Monacon Grand Prix 1981

Monacon Grand Prix 1981 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 31. toukokuuta 1981 Monacon katuradalla Monacossa. Kilpailun voitti Ferrarilla ajanut Gilles Villeneuve, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.

Monaco Monacon Grand Prix 1981
6 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1981.
Päivämäärä 31. toukokuuta 1981
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo,
Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,312 km
Kilpailun pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet
Paaluaika 1.25,710
Palkintokoroke
Voittaja Kanada Gilles Villeneuve
(Ferrari)
Toinen Australia Alan Jones
(Williams)
Kolmas Ranska Jacques Laffite
(Ligier)
Nopein kierros
Kuljettaja Australia Alan Jones
(Williams)
Kierrosaika 1.27,47 (kierroksella 48)

Kilpailu[1]

Radan lähistöllä olleessa hotellissa syttynyt tulipalo viivästytti kilpailun alkua tunnilla. Järjestäjät eivät uskaltaneet päästää autoja liikkeelle, koska hotellin keittiöstä alkanut palo levitti savua radalla olleeseen tunneliin. Paalupaikalta startannut Nelson Piquet ryntäsi kärkeen ja hänen viereltään lähtenyt Gilles Villeneuve pääsi kakkoseksi Nigel Mansellin seuratessa tuntumassa. Mario Andretti ja Andrea de Cesaris kolaroivat jo avauskierroksella, joten kilpailijoiden määrä väheni kahdestakymmenestä kahdeksaantoista. Nigel Mansell ja Carlos Reutemann nahistelivat keskenään sillä seurauksella, että Mansellin auton taka-akseli vaurioitui, mikä johti keskeyttämiseen, ja Reutemann joutui vaihdattamaan pyöränsä jääden kierroksella perään.

Piquet oli 20 kierroksen aikana kuronut muihin kahdeksan sekunnin kaulan. Alan Jones kiilasi kolmanneksi ja ohitti hetken kuluttua myös toisena olleen Villeneuven. Piquet'n johto oli 41. kierroksella enää kaksi sekuntia Jonesin ja Villeneuven seuratessa perässä. 50 kierroksen jälkeen enää viisi kuljettajaa oli samalla kierroksella. He olivat Piquet, Jones, Villeneuve, Jacques Laffite ja John Watson. Nelson Piquet'n ohittaessa hitaampaa autoa hän törmäsi kaiteeseen 23 kierrosta ennen maalia ja matka loppui siihen.

Jones siirtyi kärkeen ja Villeneuve jatkoi hurjaa takaa-ajoaan. Jones joutui tekemään polttoainevaikeuksien vuoksi varikkokäynnin seitsemän kierrosta ennen maalia, jolloin hänen johtonsa kaventui 30 sekunnista seitsemään. Neljä kierrosta ennen ruutulippua Villeneuve ohitti Jonesin ja hankki näin Ferrarin uudelle turbomallille ensimmäisen osakilpailuvoiton. Suomen Keijo Rosberg karsiutui aika-ajossa, eikä päässyt lainkaan mukaan kilpailuun.

Tulokset

[2]

SijaNroKuljettajaTalliKierroksetAika/keskeytysLähtöruutuPisteet
1 27 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari 76 1.54.23,38 2 9
2 1 Australia Alan Jones Williams-Ford 76 + 39,91 7 6
3 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Matra 76 + 1.29,24 8 4
4 28 Ranska Didier Pironi Ferrari 75 + 1 krs. 17 3
5 3 Yhdysvallat Eddie Cheever Tyrrell-Ford 74 + 2 krs. 15 2
6 14 Sveitsi Marc Surer Ensign-Ford 74 + 2 krs. 19 1
7 33 Ranska Patrick Tambay Theodore-Ford 72 + 4 krs. 16  
Kesk. 5 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford 53 Ulosajo 1  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 52 Moottori 10  
Kesk. 4 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 50 Kolari (Giacomelli) 20  
Kesk. 23 Italia Bruno Giacomelli Alfa Romeo 50 Kolari (Alboreto) 18  
Kesk. 15 Ranska Alain Prost Renault 45 Moottori 9  
Kesk. 2 Argentiina Carlos Reutemann Williams-Ford 33 Vaihdelaatikko 4  
Kesk. 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Ford 32 Moottori 6  
Kesk. 16 Ranska René Arnoux Renault 32 Ulosajo 13  
Kesk. 29 Italia Riccardo Patrese Arrows-Ford 29 Vaihdelaatikko 5  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Ford 15 Jousitus 3  
Kesk. 30 Italia Siegfried Stohr Arrows-Ford 14 Polttoaineen syöttö 14  
Kesk. 8 Italia Andrea de Cesaris McLaren-Ford 0 Kolari (Andretti) 11  
Kesk. 22 Yhdysvallat Mario Andretti Alfa Romeo 0 Kolari (de Cesaris) 12  
DNQ 20 Suomi Keke Rosberg Fittipaldi-Ford        
DNQ 25 Ranska Jean-Pierre Jabouille Ligier-Matra        
DNQ 6 Meksiko Hector Rebaque Brabham-Ford        
DNQ 21 Brasilia Chico Serra Fittipaldi-Ford        
DNQ 32 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford        
DNQ 31 Italia Beppe Gabbiani Osella-Ford        
DNQ 10 Ruotsi Slim Borgudd ATS-Ford        
DNQ 18 Irlanti Derek Daly March-Ford        
DNQ 17 Chile Eliseo Salazar March-Ford        
DNQ 35 Yhdistynyt kuningaskunta Brian Henton Toleman-Hart        
DNQ 36 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Toleman-Hart        

Muuta

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.25,710
  • Nopein kierros: Alan Jones – 1.27,47 (kierroksella 48)
  • Alan Jonesin 10:s kilpailun nopein kierros
  • Ferrarin 80:s voitto

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa
SijaKuljettajaPisteet
1Carlos Reutemann34
2Alan Jones24
3Nelson Piquet22
4Gilles Villeneuve12
5Jacques Laffite11
6Riccardo Patrese10
7Elio de Angelis5
 Eddie Cheever5
 Didier Pironi5
10Nigel Mansell4
 Alain Prost4
 Marc Surer4
13Mario Andretti3
 Hector Rebaque3
15René Arnoux2
16Andrea de Cesaris1
 Patrick Tambay1

Lähteet
  1. Helsingin Sanomat 1.6.1981
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 15. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 15. lokakuuta 2007.
    Monaco
    Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix’t
    1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
    1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
    1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
    1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
    1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
    2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
    2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
    2020-luku 2020 2021 2022
    Radat Circuit de Monaco (1950, 1955–2019, 2021–)
    Formula 1 -kausi 1981
     Yhdysvallat  Brasilia  Argentiina  San Marino  Belgia
     Monaco  Espanja  Ranska  Iso-Britannia  Saksa
     Itävalta  Hollanti  Italia  Kanada  Las Vegas
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.