Moldova

Moldovan kartta

Moldovan pinta-ala on 33 851 neliökilometriä,[3] ja se sijaitsee Dnestr- ja Prutjoen välissä lähellä Mustanmeren luoteiskulmaa. Maalla ei kuitenkaan ole omaa merenrantaa, mutta yhteys Mustallemerelle on maan eteläosista Tonavan rannalta Giurgiuleștin vapaasataman kautta.[7] Ukraina on sen rajanaapuri pohjoisessa, idässä ja etelässä ja Romania lännessä.[8] Romanian vastainen raja on 450 kilometriä pitkä ja Ukrainan vastainen 940 kilometriä pitkä.[3]

Moldova sijaitsee Itä-Euroopan tasangon lounaisosassa.[9] Maasto on pääosin kumpuilevaa, syvien jokien ja laaksojen rikkomaa tasankoa. Maan pohjoisosassa on 90–600 metrin korkeudessa oleva Bălțin aro ja keskiosassa noin 350–400 metriin kohoava Codri. Sen alueella on myös maan korkein kohta, 430 metrin korkuinen Dealul Bălănești.[10]

Moldovaa halkovat useat joet, mutta suurin osa niistä on lyhyitä.[11] Vain kahdeksan joen pituus on yli sata kilometriä. Maan tärkein joki on Dnestr, joka on purjehduskelpoisin myös talvisin. Prut puolestaan on Tonavan sivujoki, ja se liittyy Tonavaan maan lounaiskulmassa.[10] Moldovassa on myös laaja pohjavesiverkosto, johon kuuluu yli 2 000 lähdettä.[11]

Ilmasto on leudon mantereinen, kesät ovat pitkiä ja lämpimiä. Keskilämpötila on heinäkuussa noin 19 °C maan pohjoisosassa ja 23 °C eteläosassa.[12] Talvi on lyhyt Mustanmeren läheisyyden ansiosta. Tammikuun keskilämpötila on noin −4 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on etelässä 400 mm, pohjoisessa 600 mm.[13] Sadanta vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Joinain vuosina määrä voi olla jopa kaksinkertainen, kun joinain vuosina maassa kärsitään kuivuudesta. Suurin osa sateista tulee lämpiminä kesäkuukausina. Talvisin lunta tulee vain vähän.[12]

Moldovan pohjois- ja keskiosat kuuluvat metsävyöhykkeeseen, kun eteläosassa taas on aroa. Yleisimpiä puita ovat valkopyökit ja tammet. Vielä 1800-luvun alussa kolmasosa maasta oli metsän peitossa, mutta metsäkadon takia osuus on pienentynyt selvästi.[14] Maasta yli 54 prosenttia on maanviljelykäytössä, metsät peittävät yhdeksän prosenttia pinta-alasta.[15]

Moldovan nisäkäslajisto on maan pienuudesta huolimatta runsaslajinen. Soiset jokivarret puolestaan ovat ihanteellisia monille muuttolinnuille. Metsien yleisiä lintuja ovat kangaskiuru, närhi, laulurastas, mustarastas ja sarvipöllö.[14]

Moldovan ensimmäinen kansallispuisto Ala-Dnestrin kansallispuisto valmistui vuonna 2016. Se sijaitsee Dnestrjoen varrella lähellä Ukrainan rajaa, ja sen pinta-alaksi tulee noin 500 neliökilometriä. Maassa on jo muita suojelualueita, kuten Codrun luonnonsuojelualue, jossa on tavattu 924 kasvilajia, 138 lintulajia ja 45 nisäkäslajia.[16]

Moldova

Chișinău

Bălți

Cahul

Ungheni

Soroca

Orhei

Comrat

Ciadîr-Lunga

Strășeni              

Drochia

Edineț

Căușeni

Hîncești

Fălești

Durlești

Vulcănești

Călărași

Ialoveni

Florești

Taraclia

Sîngerei

Cimișlia

Nisporeni

Rîșcani

Rezina

Basarabeasca

Codru

Glodeni

Leova

Dondușeni

Briceni

Ocnița

Anenii Noi

Ștefan Vodă

Criuleni

Telenești

Șoldănești

Cantemir

Tiraspol

Bender

Rîbnița

Dubăsari

      Dnestrovsc

Slobozia

Grigoriopol

Camenca

Ukraina

Romania

Kaupunkeja

 300 000–1 milj. as.

