Mobiilivarmenne

Mobiilivarmenne on sähköisistä allekirjoituksista annetuin lain vaatimukset täyttävä matkapuhelimen henkilökohtaiseen SIM-korttiin liitetty kansalaisvarmenne eli sähköinen henkilötodistus. Mobiilivarmenteen avulla voi tunnistautua turvallisesti sähköisiin asiointipalveluihin. Ensimmäiset mobiilivarmenteet otettiin käyttöön vuonna 2003. Mobiilivarmenne yksilöi käyttäjänsä sähköisten asiointitunnuksen eli SATUn avulla. Mobiilivarmennuksessa palveluun kirjaudutaan oman puhelinnumeron ja itse valitun salaisen tunnusluvun yhdistelmällä. Mobiilivarmennetta tukevat SIM-kortit on varustettu eID-tunnuksella.[1][2] Mobiilivarmenteen voi ottaa käyttöön oman operaattorin nettisivustolla tai käymällä myymälässä[3].

Mobiilivarmenteella tunnistautuminen alkaa antamalla matkapuhelinnumero. Verkkopalvelu lähettää sen jälkeen varmennuspyynnön kyseisen puhelimen SIM-kortilla olevalle sovellukselle, joka pyytää käyttäjää näppäilemään salaisen tunnusluvun. Kun varmennus on näin hyväksytty, varmennusta pyytänyt verkkopalvelu saa kuittauksen ja verkkopalvelu aukeaa. SIM-kortin sisällä olevaa varmennetta ei lähetetä minnekään vaan ainoastaan tieto tunnistuksen onnistumisesta.[4]

Mobiilivarmennejärjestelmän suunnittelu ja toteutus maksoi matkapuhelinyhtiöille miljoonia euroja. Mobiilivarmenteessa oli aluksi kuukausimaksun lisäksi myös perustamismaksu ja sen hankkiminen edellytti muun muassa käyntiä sekä puhelinyhtiön myymälässä että poliisilaitoksella. Varmenteen suosio oli aluksi pettymys, mutta sen käyttö on sittemmin kasvanut.[1][5][6]

Lähteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.