Moldovan historia

Moldovan kulttuuriperintö alkaa ajoilta, jolloin Rooman valtakunta valloitti Daakian ja valloittajien vaikutteet sekoittuivat paikallisiin perinteisiin. Roomalaisten jälkeen alueen yli pyyhkäisi monia usein väkivaltaisia kansoja: hunnit, itägootit, bulgaarit, madjaarit ja mongolit. 1200-luvulla Unkari linnoitti aluetta Siretuljoelle asti ja hallitsi sitä kunnes 1349 ruhtinas Bogdan perusti Moldovan ruhtinaskunnan. Sitä kutsuttiin aluksi Bogdaniaksi, ja se ulottui Karpaateilta Dnestrjoelle. Sen nimeksi annettiin Moldova nykyisin Romanialle kuuluvan Moldovajoen mukaan.[1]

Moldovan ruhtinaskunta joutui vuonna 1512 ottomaanien imperiumin vasallivaltioksi. Vuonna 1775 itävaltalaiset valtasivat Pohjois-Moldavian ja liittivät sen valtakuntaansa Bukovinan nimellä. Venäjä puolestaan liitti vuonna 1812 Moldaviasta itseensä Prutjoen itäpuoliset osat. Tämä Venäjän valtakunnassa Bessarabiana tunnettu alue vastasi suurimmalta osin nykyistä Moldovan tasavaltaa. Moldovan itsenäisenä säilynyt länsiosa yhdistyi Valakian ruhtinaskunnan kanssa 1861 muodostaen uuden Romanian valtion.[1]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 Bessarabia liittyi yhdessä Bukovinan ja Transilvanian kanssa Romaniaan.[2]

Tiraspol 1941.

Toisen maailmansodan yhteydessä Neuvostoliitto liitti Bessarabian itseensä. Pohjois-Bukovina ja kaistale Mustanmeren rannikkoa liitettiin suoraan Ukrainan neuvostotasavaltaan. Valtaosa Bessarabiasta yhdistettiin kuitenkin Dnestrjoen itäpuolisen, Ukrainan SNT:n alaisen Moldovan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Moldovan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Mustanmeren rannikko liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan, jolloin Moldaviasta tuli sisämaavaltio.[2]

Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 nimellä Moldovan tasavalta.[3] Nuoren valtion ensimmäinen presidentti Mircea Snegur käytti ilmaisuja kuten "romanialaiset Prutjoen molemmilla puolilla" ja "Neuvostoliiton miehittämät Romanian maat", mutta hän vastusti silti välitöntä yhdistymistä Romaniaan. Moldovan kansanrintama hajosi kysymyksen vuoksi, ja Snegur lähti itsenäisenä ehdokkaana lokakuun 1991 vaaleihin voittaen ne. Liittymisinnostus katosi nopeasti – joidenkin kyselyjen mukaan 70 % vastusti yhdistymistä 1992 – ja Moldova alkoi etääntyä Romaniasta.

Transnistrian alueen separatistit julistautuivat erilliseksi valtioksi 1990, ja venäläisjoukot tukivat alueen itsenäisyyttä. Vuonna 1992 solmittiin aselepo. Myös kristityt turkinsukuiset gagauzit ovat hakeneet itsenäisyyttä, ja heidän alueilleen on myönnetty autonomia.[3]

Vuonna 1994 hyväksytyssä uudessa perustuslaissa maan viralliseksi kieleksi määriteltiin romanian sijaan moldova. Maa otti myös käyttöön oman kansallislaulun; aiemmin oli käytetty Romanian hymniä.

Presidentti Snegur pyrki uudelle kaudelle 1996 ja saikin vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä, mutta hävisi toisella kierroksella Petru Lucinschille. Lucinschi oli presidenttinä vuoteen 2001, jolloin hän määräsi ennenaikaiset parlamenttivaalit. Tyytymättömyys maan tilaan johti kommunistipuolueen murskaavaan vaalivoittoon, jonka ansiosta kommunistit saivat 71 edustajanpaikkaa 101:stä. Vuonna 2000 presidentin valinta oli siirretty perustuslain muutoksella parlamentin tehtäväksi, ja parlamentti valitsi 4. huhtikuuta 2001 uudeksi presidentiksi kommunisti Vladimir Voroninin.[4] Voronin lisäsi varoja sosiaaliturvaan ja jatkoi Lucinschin yksityistämisohjelmaa. Voroninin kaudella välit Romaniaan huononivat edelleen. Vuonna 2003 maa vetäytyi Venäjän neuvottelemasta liittovaltiosopimuksesta Transnistrian kanssa, jonka johtoa Voronin nimitti "rikollisjoukoksi". Maaliskuun 2005 vaaleissa kommunistit saivat 56 parlamenttipaikkaa, mikä ei yksinään riittänyt Voroninin jatkokauteen. Istuva presidentti sai kuitenkin taakseen kristillisdemokraattien, demokraattien ja liberaalien tuen lupaamalla jatkaa euroatlanttista integraatiota ja tuli näin valituksi uudelleen.

Vuonna 2006 Venäjä korotti kaasun hinnan kaksinkertaiseksi. Moldova kieltäytyi maksamasta, ja Venäjä katkaisi kaasun tulon. Hinnasta saatiin tilapäinen kompromissi, toimitukset ja neuvottelut jatkuvat.[4]

Huhtikuun 2009 vaaleissa hallitseva kommunistipuolue sai 49,48 % äänistä ja parlamenttiin enemmistön 60 paikalla jääden ainoastaan yhden paikan päähän mahdollisuudesta valita suoraan tuleva presidentti. Presidentin valitsemiseksi tarvitaan 3/5-enemmistö tai 61 paikkaa parlamentissa. Liberaalit ja liberaalidemokraatit saivat 15 ja Meidän Moldova -allianssi 11 paikkaa parlamenttiin.