 100 000–300 000 as.

 30 000–100 000 as.

 10 000–30 000 as.

 <10 000 as.

Moldovan kaupunkipiirit (5 kpl, vahvennettuna), piirikeskuksina toimivat kaupungit ja muut yli 10 000 asukkaan kaupungit (2014). Itä-Moldovan autonomisen, separatistisen Transnistrian kaupunkeja kuvataan kaksivärisillä sini–puna-symbolilla.

Moldovassa oli vuoden 2014 alun väestöarvion mukaan kolme yli 100 000 asukkaan kaupunkia. Pääkaupunki Chișinăun (674 500 as.) lisäksi muita merkittäviä kaupunkeja ovat pohjoisosan keskus Bălți (144 900 as.), Transnistrian hallintokeskus Tiraspol (133 807 as.) sekä Bender (eli Tighina, 91 882 as.). Yli 20 000 asukkaan kaupunkeja oli yhteensä 15.[1][2]

Oheisessa kartassa on esitetty Moldovan kaikkien yli 10 000 asukkaan kaupunkien sijainti, sekä tätä pienemmät piirikeskukset. Kaikkiaan Moldovassa on 66 kaupunkia (2014).

Katso myös: Luettelo Moldovan kaupungeista

Moldovan kulttuuriperintö alkaa ajoilta, jolloin Rooman valtakunta valloitti Daakian ja valloittajien vaikutteet sekoittuivat paikallisiin perinteisiin. Roomalaisten jälkeen alueen yli pyyhkäisi monia usein väkivaltaisia kansoja: hunnit, itägootit, bulgaarit, madjaarit ja mongolit. 1200-luvulla Unkari linnoitti aluetta Siretuljoelle asti ja hallitsi sitä kunnes 1349 ruhtinas Bogdan perusti Moldovan ruhtinaskunnan. Sitä kutsuttiin aluksi Bogdaniaksi, ja se ulottui Karpaateilta Dnestrjoelle. Sen nimeksi annettiin Moldova nykyisin Romanialle kuuluvan Moldovajoen mukaan.[17]

1400-luvun loppupuolella osmanit lisäsivät painetta Kaakkois-Euroopassa. Vaikka Tapani III Suuri voitti useita taisteluita, Moldovan ruhtinaskunta joutui lopulta alistumaan vuonna 1512 osmanien imperiumin vasallivaltioksi. Vuonna 1775 itävaltalaiset valtasivat Pohjois-Moldovan ja liittivät sen valtakuntaansa Bukovinan nimellä. Venäjä puolestaan liitti vuonna 1812 Moldovasta itseensä Prutjoen itäpuoliset osat. Tämä Venäjän valtakunnassa Bessarabiana tunnettu alue vastasi suurimmalta osin nykyistä Moldovan tasavaltaa. Moldovan itsenäisenä säilynyt länsiosa yhdistyi Valakian ruhtinaskunnan kanssa 1861 ja muodosti uuden Romanian valtion.[17]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 Bessarabia liittyi yhdessä Bukovinan ja Transilvanian kanssa Romaniaan.[18]

Pääartikkeli: Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta

Toisen maailmansodan yhteydessä Neuvostoliitto liitti Bessarabian itseensä. Pohjois-Bukovina ja kaistale Mustanmeren rannikkoa liitettiin suoraan Ukrainan neuvostotasavaltaan. Valtaosa Bessarabiasta yhdistettiin kuitenkin Dnestrjoen itäpuolisen, Ukrainan SNT:n alaisen Moldovan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Moldovan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Mustanmeren rannikko liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan, jolloin Moldovasta tuli sisämaavaltio.[18]

