Molossikoira

Molossikoirat ovat saaneet nimensä muinaisilta molosseilta, joilla tiettävästi oli kookkaita, raskasrakenteisia vahtikoiria. Molossirodut ovat ikivanhoja. Niiden alkuperä lienee Kreikan luoteisosissa sijaitsevassa Epeiroksessa ja eteläisessä Albaniassa. Toisen teorian mukaan ne kehittyivät suurista paimenkoirista, joita kulkeutui Eurooppaan paimentolaisten mukana Aasian ylängöiltä. Näiden koirien mahdollisena kanta-isänä pidetään tiibetinmastiffia, joka on eräs maailman vanhimmista koiraroduista.lähde?

Alkuperäinen molossikoira tunnettiin jo Antiikin Kreikassa, missä oli olemassa kaksi eri versiota: kookas, yleensä valkoinen paimenen koira eli laumanvartija sekä jättiläiskokoinen metsästyskoira.[1]

Molossirodut jaetaan kahteen ryhmään: mastiffeihin ja vuoristokoiriin. Yleensä mastiffit ovat lyhyt- ja sileäkarvaisia, vuoristokoirat taas tuuheaturkkisia ja keskipitkä- tai pitkäkarvaisia. Castro laboreironkoira on kuitenkin poikkeuksellisesti vuoristokoira, vaikka sen karvapeite onkin lyhyt ja sileä. Jako määritellään virallisesti sen perusteella, onko rotu kotoisin vuoristosta vai ei. Esimerkiksi espanjanmastiffi ja pyreneittenmastiffi ovat vuoristokoiria mastiffi-nimityksestään huolimatta. Myös bernhardinkoira kuuluu vuoristokoiriin, vaikka onkin melko mastiffimainen.lähde?

Alaryhmä 1: Mastiffit

Alaryhmä 2: Vuoristokoirat

Muita molossikoiria
  1. Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 11. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.