Mogao-luolat

Mogao-luolat (kiin.: 莫高窟; pinyin: Mògāo Kū) on 492 temppelin kokonaisuus Kiinassa, Gansun maakunnassa lähellä Dunhuangin kaupunkia.[1] Luolat tunnetaan myös nimellä Tuhannen buddhan luolat[2][3] (kiin.: 千佛洞; pinyin: Qiānfó Dòng).

Mogao-luolat ulkopuolelta
Seinämaalaus 900-luvun puolivälistä jaa.

Legendan mukaan buddhalaismunkki Le Zun sai vuonna 366 jaa. näyn tuhannesta Buddhasta ja suostutteli varakkaan silkkitien pyhiinvaeltajan rahoittamaan ensimmäisen temppelin.lähde? Temppeliluolien määrä kasvoi lopulta yli tuhannen. Luolat olivat kooltaan 9–70 neliömetriä ja korkeus vaihteli 1,5–5 metrin välillä. Luolien lisäksi valmistettiin 2 400 savipatsasta. Patsaita ei veistetty, koska vuoren hauras kivi ei soveltunut siihen. Patsaista korkein on 33 metriä korkea.[3] 300–1300-luvuilla buddhalaiset munkit kokosivat paikkaan kirjoituksia ja pyhiinvaeltajat maalasivat luoliin seinämaalauksia, jotka peittävät 42 000 neliömetrin alan. Luolat hylättiin 1300-luvulla.

Buddhalaiset munkit arvostivat askeettista elämää, ja uskoivat kaukaisten luolien auttavan valaistumisessa. Maalaukset toimivat meditaation apuna, valaistuksen etsimisen kuvallisina esityksinä ja buddhalaisen uskonnon opetusvälineinä lukutaidottomille kiinalaisille.

Nykyisin eroosio ja ihmisen toiminta ovat tuhonneet kompleksia.[3] Mogao-luolat ovat tärkeä matkailukohde ja arkeologisen tutkimushankkeen kohde. Luolista tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1987.[1]

Kätketty kirjasto

Vuonna 1899 kiinalainen taolainen Wang Yuanlu löysi valtavan, kätketyn huoneen erään temppelin seinän takaa. Kyseessä oli pienehkö huone, joka oli täytetty kirjoituskääröillä.[2] Kirjoitukset ajoittuivat vuosien 406–1002 välille, joista viimeksi mainittu vastasi suunnilleen kirjaston umpeenmuuraamisajankohtaa. Kirjoitusten lisäksi kammiosta löytyi maalauksia.[3] Teoksiin kuului vanhoja kiinalaisia hamppupaperikääröjä, tiibetiläisiä kääröjä sekä maalauksia hamppukankaalle, silkille ja paperille. Kirjoitusten aiheet vaihtelivat kanonisoiduista buddhalaisista teksteistä apokryfisiin teksteihin, rukouskirjoihin, kungfutselaisiin teksteihin, taolaisiin teksteihin, Kiinan hallituksen tuottamiin teksteihin, hallintodokumentteihin, runokokoelmiin, hakemistoihin ja kalligrafian opetusteksteihin.lähde? Teokset olivat säilyneet hyvin kuivan ilman ansiosta.[3]

Huhut löydöstä kulkivat eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden korviin. Ensimmäisenä ehti Sir Aurel Stein vuonna 1907. Stein ja Paul Pelliot veivät suuret määrät kirjoituskääröistä Eurooppaan[2] tukemalla Wangin pyhäkköalueen entisöintihanketta. Myöhemmin kääröjä veivät japanilainen Otani Kozui ja venäläinen Sergei F. Oldenburg. Näistä Stein vei määrällisesti suurimman kokoelman, joka kuitenkin sisälsi muun muassa sadoittain kopioita timanttisutrasta, sillä Stein ei osannut lukea kiinaa.lähde? Loput kiinankieliset kirjoitukset vietiin Pekingiin. Nykyään löydöt ovat esillä maailman merkittävimpiin kuuluvissa museoissa.[3]

Lähteet
  1. Mogao Caves Unesco. Viitattu 27.3.2019. (englanniksi)
  2. Booz Morejohn, Ingrid: Matkailijan Kiina, s. 185–187. Suomentanut Päivi Kivelä. Otava, 2006. ISBN 951-1-20576-5.
  3. Scarpari, Maurizio: Historialliset kulttuurit Kiina, s. 262–271. Suomentanut Raimo Salminen. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32992-4.

    Aiheesta muualla
    Unescon maailmanperintökohteet Kiinassa

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.