Kesäkuussa 1941 saksalaiset ja romanialaiset hyökkäsivät Moldovan ja Ukrainan neuvostotasavaltoihin. Saksalaiset antoivat aseveljelleen Romanialle entisen Bessarabian lisäksi kaistaleen Dnestrjoen toiselta puolelta, jonka romanialaiset nimesivät Transnistrian kuvernementiksi. Järjestely jatkui vuoteen 1944 asti, jolloin Neuvostoliitto valtasi Trasnistrian ja Bessarabian takaisin. Ne siirtyivät virallisesti osaksi Neuvostoliittoa vuonna 1947, ja vanhat rajat ja venäläisperäiset paikannimet palautettiin käyttöön.[19] Sodan jälkeen alkoi voimakas venäläistämispolitiikka, ja siteitä Romaniaan pyrittiin häivyttämään. Etnisiä venäläisiä ja ukrainalaisia rohkaistiin muuttamaan varsinkin Transnistrian alueelle, ja romaniasta eriytetyssä moldovan kielessä otettiin käyttöön kyrilliset kirjaimet. Leonid Brežnev toimi Moldovan kommunistisen puolueen pääsihteerinä 1950–1952, ja valtakaudellaan hän tukahdutti romanialaisten kapinayrityksen. Vasta Mihail Gorbatšovin perestroikan aikana kansallismielisten tuntojen ilmaiseminen vapautui.[20]

Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 nimellä Moldovan tasavalta.[21] Nuoren valtion ensimmäinen presidentti Mircea Snegur käytti ilmaisuja, jotka liittivät maan Romanian yhteyteen, mutta vastusti silti välitöntä yhdistymistä Romaniaan. Moldovan kansanrintama hajosi kysymyksen vuoksi, ja Snegur lähti itsenäisenä ehdokkaana lokakuun 1991 vaaleihin ja voitti ne. Liittymisinnostus katosi nopeasti – joidenkin kyselyjen mukaan 70 prosenttia vastusti yhdistymistä 1992 – ja Moldova alkoi etääntyä Romaniasta. Transnistrian alueen separatistit julistautuivat erilliseksi valtioksi 1990, ja venäläisjoukot tukivat alueen itsenäisyyttä. Vuonna 1992 solmittiin aselepo. Myös kristityt turkinsukuiset gagauzit ovat hakeneet itsenäisyyttä, ja heidän alueilleen on myönnetty autonomia.[21] Vuonna 1994 hyväksytyssä uudessa perustuslaissa maan viralliseksi kieleksi määriteltiin romanian sijaan moldova.

Tyytymättömyys maan tilaan johti kommunistipuolueen murskaavaan vaalivoittoon 2001; se sai 71 edustajanpaikkaa 101:stä, ja presidentiksi nousi kommunisti Vladimir Voronin.[22] Voronin lisäsi varoja sosiaaliturvaan ja jatkoi Lucinschin yksityistämisohjelmaa. Voroninin kaudella välit Romaniaan huononivat edelleen. Vuonna 2003 maa vetäytyi Venäjän neuvottelemasta liittovaltiosopimuksesta Transnistrian kanssa.

Huhtikuun 2009 vaaleissa hallitseva kommunistipuolue sai parlamenttiin enemmistön mutta ei presidentin nimittämiseen tarvittavaa määräenemmistöä. Hävinneet puolueet ryhtyivät mielenosoitukseen, joka kääntyi väkivaltaiseksi mellakaksi ja presidentinkanslian ja parlamentin ryöstelyksi. Voronin syytti mellakoiden lietsomisesta Romanian hallitusta.[23][24][25] Kun hallitusta ja presidenttiä ei saatu nimitettyä, vaalit uusittiin heinäkuussa. Venäjä ja Kiina lupasivat uusintavaalien alla suuria lainoja, minkä arveltiin auttavan kommunisteja.[26] Kommunistit kuitenkin menettivät enemmistön. Marraskuun 2010 vaaleissa kommunistit menettivät edelleen paikkoja, ja virkaa toimittavaksi presidentiksi nousi Marian Lupu. Viimein 16. maaliskuuta 2012 parlamentti onnistui valitsemaan presidentiksi pitkän linjan juristin, eurooppamyönteisen Nicolae Timoftin.[27]