Etyjin vaalitarkkailijoiden mukaan vaalissa ei havaittu vakavia rikkomuksia.[5] Hävinneet puolueet ryhtyivät mielenosoitukseen, joka kääntyi väkivaltaiseksi mellakaksi ja presidentinkanslian ja parlamentin ryöstelyksi. Voronin syytti mellakoiden lietsomisesta Romanian hallitusta.[6][7][8] Osa mielenosoittajista oli vaatinut Moldovan liittämistä Romaniaan.[9]

Vaalien jälkeen oppositio kieltäytyi osallistumasta äänestyksiin parlamentissa, joten maahan ei ole saatu valittua uutta hallitusta eikä presidenttiä ja istuva presidentti määräsi uudet parlamenttivaalit toimitettavaksi 29. heinäkuuta 2009. Pian uusien vaalien määräämisen jälkeen presidentti Voronin sai Venäjän pääministeri Putinilta 22. kesäkuuta lupauksen 500 miljoonan dollarin lainasta Moldovalle. Myös Kiina lupasi elokuussa miljardin lainan kansainvälisen talouskriisin kouriin jääneelle maalle (koko Moldovan budjetti oli 1,85 miljardia USD vuonna 2008).[10] Oppositio arveli tämän suosivan vallassa olevaa kommunistipuoluetta, erityisesti koska kansainvälinen valuuttarahasto jäädytti oman avustuspakettinsa julkistamisen uusien vaalien jälkeiseen aikaan.

Uusissa heinäkuun 29. päivän vaaleissa yksin valtaa pitänyt kommunistipuolue menetti enemmistön ja sai 48 paikkaa parlamenttiin. Suurimpana oppositiopuolueena säilyi lähinnä vasemmistolaiseksi luonnehdittava liberaalidemokraattinen puolue lisäten paikkalukunsa 18 paikkaan. Oikeistolainen Liberaalipuolue sai 15 paikkaa ja vaalien suurin voittaja oli ensikertalainen, sosiaalidemokraattiseksi itseään luonnehtiva, kommunistipuolueesta eronneen Marian Lupun perustama Demokraattinen puolue, joka sai 13 paikkaa. Kansallismielinen Meidän Moldova -allianssi menetti kannatustaan ja sai 7 paikkaa parlamenttiin.

Hallitusneuvotteluja varten oppositiopuolueet liittoutuivat Eurooppaan suuntautuvaksi Liittouma Eurooppaan integroitumisen puolesta (Alianța pentru Integrare Europeană) -koalitioksi ja vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen pääministeriksi valittiin 25. syyskuuta 2009 liberaalidemokraattien Vlad Filat. Yhdysvallat onnitteli uutta hallitusta heti sen syntymisen jälkeen ja muutamaa päivää myöhemmin myös Venäjän pääministeri Vladimir Putin onnitteli sitä.

Sen sijaan suurta valtaa käyttävän presidentin valinta aseman 11. syyskuuta 2009 jättäneen Vladimir Voroninin seuraajaksi viivästyi, sillä siihen tarvitaan myös opposition tukea. Oppositioon jäänyt kommunistipuolue hylkäsi kahdesti Demokraattisen puolueen Marian Lupun valinnan presidentiksi, mikä jätti parlamentin puhemies Mihai Ghimpun täyttämään presidentinvirkaa. Huhtikuussa 2010 hallituskoalitio ehdotti perustuslainmuutosta, jolla presidentinvirasta tehtäisiin suoraan kansanäänestyksellä valittava. Kesäkuussa 2010 virkaa toimittava presidentti Ghimbu ilmoitti, että lokakuussa 2010 maassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit ja sitä ennen syyskuussa 2010 kansanäänestys perustuslain muuttamisesta siten, että presidentti valittaisiin kansanäänestyksellä tai presidentin valitsemiseen riittäisi parlamentin enemmistön äänet nykyisin vaadittavan 3/5-enemmistön sijaan.[11] Perustuslain muuttaminen kansanäänestyksellä 5. syyskuuta 2010 kaatui liian pieneen äänestysprosenttiin (29 %). Kommunistinen puolue oli kehottanut boikotoimaan sitä ja pani toivonsa tuleviin parlamenttivaaleihin.[12]

Marraskuun 2010 vaalien tulos:

Marraskuun 2010 vaaleissa kommunistit menettivät edelleen paikkoja, mutta eurooppamieliset puolueet eivät toisaalta saaneet tarvittavaa 61 edustajaa, jolla presidentin valitseminen omin äänin varmistuisi. Hallitusneuvotteluissa sovittiin edellisen hallituksen jatkavan tehtävissään pääosin samassa kokoonpanossa Vlad Filatin johdolla. Sen sijaan parlamentin puhemieheksi ja maan virkaa toimittavaksi presidentiksi nousi Marian Lupu. Viimein 16. maaliskuuta 2012 parlamentti onnistui valitsemaan presidentiksi pitkän linjan juristin, eurooppamyönteisen Nicolae Timoftin. Hän sai äänestyksessä 62 ääntä tullen valituksi kolmen kommunisteista loikanneen edustajan ansiosta.[13]