Mon Repó
Mon Repó (kreik. Μον Ρεπό) eli Mon Repos (ransk.) on palatsi Palaiópolissa Korfun saarella Kreikassa. Se valmistui vuonna 1826. Nykyisin palatsissa toimii Palaiópolin arkeologinen museo.[1][2]
| Mon Repó Μον Ρεπό |
|
|---|---|
 Mon Repón palatsi. |
|
| Sijainti | Palaiópoli, Keski-Korfu ja Diapontiset saaret, Korfu, Jooniansaaret, Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | palatsi |
| Valmistumisvuosi | 1826 |
| Käyttäjä | Palaiópolin arkeologinen museo |
| Tyylisuunta | uusklassinen |
 |
|
Historia
Mon Repón palatsin rakennutti Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatin Jooniansaarten yhdysvaltojen kolmas käskynhaltija Sir Frederick Adam vuonna 1826. Hänen kerrotaan rakennuttaneen sen lahjaksi korfulaiselle vaimolleen Diamantína (Nína) Palatianoúlle. Palatsin suunnitteli arkkitehti Sir George Whitmore, joka suunnitteli myös Korfun kaupungissa sijaitsevan Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön palatsin.[1][2][3]
Myöhemmin Mon Repó toimi käskynhaltijoiden kesäpaikkana. Vuonna 1833 rakennukseen avattiin taidekoulu, ja sen puutarha avattiin yleisölle vuonna 1834. Vuodesta 1840 rakennuksessa toimi pappisseminaari. Kun Jooniansaaret liitettiin Kreikkaan vuonna 1864, palatsi lahjoitettiin Kreikan kuninkaalle Yrjölle. Tämän jälkeen se toimi Kreikan kuningasperheen kesäpaikkana. Juuri Yrjö antoi palatsille ranskankielisen nimen Mon Repos, ”minun lepopaikkani”. Palatsin vieraisiin kuului muun muassa Itävallan keisarinna Elisabet, joka ihastui saareen ja rakennutti sinne myöhemmin oman palatsina, Achílleion. Prinssi Philip, Edinburghin herttua, syntyi palatsissa vuonna 1921.[1][2][3]
Toisen maailmansodan aikana palatsi toimi saaria miehittäneen Italian Jooniansaarten kuvernöörin Piero Parinin asuntona. Kuningasperhe omisti asunnon virallisesti vuoteen 1967 saakka. Kreikan julistauduttua tasavallaksi palatsi luovutettiin Korfun kunnalle. Sen omistuksesta syntyi kuitenkin kiista, sillä entinen kuningas Konstantin II piti sitä yksityisomaisuutenaan, kun taas Kreikan valtio piti sitä valtiolle kuuluvana. Vuonna 1991 oikeus päätti palatsin kuuluvan korfulaisille, minkä jälkeen palatsin alue avattiin yleisölle. Vuonna 2002 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi entiselle kuninkaalle yhteensä seitsemän miljoonaa euroa korvauksia palatsin sekä eräiden muiden omistusten menettämisestä.[2][3]
Nykyisin palatsi on kunnostettu ja se on yksi Korfun suosituimpia nähtävyyksiä. Palatsi toimii Palaiópolin arkeologisena museona, jossa on esillä lukuisia antiikin aikaisia löydöksiä palatsin ympäristöstä.[2]
Rakennus
Mon Repó sijaitsee noin kolme kilometriä saaren pääkaupungista Korfun kaupungista etelään. Palatsi on rakennettu Análipsis-kukkulalle antiikin Korkyran kaupungin eli nykyisen Palaiópolin arkeologisen alueen keskelle.[2][3]
Palatsin päärakennus yhdistelee uusklassista tyyliä ja brittiläistä siirtomaa-arkkitehtuuria. Rakennus on kolmikerroksinen ja koristeltu pylväin ja erkkerein.[4][5]
Palatsia ympäröi suuri puutarha, jonka laajuus on 100 hehtaaria. Puutarha on parhaimmillaan ollut yli 2 000 eri puolilta brittiläistä imperiumia tuodun kasvilajin kasvitieteellinen puutarha. Puutarhassa on lukuisia antiikin aikaisia raunioita. Näihin lukeutuvat muun muassa Apollonin temppeli, Heran temppeli, hellenistisen ajan agora, niin kutsuttu Alkinooksen satama, roomalainen kylpylä sekä varhaiskristillinen Pyhän Kerkyran basilika.[2][3][5]
Lähteet
- Αρχαιολογικό Μουσείο Παλαιόπολης: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 30.5.2016.
- Mon Repos Palace Source: www.greeka.com Greeka.com. Viitattu 30.5.2016.
- Corfu Island Mon Repo Kerkyra Info. Viitattu 30.5.2016.
- Αρχαιολογικό Μουσείο Παλαιόπολης: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 30.5.2016.
- French, Carole: ”Mon Repos'n tila, Korfu”, Korfu ja Jooniansaaret, s. 12–13. Helsinki: WSOY. ISBN 978-951-0-40690-8.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mon Repó Wikimedia Commonsissa