Joulukuussa 2016 presidentiksi valittu Venäjä-mielinen Igor Dodon hyllytettiin 9. kesäkuuta 2019 hallituskriisin vuoksi. Hän ei muodostanut hallitusta määräaikaan mennessä, ja oikeuden päätöksellä hänen määräajan jälkeen muodostamansa Maia Sandun johtama hallitus todettiin laittomaksi. Parlamentti määrättiin hajotettavaksi ja uudet vaalit järjestettäväksi 6. syyskuuta. Väliaikaiseksi presidentiksi nostettiin aiempi pääministeri Pavel Filip.[28] Marraskuussa 2020 pidetyissä vaaleissa presidentiksi nousi Maia Sandu, joka voitti vaalien toisella kierroksella Igor Dodonin saamalla 58 prosenttia äänistä.[29]

Moldovan puoluekenttä on hajanainen ja vakiintumaton. Puolueet ovat usein kasaantuneet karismaattisen johtajansa ympärille. Geopoliittiset puolueet voidaan jakaa Venäjä- ja länsimyönteisiin.[33] Poliittisesti kansa jakautuu myös niin sanottuihin moldovisteihin ja unionisteihin. Vasemmistopuolueet ja venäläisvähemmistöt kannattavat moldovismia eli moldovalaisten ja romanialaisten etnistä eroa, kun taas monet moldovialaiset, moldovanromanialaiset ja oikeistopuolueet kannattavat yhtenäistä romanialaista kieltä ja kulttuuria.[34] Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa Moldovan tasavallan sosialistipuolue sai eniten ääniä ja 35 paikkaa parlamenttiin. Seuraavaksi suurimmat puolueet olivat Moldovan demokraattipuolue (30 paikka) ja Toiminta ja solidaarisuus (26 paikkaa).[35]

Moldovan sisällä on kaksi separatistista aluetta. Dnestrjoen vasemmalla rannalla joen itäpuolella sijaitsee de facto itsenäinen Transnistria, jolla on oma poliisi ja asevoimat, ja sitä tukevat alueelle sijoitetut venäläiset asevoimat. Valtiolla ei kuitenkaan ole kansainvälistä tunnustusta. Moldovan eteläosassa puolestaan on Gagauzian autonominen alue.[36] Transnistria on hylännyt kaikki Moldovan ehdottamat erityisasemat Moldovan valtion sisällä ja jatkaa itsenäisenä toimijana. Vuonna 1990 itsenäistynyt Gagauzia puolestaan liittyi takaisin Moldovaan neljä vuotta myöhemmin.[37]

Vuonna 2003 arvioitiin, että viidesosa moldovalaisista työskenteli ulkomailla. Maan köyhyys on johtanut myös ihmiskauppaan.[38] Sen kitkemiseksi maa toivoo kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi Euroopan unionin kanssa, ja maa on allekirjoittanut ja ratifioinut ihmiskaupan kieltävän ja sen kitkemiseen pyrkivän Palermon sopimuksen.[39] Ongelma on kuitenkin se, että Moldovan viranomaisten tosiasiallinen toimivalta ei ulotu yksipuolisella julistuksella maasta irtautuneen Transnistrian alueelle, ja sitä kautta ihmiskauppa voi käytännössä onnistua.[40]

