Valentinoisin herttua.

Uudeksi sukunimeksi tuli De Matignon-Grimaldi. Vuosina 1859–1861 Monaco oli Piemonten suojeluksessa, ja vuosina 1861–1918 Monaco oli jälleen itsenäinen, mutta vuodesta 1918 se on ollut taas Ranskan suojeluksessa. Ranskan vallankumouksen aikana Monaco oli osa Ranskaa ja ruhtinas eli maanpaossa.

Grimaldi-suku palautettiin valtaistuimelle vuonna 1815.

Vuonna 1918 Ranska ja Monaco solmivat sopimuksen, jossa Monacon itsenäisyyden eli suvereniteetin takaajaksi tuli Ranska. Sopimuksen mukaan Monaco palautetaan osaksi Ranskaa, mikäli nykyinen ruhtinassuku sammuu kokonaan.

Monacon edellinen ruhtinas Rainier III nousi valtaistuimelle vuonna 1949, isoisänsä Louis II:n kuoleman jälkeen. Rainier III:n äiti Louis II:n tytär Charlotte Louvet, joka oli alun perin Louis II:n avioton tytär ja myöhemmin legitimoitu lapsi vuodesta 1919 alkaen, luopui oikeuksistaan kruunuun poikansa Rainier III:n hyväksi ennen Louis II:n kuolemaa.[1]

• Luettelo Monacon hallitsijoista

• Euroopan monarkit Esko Korkeamäki BTJ Kirjastopalvelu Oy Helsinki 2004