Vuonna 2018 julkaistun kyselyn mukaan puolet moldovalaisista haluaisi muuttaa maasta. Yleisimmät syyt olivat köyhyys, huoli lasten tulevaisuudesta ja luottamuspula maan oikeuslaitokseen. Maastamuuttoa helpottaa se, että melkein joka kolmannella moldovalaisella on Romanian passi, mikä mahdollistaa vapaan liikkuvuuden EU:n alueella.[41] Tammikuussa 2020 Moldovan ulkoministeri Aureliu Ciocoi kertoi, että poliitikoilla on noin vuosikymmen aikaa ratkaista maastamuutto-ongelma, jotta Moldova voisi säilyä "elinkelpoisena maana". Muuttoliike suuntautui vielä 2000-luvun puoleen väliin saakka pääsääntöisesti Venäjälle, mutta on sittemmin vaihtunut entistä enemmän kohti Eurooppaa.[42]

Sekä Romaniassa että Moldovassa on ryhmiä, joiden mukaan Moldovan tulisi liittyä Romaniaan. Aatteen kantava teema on Suur-Romania (rom. România Mare). Vuonna 2019 julkaistun kyselyn mukaan, "mikäli kansanäänestys pidettäisiin ensi sunnuntaina", 34% äänestäisi Romaniaan liittymisen puolesta, 54% vastaan ja 8% ei osannut sanoa. Samassa kyselyssä selvitettiin myös halukkuutta liittyä Euroopan unioniin (58% äänestäisi puolesta) tai Euraasian unioniin (50% äänestäisi puolesta). Naton kannatus jäi vähäiseksi (22% äänestäisi puolesta).[43]

Moldovalaisista puolueista yhdistymistä kannattavat Kansallinen yhtenäisyyspuolue (PUN), Liberaalipuolue (PL), Kansallinen liberaalipuolue (PNL) ja liberaalidemokraatit (PLDM).[44]

Moldovassa on 11 lentokenttää, joista yhdellä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Päälentoasema on Chișinăun kansainvälinen lentoasema. Rautatietä on 1 190 kilometriä ja päällystettyä maantietä 8 810 kilometriä. Vesiväyliä on 558 kilometriä Tonava-, Dnestr- ja Prut-joilla.[3]

Rautatieliikenteestä vastaa valtiollinen, liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa oleva Moldovan rautatiet. Sillä on säännöllistä henkilöjunaliikennettä Romaniaan, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle.[57] Rautatieverkon ydin on luotu jo 1800-luvulla, esimerkiksi liikenne Chişinăuhun aloitettiin vuonna 1871.[58] Rataverkkoa käytetään etenkin rahtiliikenteeseen.[59]

Moldovan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt MM- eikä EM-turnauksiin. Toukokuussa 2021 se oli FIFA-rankingissa sijalla 177. Naisten joukkue oli sijalla 96.[67]

Olympialaisiin maa on osallistunut itsenäisenä valtiona vuodesta 1994 alkaen. Sillä on seitsemän olympiamitalia kahdeksan urheilijan tuomana. Mitalisteja ovat nyrkkeilijät Vaeceslav Gojan ja Vitalie Grușac, ampuja Oleg Moldovan, painija Sergei Mureico, melojat Nicolae Juravschi ja Victor Reneischi sekä painonnostajat Anatoli Ciricu ja Cristina Iovu.[68]

Media jakautuu Moldovassa kielellisten rajojen mukaan romanian- ja venäjänkielisiin medioihin. Tämä näkyy myös poliittisessa jaossa: länsi- ja Venäjä-mielisiin.[69]

Moldovan yleisradioyhtiö on nimeltään Teleradio-Moldova ja se on perustettu 1939 nimellä Radio Basarabia. Se syntyi vastaiskuna Radio Tiraspolille, joka lähetti Romania-vastaista ohjelmaa nykyisen Transnistrian alueella jo 1930-luvulta alkaen.[70] Nykyisin yhtiöllä on kaksi televisiokanavaa (Moldova 1 ja Moldova 2) ja kolme radiokanavaa (Radio Moldova, Radio Tineret, Radio Muzical).[71]

Internetiä käyttää 71 prosenttia väestöstä. Suosituimpia sosiaalisia medioita ovat Facebook, Odnoklassniki ja Instagram.[69]